Tavallaan ymmärrän Kontiolan avautumisen. Sut hankitaan hyökkäävään rooliin ja olet sisäisessä pistepörssissä top5 nimi. Jokainen kiekkoa seuraava tietää, ettei sun vahvuudet ole oman alueen puolustuspelissä ja että jalka ei liiku sillä äkäisimmällä tahdilla. Kontiola itse tietää nuo seikat, samoin tietää hänet hankkineiden tietäneen ne. Kauden edetessä vielä otteet paranivat alkukauteen nähden, niin varmasti tuossa pleijareihin lähdettäessä varmasti vitutti erityisen paljon nähdä oma nimi kokoonpanon sijasta poppareilla. Noissa olosuhteissa on helppo sulkea silmät ja valittaa koutsista, vaikka todellisuudessa vika löytyi peilistä. Sun on helppo ottaa pistepörssi esille ja miettiä, että siellä on ollut hishoneja ja muita turisteja, junnuja höntsännyt rosterissa ja Mika Niemikin lähes nollat taulussa. Jos itsekriittisyys ei ole kunnossa, niin helppo se on sulkea silmät siltä, miltä meno kaukalossa näytti.
Jesse Joensuu on mun mielestä hyvä vastine sille, mitä päinvastaisella asenteella liikkuva pelaaja tekee. Hän otti ihan suoraan kantaa siihen, että alkukauden näytöillä ei tarvitsisi jatkosopparia miettiä. Se kertoo siitä, että pelaaja tiedosti senhetkisen tasonsa, häneen kohdistuneen vaatimustason ja huippu-urheilun raa'at lainalaisuudet. Lopulta mun korvaan iski vielä se, että hän sanoi ansainneensa jatkot tekemisen sijasta. Hieman samaa sävyä oli Kivistön haastattelussa. Itse tulkitsin sen tyylillä "jäin koska hyvä paikka ja sain jatkaa". Eli siis ettei jatko ollut pelkästään pelaajan tahdosta jatkaa kiinni, vaan että soppariin tarvitaan kaksi osapuolta. Noiden pelaajien haastattelusta jäi se fiilis, että jatkohalujen lisäksi molemmille oli selvää se, että halun lisäksi rooli joukkueessa täytyi ansaita. Kontiolan haastattelussa oli tyystin eri sävy paikan ansaitsemisesta, ja tuossa sentään oli kyse parista matsista kohtuullisen rahakkaan vuosiliksan sijasta.
Tälle kaudelle saatiin kaksi oletettavan hintavaa floppia, herrat Niemi ja Kontiola. Näitä kahta kuitenkin erottaa yksi selkeä asia: Niemen päivittäinen tekeminen ja asenne saivat kehuja jokaiselta, jolta asiasta kutsuttiin. Ja kun katsoi kertojan kehonkieltä ja miten suoraan vastaukset tulivat, en epäile tuota hetkeäkään. Mulle ei tullut niistä sellaista fiilistä, että tässä väännetään jargonia ja ei suolata kaveria, vaan ihan aidon oikeasti tarkoitettiin mitä sanottiin. Mun on hyvin vaikea uskoa, että vastaavaa voisi sanoa Kontiolasta, joka ei vaikuta edes tiedostaneen sitä, miksi istui pari matsia.
Mutta nyt kun tiet Kontiolan kanssa varmuudella eroavat, niin kiitettään nyt silti miestä. Niin karulta kuin se kuulostaakin, mä en näe tätä epäonnistumista Konnan omana vikana. Taso ei enää riittänyt kaavailtuun rooliin ja heikkoudet muualla olivat sitä luokkaa, että kaikista hyvistä otteista huolimatta kokonaisuus jäi oman arvioni mukaan negatiiviseksi. Mutta. Se miksi annan synninpäästön Kontiolalle on se, että me saatiin häneltä mitä itse odotin. Ehkä jopa enemmän. Mun syyttävä sormi osoittaa siihen suuntaan, jonka mielestä hänen hankkimisensa oli hyvä idea. Ja kyllä, vaikka Kontiola floppasi, tarjosi hän myös hyviä hetkiä. Ei tarpeeksi, mutta kuitenkin sen verran monta, että ei tarvitsisi yhtä clippiä kelata.