Johtaja- ja bisnesseminaareissa katkarapuillut kliinisen platoninen jargon-konsultti vaihtui 1600 valmennetun jääkiekkopelin läpikäyneeseen tulisieluiseen, ronskiin ja karismaattiseen lätkäkoutsiin. Kontrastia on. Mitä, viimeiset liki n. 20(?) viikkoa tätä tiedotetta on lounaslista-ketjussa odoteltua. Alkoi olla jo se verta tukalat paikat ja panokset meinasivat kasvaa vähän turhankin korkeiksi, jo ihan Kärppien pääsarjatason tulevaisuudenkin kannalta, joten ehkä parempi myöhään, kuin ei koskaan milloinkaan.
Kyllä tällä vaihdoksella ainakin oma mielenkiinto loppukautta ja Kärppien pelejä kohtaan heräteltiin eri tavalla taas eloon. Ihan rehellisyyden nimissä, niin kyllä etenkin viime aikoina oma mielenkiinto Havun Kärppiä kohtaan oli jo todella pohjamudissa (oli laskenut koko ajan tasaisen varmasti aina sieltä lokakuun lopulta saakka) ja ei ole kaikki alkuvuoden pelejä kyllä samalla intensiteetillä ja intohimolla jaksanut edes seurata, kun oikein edes mitään toivoakaan mistään paremmasta Havun alaisuudessa ei missään vaiheessa ole ollut tietoakaan. Kyllä se on masentanut ja syönyt rajulla kädellä mielenkiintoa viime kuukaudet. Ja, jos Havun kanssa olisi edelleen jatkettu, niin aikamoista paskansyöntiä olisi loputkin pelit varmasti olleet, jos olisi edes jaksanut seurata.
Omaankin kannattamiseen ja Kärppien seuraamiseen tuli tämän aamupäivän myötä ihan uutta piristystä, energiaa ja liekkiä. Ensimmäistä kertaa sitten viime loppukesän, oikeastaan. Toki tällä kertaa se povitaskun pohja, missä on koko kausi kykitty visusti taiteltuna, on ollut ihan megalomaanisen syvä ja pimeä, joka tähän huomattavasti kohentuneeseen mielialaan ja energiapiikkiin varmasti on nyt vaikuttanut nimenomaan näin vahvasti. Joten mukava nähdä nyt loppukauden osalta edes jotain valoa taas edessä, vaikka eihän tämä hetkellisesti eksponentiaalisesti kohonnut mielentila, toki niitä ajatuksia siitä ison kuvan katastrofaalisuudesta ja ongelmien tiedostamisesta organisaatiossa poistakaan. Pitkään näytti kyllä koko organisaatio seurajohtoa myöten valmentajansa kaltaiselta koomassa olevalta hmv-potilaalta. Ei ollut sentään - onneksi - neliraajahalvaantunut tämä Kärppä-potilas, jotain reagointia ja elonmerkkejä, vaikka myöhään tuli.
Matikaisessakin toki omat puutteensa on ja hän ei ole mikään pelitaktinen nero, kuten on itsekin monesti myöntänyt. Mutta toisaalta, niin - juuri tähän paikkaan - en tiedä olisiko sellaista edes oikein kaivattukaan. Ehkä tällainen hengen luoja, tsemppari ja psyykkeen valmentaja on näin lyhyellä aikaperiodilla se paras ratkaisu repimään se, mitä koneesta on enää irti revittävissä. Aikaa on nyt niin armottoman vähän tehdä muutoksia tai treenauttaa mitään sen syvällisempään pelaajien selkärankaan. Hyvä pelin valmentaja pystyy tietysti parsimaan peliä kasaan hyvinkin lyhyellä aikataululla (vrt. Marjamäki 2022 keväällä päivän aikana) ja tuomaan haluttuja muutoksia hyvinkin nopeasti, jos syvällinen ymmärrys ja selkeä visio halutusta pelistä on kirkas. Toki nyt aikaa on vielä tuota Marjamäen kevään 2022 pätkääkin vähemmän.
