Naisten, ja etenkin vaimojen mielestä, ainoaa oikeaa pettämistä heitä kohtaan on, jos mies livauttaa mulkkunsa vieraaseen pesään? Tuon rinnalla mikään muu katala toiminta ei täytä pettämiselle annettuja viitekehyksiä. Äijä saa huoletta käyttää muijaansa minkä tahansa muun asian välikappaleena ja alistaa sekä nöyryyttää, kunhan pitää pilinsä pöksyjensä siimeksessä. Senkään sitten niin väliä, vaikkei edes vaimoonsa tuota tahri, kunhan ei ketään muutakaan. Näin toimien säilyy perheessä hyvä olo ja hellyttävä harmonia. Muille tahdittomille tekosille käytettäköön muita lievempiä synonyymeja, sillä pettämistä ei ole kuin yhtä - kaiken yhteisen myrkyttävää lajia. Pantu on, taulut ja kiinteistöt käteiseksi heti ja nyt!
Mies kaikessa yksinkertaisuudessaan saattaa luulla, että on ollut kelpo aviomies raataessaan perheensä eteen tehden heidän elonsa kaikin puolin messeäksi, mutta ei se niin mene. Sillä ei ole siinä vaiheessa mitään väliä, kun ne raapimajäljet firman risteilyn päätteeksi paljastuu tuon katalan petturin selästä. Asiaa ei liennä yhtään se, ettei tuo roikale oikeastaan edes kykene palauttamaan tuon rikoskumppanin nimeä, aktin yksityiskohtia, saatikka kasvoja mieleensä. Vaimon mielestä häntä kohdannut kertakaikkinen vääryys vesittää koko aiemman yhdessäolon saavutukset sekä asettaa yhteisen tulevaisuuden kertalaakista synkkään valoon. Miehen tuossa vaiheessa on turha mukista syrjähypyn merkityksettömyydestä jatkossa. Kaikki on pilalla. Mies ei tuolloin onnettomassa pienuudessaan ilkeä kertoa aiemmista tietämättään tehdyistä satunnaisista syrjähypyistä, ja niiden jälkeisen avioelon jatkuneesta auvosta, sillä moiset nyanssit kaiketi vain pahentaisi tilannettaan, jos mahdollista.
Miehen uskottavuudelta on kerrasta pohja pois. Tuon pettämisen rinnalla ei tunnu naapurin muijan kuukausittaiset mustat silmät miltään, taikka heidän lastensa vaikeudet kouluelämässä. Tietysti vaimo uskoutuu tuolle elostelijaksi paljastuneelle miehelleen kuulemiaan tarinoista mitä pyykkituvassa tuo kaltoin kohdeltu muija on salaisuutena hänelle kertoillut. Mitäs nuo nyt satunnaisen panon rinnalla on, jonka kurimukseen vaimo on joutunut? Eihän se nyt niin paha ole vaikkei naapurin uskollista miestä työt kiinnosta, sillä kaverilla on mieleistä miesseuraa ostarin Alkon kulmilla. Ei varmaankaan harrasta moista haureutta, niin kuin kysyntää muutoinkaan löytyisi, vaan eipä sillä mitään väliä ole. Ehei, Lahtiska antaa päivittäiseen lestiin tarvittavat hillot Reiskalle hymyssä suin, kun voi olla huoleti koittavan kooman kullin halvaannuttavasta vaikutuksesta. Voi hyräillen lähteä töihinsä ja levittää plastiikit eteiseen lasten mentyä maate. Pääasia, notta ei vehtaa vieraiden naisten kanssa, niin kuin se naapurin elosteleva hulttio.
