Pettäjä perkeiksi

  • 1 351
  • 11
Tila
Viestiketju on suljettu.

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Naisten, ja etenkin vaimojen mielestä, ainoaa oikeaa pettämistä heitä kohtaan on, jos mies livauttaa mulkkunsa vieraaseen pesään? Tuon rinnalla mikään muu katala toiminta ei täytä pettämiselle annettuja viitekehyksiä. Äijä saa huoletta käyttää muijaansa minkä tahansa muun asian välikappaleena ja alistaa sekä nöyryyttää, kunhan pitää pilinsä pöksyjensä siimeksessä. Senkään sitten niin väliä, vaikkei edes vaimoonsa tuota tahri, kunhan ei ketään muutakaan. Näin toimien säilyy perheessä hyvä olo ja hellyttävä harmonia. Muille tahdittomille tekosille käytettäköön muita lievempiä synonyymeja, sillä pettämistä ei ole kuin yhtä - kaiken yhteisen myrkyttävää lajia. Pantu on, taulut ja kiinteistöt käteiseksi heti ja nyt!

Mies kaikessa yksinkertaisuudessaan saattaa luulla, että on ollut kelpo aviomies raataessaan perheensä eteen tehden heidän elonsa kaikin puolin messeäksi, mutta ei se niin mene. Sillä ei ole siinä vaiheessa mitään väliä, kun ne raapimajäljet firman risteilyn päätteeksi paljastuu tuon katalan petturin selästä. Asiaa ei liennä yhtään se, ettei tuo roikale oikeastaan edes kykene palauttamaan tuon rikoskumppanin nimeä, aktin yksityiskohtia, saatikka kasvoja mieleensä. Vaimon mielestä häntä kohdannut kertakaikkinen vääryys vesittää koko aiemman yhdessäolon saavutukset sekä asettaa yhteisen tulevaisuuden kertalaakista synkkään valoon. Miehen tuossa vaiheessa on turha mukista syrjähypyn merkityksettömyydestä jatkossa. Kaikki on pilalla. Mies ei tuolloin onnettomassa pienuudessaan ilkeä kertoa aiemmista tietämättään tehdyistä satunnaisista syrjähypyistä, ja niiden jälkeisen avioelon jatkuneesta auvosta, sillä moiset nyanssit kaiketi vain pahentaisi tilannettaan, jos mahdollista.

Miehen uskottavuudelta on kerrasta pohja pois. Tuon pettämisen rinnalla ei tunnu naapurin muijan kuukausittaiset mustat silmät miltään, taikka heidän lastensa vaikeudet kouluelämässä. Tietysti vaimo uskoutuu tuolle elostelijaksi paljastuneelle miehelleen kuulemiaan tarinoista mitä pyykkituvassa tuo kaltoin kohdeltu muija on salaisuutena hänelle kertoillut. Mitäs nuo nyt satunnaisen panon rinnalla on, jonka kurimukseen vaimo on joutunut? Eihän se nyt niin paha ole vaikkei naapurin uskollista miestä työt kiinnosta, sillä kaverilla on mieleistä miesseuraa ostarin Alkon kulmilla. Ei varmaankaan harrasta moista haureutta, niin kuin kysyntää muutoinkaan löytyisi, vaan eipä sillä mitään väliä ole. Ehei, Lahtiska antaa päivittäiseen lestiin tarvittavat hillot Reiskalle hymyssä suin, kun voi olla huoleti koittavan kooman kullin halvaannuttavasta vaikutuksesta. Voi hyräillen lähteä töihinsä ja levittää plastiikit eteiseen lasten mentyä maate. Pääasia, notta ei vehtaa vieraiden naisten kanssa, niin kuin se naapurin elosteleva hulttio.

Naisten on mahdoton ymmärtää tietyn lajin miesten tarvetta päivittää hierarkiansa urosten kesken. He eivät ymmärrä sitä, ettei satunnaisella astumisella ole mitään tekemistä hänen itsensä, taikka häneen kohdistuvan rakkauden kanssa. Tietyn lajin miehet nauttivat ainoastaan naisten suosiosta pelkkänä suoritteena ilman minkäänlaisia tunteita. Kyse on ainoastaan alkukantaisesta vietistä valikoitua jyvänä akanapehkusta. Sen yksinkertaisempaa asiaa ei liene olemassa. Siihen ei liity minkäänlaista väljähtymistä suhteessa vaimoon. Vaimoa ja perhettään mies voi rakastaa, vaikka silloin tällöin köyriikin muita. Tätä on mahdoton selittää tippaleipäaivolle. Sika, mikä sika.