Kohtalaisen tekemättömässä paikassa on Matikainen, mutta jos Kärpät tuolta vielä kairaa kuiville ja jotenkin positiivissävytteiseen loppukauteen, niin kova temppu. Nyt on sille Petun pitkän linjan kokemukselle kyllä käyttöä, heti alkuun olisi tällainen viiden ottelun mini-pleijarisarjarypistys, josta pitäisi kairata 3-4 voittoa, jotta pelien jatkuminen - pudotuspeleihin - olisi edes mahdollista. Tästä syystä itselle kelpaa enemmän kuin hyvin mikäli Matikainen tekee nyt '2022 marjamäet' eli luukut tylysti kiinni ja kaikki panostus puolustuspelin kompaktiuteen. Kenties ainoa asia, mitä tässä voi tehdä ja hyökkäyspelissä luottsa kärjen virtusioteettiin. Erittäin karismaattisena henkilönä Petulla ei liene vaikeuksia kerätä joukkoja taakseen.
Matikainen - jos ei muuta - tuo ainakin asennepuolelle ja taisteluilmeeseen valtavan parannuksen, verrattuna viime viikkojen surkeuteen. Ei Kärpät Matikaisen johdolla varmastikaan mitään ylitsevuotavan nerokasta pelitapakiekkoa tule pelaamaan tai millään pelitavallisilla nyanssieduilla tule haastamaan kärkijoukkueita keväällä. Ensimmäinen steppi on toki nyt välttää ne playout-pelit ja varmistaa ylipäätään se paikka 11./12.sijoilta sinne ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle. Tämän toteutuessa, niin tällöin kyllä Kärpät varmaankin tulee juuri enemmänkin sen 'grindaamisen', sitkeyden ja räkäisen raastamisen myötä olemaan potentiaalisesti inhottava kiusaaja ja kanto kaskessa kenelle tahansa kärkijoukkueelle ja lyömään kapuloita rattaisiin.
En siltikään näe sen mihinkään kovin pitkään kevääseen riittää, mutta realismia voisi olla joku valmetnajavaihdoksen tuoman itseluottamusboostin yllätys-tyrmäys säälipoffikierroksella 5./6.sijojen joukkuetta vastaan ja sitten armoton kapina, taistelu ja sirkus pystyyn puolivälierissä - ja tunne-elämyksiä tarjoten -, mutta lopulta kuitenkin pelitavallisesti vahvemmalleen saappaat jalassa kaatuen jossain 5./6.pelissä. Tuollaiseen loppukevääseen voisi - näissä olosuhteissa ja kauden aikana lattiaan raahatuilla standardeilla - olla jo ihan tyytyväinen, mitä loppukaudesta saadaan revittyä irti. Kaikki tuon päälle ja joku sensaatiomainen paikka semifinaaleissa olisi toki vain posia siihen päälle.
Pitää olla kuitenkin aidosti realisti, potentiaalia joukkueessa on, mutta niin on myös armottoman syvä tämä kuoppa, johon Kärpät on itse itsensä kaivanut ja antanut tilanteen eskaloitua näin pahaksi. Absurdi on tilanne Matikaisella. Toki, toisessa karvaassa ääripäässä sitten ensin kiimaiset playout-pelit Monsteri-Monnin Jukureita vastaan ja mahdollisesti spektaakkelimaisena kirsikkana kakun päälle parin viikon mittainen Matikainen vs. Dufva -hulapaloosirkus ja roskistulipalo karsintapeleissä Jokereita vastaan.
Noh, eipä tule loppukaudesta ainakaan väriä, tunteita, tuoksuja, intohimoa ja käänteitä varmasti puuttumaan Matikaisen johdolla, se lienee selviö. Jos kaikki jätetään kentälle ja sen ulkopuolelle sekä annetaan kaikkensa logolle loppukauden aikana (riitti se mihin riitti), niin siitä Litti-peukku onnistuneesta suorituksesta Matikaiselle loppukeväästä. Tämä ja playout-pelien välttäminen, se olisi torjuntavoitto loppukaudesta Matikaisen johdolla. Kärpille organisaationa tämä kausihan on edelleen aika iso katastrofi.
Voittoisaa loppukauden tavoittelua ja jatkoa vaan kaikille palstatovereille ja muillekin Kärppä-kannattajille! Tällä kertaa tälle lausahdukselle voi olla jopa ihan aidosti katetta, ainakin enemmän kuin vielä pari päivää sitten.