Naisten on mahdoton ymmärtää tietyn lajin miesten tarvetta päivittää hierarkiansa urosten kesken. He eivät ymmärrä sitä, ettei satunnaisella astumisella ole mitään tekemistä hänen itsensä, taikka häneen kohdistuvan rakkauden kanssa. Tietyn lajin miehet nauttivat ainoastaan naisten suosiosta pelkkänä suoritteena ilman minkäänlaisia tunteita. Kyse on ainoastaan alkukantaisesta vietistä valikoitua jyvänä akanapehkusta. Sen yksinkertaisempaa asiaa ei liene olemassa. Siihen ei liity minkäänlaista väljähtymistä suhteessa vaimoon. Vaimoa ja perhettään mies voi rakastaa, vaikka silloin tällöin köyriikin muita. Tätä on mahdoton selittää tippaleipäaivolle. Sika, mikä sika.
Mielenkiintoiseksi asian tekee myöskin se, että usein tuo lasittunein silmin könsikkäämme kera seikkailuun antautuva vieras nainen on myös äiti ja aviovaimo, kuten se petetyksikin tullut osapuoli. Hän ei vain pysty vastustamaan tämän korskean oriin häneen kohdistamaa kiinnostusta. Se hivelee myös hänen itsetuntoaan, sekä toisaalta lupaa pitkään omassa makuukammarissa hakusessa ollutta haipakkaa. Kyyti ei välttämättä ole sen huimempaa, mikä sinällään on omiaan tervehdyttämään hänen reissujen jälkeistä piehtarointia Tanelinsa kera. Tanukin äityy alkuvuosiensa suoritteisiinsa huomattuaan siippansa uuden katumuksen kiihdyttämän kiihkon. Huomataan, ettei se nurmi välttämättä sen vihreämpää sillä aidatun laitumen tuolla puolen ole. Eikö tältä kantilta katsottuna tuo kelmimme ole jonkinlainen sankari, elähtäneiden suhteiden elävöittäjä, joka panoksiaan säästelemättä panee sananmukaisesti kaikkensa peliin pelastaakseen muut oman avio-onnensa uhalla?
Toivoisin, että näitä veitikka silmäkulmassa ja lahkeessa saalistavia sankareitamme arvostettaisiin nykyistä enemmän, jos vaikka ne vaimot ei vielä siihen pystykkään. En oikeastaan pitäisi yhtään liioiteltuna, jos vaikka äitienpäivän kunniamerkkien jaon yhteydessä joku lausuisi valtiovallan taholta muutaman kannustavan sanan taholleen. Jos nyt ei naispresidenttimme ilkeä, niin jos sitten vaikka Kanervan Ike - mikäli miestä ei jäävättäisi turhanpäiten??
Juohtuipa vaan mieleeni…
Mies kaikessa yksinkertaisuudessaan saattaa luulla, että on ollut kelpo aviomies raataessaan perheensä eteen tehden heidän elonsa kaikin puolin messeäksi, mutta ei se niin mene. Sillä ei ole siinä vaiheessa mitään väliä, kun ne raapimajäljet firman risteilyn päätteeksi paljastuu tuon katalan petturin selästä. Asiaa ei liennä yhtään se, ettei tuo roikale oikeastaan edes kykene palauttamaan tuon rikoskumppanin nimeä, aktin yksityiskohtia, saatikka kasvoja mieleensä. Vaimon mielestä häntä kohdannut kertakaikkinen vääryys vesittää koko aiemman yhdessäolon saavutukset sekä asettaa yhteisen tulevaisuuden kertalaakista synkkään valoon. Miehen tuossa vaiheessa on turha mukista syrjähypyn merkityksettömyydestä jatkossa. Kaikki on pilalla. Mies ei tuolloin onnettomassa pienuudessaan ilkeä kertoa aiemmista tietämättään tehdyistä satunnaisista syrjähypyistä, ja niiden jälkeisen avioelon jatkuneesta auvosta, sillä moiset nyanssit kaiketi vain pahentaisi tilannettaan, jos mahdollista.