Mielenkiintoiseksi asian tekee myöskin se, että usein tuo lasittunein silmin könsikkäämme kera seikkailuun antautuva vieras nainen on myös äiti ja aviovaimo, kuten se petetyksikin tullut osapuoli. Hän ei vain pysty vastustamaan tämän korskean oriin häneen kohdistamaa kiinnostusta. Se hivelee myös hänen itsetuntoaan, sekä toisaalta lupaa pitkään omassa makuukammarissa hakusessa ollutta haipakkaa. Kyyti ei välttämättä ole sen huimempaa, mikä sinällään on omiaan tervehdyttämään hänen reissujen jälkeistä piehtarointia Tanelinsa kera. Tanukin äityy alkuvuosiensa suoritteisiinsa huomattuaan siippansa uuden katumuksen kiihdyttämän kiihkon. Huomataan, ettei se nurmi välttämättä sen vihreämpää sillä aidatun laitumen tuolla puolen ole. Eikö tältä kantilta katsottuna tuo kelmimme ole jonkinlainen sankari, elähtäneiden suhteiden elävöittäjä, joka panoksiaan säästelemättä panee sananmukaisesti kaikkensa peliin pelastaakseen muut oman avio-onnensa uhalla?
Toivoisin, että näitä veitikka silmäkulmassa ja lahkeessa saalistavia sankareitamme arvostettaisiin nykyistä enemmän, jos vaikka ne vaimot ei vielä siihen pystykkään. En oikeastaan pitäisi yhtään liioiteltuna, jos vaikka äitienpäivän kunniamerkkien jaon yhteydessä joku lausuisi valtiovallan taholta muutaman kannustavan sanan taholleen. Jos nyt ei naispresidenttimme ilkeä, niin jos sitten vaikka Kanervan Ike - mikäli miestä ei jäävättäisi turhanpäiten??

Juohtuipa vaan mieleeni…
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viestin lähetti Rööri
Naisten, ja etenkin vaimojen mielestä, ainoaa oikeaa pettämistä heitä kohtaan on, jos mies livauttaa mulkkunsa vieraaseen pesään?

Juohtuipa vaan mieleeni…
Kaikkea Sinunkin mieleesi juohtuu...
Ei naiset nyt niin tarkkoja niistä "peukaloisen retkistä" ole, eikä siitä missä pesässä kukin kalumenttejänsä liottelee, vaan siitä typerästä ilmeestä sen jälkeen. Katkerinta asiassa taitaa olla se, että ennen niin kohtuullisella itsetunnolla varustettu mies näyttää samaan aikaan pöhköltä itseään etsivältä teiniltä ja toisaalta maailmanmieheltä joka omistaa Euroopan ja suunnittelee Aasian ostamista. Kukaan nainen ei voi sulattaa sitä, että miehestä yhden risteilyn aikana katoaa kaikki miehisyys ja tilalle astuu itsetuntoaan esim. rullaluistimilla pönkittävä kukkopoika, yäk.
Eri asia onkin se mihin, miksi ja koska se terve itsetunto katoaa mieheltä? Miten sitä saa lisää raapituttamalla itseään vastaavanlaisilla tipuilla?
Vertaapa vaikka naisten vastaaviin reissuihin. Nainen löytää jonkun hengästyttävän hyvännäköisen sielunveljen. Huolehtii, että ei kärähdä ja jatkaa elämäänsä aivan samanlaisena naisena kuin ennenkin.
Niin, että perkeiksi vaan jos ei älyä tarkistaa, että kynnet on leikattu lyhyeksi.
Minun on pakko mennä nyt saunaan, kesken kaiken.

Terveisin koo
 

pale

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Lebarin Pantterit
Niinpä

Mikä maksaakin naisen päässä eniten kuin tuhottu suhde?