Miehen uskottavuudelta on kerrasta pohja pois. Tuon pettämisen rinnalla ei tunnu naapurin muijan kuukausittaiset mustat silmät miltään, taikka heidän lastensa vaikeudet kouluelämässä. Tietysti vaimo uskoutuu tuolle elostelijaksi paljastuneelle miehelleen kuulemiaan tarinoista mitä pyykkituvassa tuo kaltoin kohdeltu muija on salaisuutena hänelle kertoillut. Mitäs nuo nyt satunnaisen panon rinnalla on, jonka kurimukseen vaimo on joutunut? Eihän se nyt niin paha ole vaikkei naapurin uskollista miestä työt kiinnosta, sillä kaverilla on mieleistä miesseuraa ostarin Alkon kulmilla. Ei varmaankaan harrasta moista haureutta, niin kuin kysyntää muutoinkaan löytyisi, vaan eipä sillä mitään väliä ole. Ehei, Lahtiska antaa päivittäiseen lestiin tarvittavat hillot Reiskalle hymyssä suin, kun voi olla huoleti koittavan kooman kullin halvaannuttavasta vaikutuksesta. Voi hyräillen lähteä töihinsä ja levittää plastiikit eteiseen lasten mentyä maate. Pääasia, notta ei vehtaa vieraiden naisten kanssa, niin kuin se naapurin elosteleva hulttio.
Naisten on mahdoton ymmärtää tietyn lajin miesten tarvetta päivittää hierarkiansa urosten kesken. He eivät ymmärrä sitä, ettei satunnaisella astumisella ole mitään tekemistä hänen itsensä, taikka häneen kohdistuvan rakkauden kanssa. Tietyn lajin miehet nauttivat ainoastaan naisten suosiosta pelkkänä suoritteena ilman minkäänlaisia tunteita. Kyse on ainoastaan alkukantaisesta vietistä valikoitua jyvänä akanapehkusta. Sen yksinkertaisempaa asiaa ei liene olemassa. Siihen ei liity minkäänlaista väljähtymistä suhteessa vaimoon. Vaimoa ja perhettään mies voi rakastaa, vaikka silloin tällöin köyriikin muita. Tätä on mahdoton selittää tippaleipäaivolle. Sika, mikä sika.
Mielenkiintoiseksi asian tekee myöskin se, että usein tuo lasittunein silmin könsikkäämme kera seikkailuun antautuva vieras nainen on myös äiti ja aviovaimo, kuten se petetyksikin tullut osapuoli. Hän ei vain pysty vastustamaan tämän korskean oriin häneen kohdistamaa kiinnostusta. Se hivelee myös hänen itsetuntoaan, sekä toisaalta lupaa pitkään omassa makuukammarissa hakusessa ollutta haipakkaa. Kyyti ei välttämättä ole sen huimempaa, mikä sinällään on omiaan tervehdyttämään hänen reissujen jälkeistä piehtarointia Tanelinsa kera. Tanukin äityy alkuvuosiensa suoritteisiinsa huomattuaan siippansa uuden katumuksen kiihdyttämän kiihkon. Huomataan, ettei se nurmi välttämättä sen vihreämpää sillä aidatun laitumen tuolla puolen ole. Eikö tältä kantilta katsottuna tuo kelmimme ole jonkinlainen sankari, elähtäneiden suhteiden elävöittäjä, joka panoksiaan säästelemättä panee sananmukaisesti kaikkensa peliin pelastaakseen muut oman avio-onnensa uhalla?
Toivoisin, että näitä veitikka silmäkulmassa ja lahkeessa saalistavia sankareitamme arvostettaisiin nykyistä enemmän, jos vaikka ne vaimot ei vielä siihen pystykkään. En oikeastaan pitäisi yhtään liioiteltuna, jos vaikka äitienpäivän kunniamerkkien jaon yhteydessä joku lausuisi valtiovallan taholta muutaman kannustavan sanan taholleen. Jos nyt ei naispresidenttimme ilkeä, niin jos sitten vaikka Kanervan Ike - mikäli miestä ei jäävättäisi turhanpäiten??
Juohtuipa vaan mieleeni…