Vaikea sanoa, suhteen voi tuhota niin monella tavalla, tietämättäsi. Tyttöjen suosittu metodi on pokata tasan tarkkaan tunnettu ukkomies ja ennen kuin pillu on kaavittu, soittaa "parhaimmalle kaverille", joka vuotaakin tiedon nanosekunissa etenpäin.
Sen tiedon eteen parhaimmat, joutilaammat puoliskot käyttävät suunnattomasti aikaa ja vaivaa, varsimminkin ne, jotka ovat heikoilla siihen, mitä muut sanovat.

Jos et ole kotona, joku muu on. Todennäköisesti vitunmoinen olmi, josta oman hyvinvointisi takia on parempi pysyä loitolla vaikka kuinka tekisi mieli.

En tiedä onko tästä jorinasta mitään hyötyä, mutta on täällä aina sohva autotallissa ja aamiainen joutilaalle poikamiehelle.

Mitä tähän voi sanoa? Vittu?

Pale
 
Viimeksi muokattu:

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tää vois auttaa

Mikäli pettäjän päätä ei ole vielä laitettu pölkylle, lojaalina ihmisenä laitan viimeisen oljenkorren:

Anteeksi jos pahoitin mielesi
Valkosuklaamousse

150 g valkoista suklaata
3 kpl munankeltuaista
3 dl kuohukermaa

Sulata suklaa vesihauteessa ja anna jäähtyä hieman. Sekoita joukkoon munankeltuaiset.
Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon suklaa-munamassa. Kaada mousse kauniisiin tarjoiluastioihin ja anna jähmettyä jääkaapissa tunnin ajan. Koristele suklaarouheella.


Tilaa näyttävä kukkaasetelma, osta täyspitkä minkkiturkki ja sytytä kynttilät. Varmasti leppyy.

terveisin koo
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Höpön löpö

Eihän näitä asioita kerta kaikkiaan voi noin hoitaa, munia mousseen vatkaten. Tuohan olisi sama kuin myöntäisi erheensä päin naamaa – siihen ei kellään itseään kunnioittavalla häntiäisellä ole varaa. Moinen myönnytys toisi muassaan kosolti ongelmia alkaen avioerosta päättyen kivuliaaseen kuohintaan. Siinä ei suklaahöttö paljon edellä kuvailtuja tekosia liennä. Sitä paitsi, jos minut tavoittaa keittiöstä essu päällä moussea rakentelemasta, niin olen sen kuohinnan ansainnut ilman vertikaalisia hypästelyjäkin.

Ainoa mikä näissä narahduksissa toimii, on kaiken ehdoton kieltäminen. Naarmut kropassa olivat miesporukassa pidetyiden painimittelöiden aiheuttamia. Se sankkeri hiipi huomaamatta heppiin pesemättömiltä saunanlauteilta. Sen myyntisihteerin käyntikortin antoi esimiehensä kaupallisten yhteydenottojen toivossa. Tuntemattomista numeroista tulevat sanattomat soitot ovat torjutuiksi tulleiden tyttärien ristiretkiä kaukaista ihastustaan kohtaan.

Viikon kiirastulen kestettyään johdonmukaisella kieltämisellä alkaa rauha palailla pirttiin pikkuhiljaa. Eikä tämä suinkaan ole niinkään itsekästä kuin äkkinäinen luulisi, sillä vaimot tuntevat myöskin suurta huojennusta, kun eivät sitä tunnustusta saaneet. Tälläiseen suloiseen itsepetokseen johdattelu säästää vaimojen psyykettä, sekä säilyttää perheet ehyinä. Eihän sitä nyt pelkästään itsensä tähden moiseen tulisi ryhtyneeksikään.

Itse vedän vielä loukatun aviomiehen roolin tuohon loppuun, mikä antaa kokonaisuudelle pikantisti uskottavuutta. Tätä loppuhuipennusta en kylläkään voi suositella noviiseille, sillä sivujuonnetta ei saa näytellä yli. Käytöksestä tulee kuultaa läpi ainoastaan hienoinen alakulo – kuitenkin ymmärtäväinen. Se voi ilmetä ohikiitävänä tuskan häilähdyksenä silmissäni laskiessani katseeni alistuneena alaviistoon – kuinka saatoit epäillä? Taikka hienoinen äänen särähtäminen ulko-ovelta heitetyissä hyvästeissä – rakastan Sinua vielä tämänkin jälkeen…

Ja katso, eipä aikaakaan kun vaimo hössöttää jo entisellä tarmollaan arkirutiineissaan. Kylvettää könsikkäänsä lauantaina parastaan pannen. Istuttaa huolella kuivatun miehensä takan loimuun laiskanlinnaansa aamutakkia ja tohveleita puolijuoksua noutaen, huolissaan siitä, onko minun nyt varmasti hyvä? On kyllä. Lasken pulleamahaisen konjakkilasin tupakkapöydälle ja taputan kämmenselkäänsä kannustavasti – omaanhan ymmärtäväisen ja jalon perusluonteen – mitäs pienistä!



…okei, okei! Kävin mä taas Berocca-pullolla.

Ei tartte kyllä mitään!


Edit: joko muuten vaihdoit omat evääsi manikyyriin?
 
Viimeksi muokattu:

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Re: Höpön löpö

Viestin lähetti Rööri

Itse vedän vielä loukatun aviomiehen roolin tuohon loppuun, mikä antaa kokonaisuudelle pikantisti uskottavuutta.

Ja katso, eipä aikaakaan kun vaimo hössöttää jo entisellä tarmollaan arkirutiineissaan. Kylvettää könsikkäänsä lauantaina parastaan pannen. Istuttaa huolella kuivatun miehensä takan loimuun laiskanlinnaansa aamutakkia ja tohveleita puolijuoksua noutaen, huolissaan siitä, onko minun nyt varmasti hyvä? On kyllä. Lasken pulleamahaisen konjakkilasin tupakkapöydälle ja taputan kämmenselkäänsä kannustavasti – omaanhan ymmärtäväisen ja jalon perusluonteen – mitäs pienistä!
Niinpä tietysti, koska tuo kuvailemasi draamaesitys on vanha ja hyväksi havaittu juttu. Ajattelin vaan joskos edes Sinulta löytyisi pelimannihenkeä uudistaa noita katumusnäytelmiä silleen moderninpaan suuntaan. Ainakin siinä suklaamousse esitteessä sanottiin että "jos osaa sulattaa suklaata osaa sulattaa myös sydämiä". Ainakin yritin, minkäs minä sille voin jos kaikki miehet ovat vanhanaikaisia ja käytännön toimissaan fakkiintuneita...

Mitä tulee minun eväisiin, niin. Olen ne eväät aikanani parhaista saatavilla olevista raaka-aineista valinnut, kehitellyt pikantteja lisämausteita suhdanteiden mukaan ja heittänyt kitkerimmät siivut veks, joten en totta vieköön ihan sovinnolla eväistäni luovu. Juu ja kaikenlainen ykittäispakattujen valmispakkaustenkin kokeilu saattaa jäädä, ihan vaan luonnollisista syistä. Tiedäthän sen vanhan jutun "naisesta joka kuorsaa tiikeribody verhonaan".
Mutta kulmakarvani ajattelin nyppiä.

Terveisin koo
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Re: Höpön löpö

Viestin lähetti Rööri

Itse vedän vielä loukatun aviomiehen roolin tuohon loppuun, mikä antaa kokonaisuudelle pikantisti uskottavuutta.

Ja katso, eipä aikaakaan kun vaimo hössöttää jo entisellä tarmollaan arkirutiineissaan. Kylvettää könsikkäänsä lauantaina parastaan pannen. Istuttaa huolella kuivatun miehensä takan loimuun laiskanlinnaansa aamutakkia ja tohveleita puolijuoksua noutaen, huolissaan siitä, onko minun nyt varmasti hyvä? On kyllä. Lasken pulleamahaisen konjakkilasin tupakkapöydälle ja taputan kämmenselkäänsä kannustavasti – omaanhan ymmärtäväisen ja jalon perusluonteen – mitäs pienistä!
Niinpä tietysti, koska tuo kuvailemasi draamaesitys on vanha ja hyväksi havaittu juttu. Ajattelin vaan joskos edes Sinulta löytyisi pelimannihenkeä uudistaa noita katumusnäytelmiä silleen moderninpaan suuntaan. Ainakin siinä suklaamousse esitteessä sanottiin että "jos osaa sulattaa suklaata osaa sulattaa myös sydämiä". Ainakin yritin, minkäs minä sille voin jos kaikki miehet ovat vanhanaikaisia ja käytännön toimissaan fakkiintuneita...ja ja
vaikka mitä.

Mitä tulee minun eväisiin, niin. Olen ne eväät aikanani parhaista saatavilla olevista raaka-aineista valinnut, kehitellyt pikantteja lisämausteita suhdanteiden mukaan ja heittänyt kitkerimmät siivut veks, joten en totta vieköön ihan sovinnolla eväistäni luovu. Juu ja kaikenlainen ykittäispakattujen valmispakkaustenkin kokeilu saattaa jäädä, ihan vaan luonnollisista syistä. Tiedäthän sen vanhan jutun "naisesta joka kuorsaa tiikeribody verhonaan".
Mutta kulmakarvani ajattelin nyppiä.

Terveisin koo
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Painavaa asiaa

Tuli kirjoitettua niin painavaa asiaa, että kone päätti puolestani pistää tuplana koko jutun. Hyvä niin, mutta en saa mitenkään sitä deletoitua joten olkoon siinä.

Terveisin koo, taas
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Modernia taidetta

Niin, olet siis itsekin saanut seurata tuota nimenomaista roolisuoritusta. Se, että olet tuon jo aiemmin tunnistanut ennen tätä avautumistani osoittaa juuri sen, että asialla on ollut karkea ryskääjä, joka ei ole osannut sovittaa sivuosaansa niitä hienovaraisempia nyansseja, jotka roolista tekee uskottavan. Kesäteatterikamaa, jonka olisi syytä siirtyä suosiolla suklaan sulatteluun.

Olen toisinaan kyllä yrittänyt ilmaista vaimolle itseäni modernimman taiteen keinoin, mutta varsin huonolla menestyksellä. Miimikon niukoin elein olen yrittänyt ilmentää tuntojani aviovuoteessa, mutta tuo ei kuulemma eronnut juurikaan normaali suoritteesta, jos ollenkaan – noloa etten sanoisi.

Tilataiteenomaisella performanssilla yritin kerran ilmentää suhteemme pysähtyneisyyttä jäykistämällä alastoman vartaloni eteisen lattialle liikkumattomaan sikiöasentoon. Pidätin vielä hengitystä kuullessani ulko-oven käyvän täydentääkseni vaikutelmaa. Eukko riisui takkinsa ja kääri maton kauemmaksi tuoden pahantuulisesti jurnuttaen pesuvadin viereeni. Vedin pettyneenä kalsongit jalkaan ja hain ensimmäisen oluen.

Pantomiimin keinoinkin olen koettanut tuoda päämääriäni tykö. Maalasin jopa lasten kasvoväreillä itseni surullisen klovnin näköiseksi, kyynelineen päivineen. Pelasin siinä keittiössä sitten epätoivoisesti vaimonsa yhteyteen pyrkivää miestä, jonka näkymätön, kylmä seinä hänestä erottaa. Siihen näkymättömään seinään, epätoivon laajentamin silmin, törmäilessäni huomasin roolini läpi vaimon uusivan puhelimitse kyllästyneen oloisena psyyke-reseptini. Lapsille hän selitti isillä olleen vähän kiirettä töissä…

…että kyllä tässä on kaikki pantu peliin. Turha on tulla mulle märisemään moderneista keinoista, jos toinen kylvää helmiä sioille enemmän kuin keskiverto neekeri kerkee sukeltamaan. Kiitos kuitenkin reseptistä – ajatuksesi oli vilpittömän kaunis.

Niistä eväistä vielä sananen. Ensinnäkin on äärimmäisen hienoa, ellei peräti kadehdittavaa, jotta olet saanut rakenneltua mieleisesi eväät. Rintamailla, siellä puutteen perällähän liha maistuu todellakin aidolta, ja juuri siltä miten sen potsin(anteeksi maanläheinen kielikuva) on aikanaan syöttänyt. Omiin tarpeisiinsa teurastettua karjua popsiessa ei tarvitse jännittää sen joutumista parempiin suihin. Sikaa saattaa ahmia masunsa pinkeäksi, siitä riittää. Mutta eikö kuitenkin toisaalla, markettien tai kauppahallien reunamilla, tekisi mieli popsaista maistiaispöydältä tikun nenään seivästetty katkarapu taikka hotkaista vaihtelun vuoksi vaikka siivu kalkkunaleikettä? Kyllä sitä sianlihaa kerkee popsia kotioloissa kyllästymiseen saakka.

Kyllähän minä siitä naisesta olen kuullut. Silläpä keskiyön aikaan yökerhossa nousee lavalle leopardikuosiin sovitettuine tangoineen eräs irstaasti pyylevöitynyt herrasmies. Hän liikuttaa hyljemäistä vartaloaan mielestään vastustamattoman seksikkäästi Tompan Sex Bom:in tahtiin.
Kuivattaa hameväen haarat tehokkaammin kuin imupaperi, sopii panna paremmaksi!
Sukat ajattelin kyllä lähteissäni vaihtaa…

Juohtuipa vaan mieleeni
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tuttu Juttu show

Sitten Karavaanarijutun en olekaan meinannut nauruuni tikahtua, mutta nyt kuolema oli lähellä kun mielikuvittelin performansejasi.
Harmitta lajitoverini puolesta että hän ei osaa arvostaa taidettasi mutta ainahan on mahdollista koventaa panoksia. Käyt Kiasmassa katsomassa vinkkejä, siellä on somia asetelmia joita voi hyödyntää kotikäyttöön. Minun suosikkini on säkkikankaan päälle kaadettu piimälasillinen. Tällä showesityksellä saa melko helposti itsensä ymmärretyksi. Uhkailun puolelle jouduttaessa kannattaa aloittaa kalleimmista kristallilaseista ja höystää näytelmää vuorosanoilla "sinä siivoat sotkun" jo vain tepsii.

Olen niin matkakuumeessa että en nyt jaksa noita arkipäiväisyyksiä jauhaa, ja pitää harjoitella vielä sivistynyttä juomistakin, mutta tähän yllytykseesi minun on pakko sanalla parilla puuttua. Ajattelet luonnollisesti minun parastani kun kehoitat tikun nenässä olevia katkarapuja mutustelemaan...kauppahallien reunamilta. Saattaisihan se olla jotain se, vaan luulenpa jotta ei kovin kummoiselle maistuisi. Taitavat nuo markkettien ovipieliin nojailevat kalkkunansiivut olla sen sortin lihaa jotka vain päivittävät hierarkiaansa, tiedätkö, nauttivat tiikeribodyjen suosiosta pelkkänä suoritteena.
Toisaalta tiikeribodylla ja Tompalla on yleensä hauskaa, ja varsinkin meheviä juttuja kerrottavana työkavereilleen maanantaisin kahveetunnilla.
"Omiin tarpeisiinsa teurastettua karjua ja puutteenperä" näihin puutun seuraavaksi jos juomaharjoituksiltani ennätän.

Terveisin koo
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Anteeksi

Kysyisin vain yhtä asiaa:eli mikäs halvatun salaseura tämä on,kun en löydä tätä tuolta listasta?Hienoa tässä on se,että Röörille on jälleen tehty paikka mihin hän voi kirjoitella omaan tahtiin loistavia juttujaan.
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo, ei tämä mikään salaseura sinänsä ole. Kuten Näkijä sanoi, niin tämä on kaiketi vain unohtunut tänne, kun ei kukaan ole sitä asiakseen lopettanutkaan.

Itse löysin tämän suureksi ällistyksekseni jostain linkistä mikä vapaaseen oli heitetty. Ketjussa kaipailtiin muistaakseni Rööri Korneria , ja kas sehän toimi! En edes osaa arvailla kuinka moni tästä on tietoinen, mutta mitään sen kummmempaa julkisuutta nämä jorinat eivät kaipaa - sen verran tanakkaa jööttiä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös