Sanotaan heti alkuun, etten oo maalivahtivalmentaja. Mutta sitte noihin torjuntatyyleihin. Eikö ne yleensä mene aika pitkälle koon mukaan eli pienen on pakko tulla vastaan peittään. Pitkä voi tiputtautua helposti jäihin ku ylös jää SM-Liigatasolle minimaalisesti tilaa. Eiks nää oo ne peruspilarit joista lähetään liikkeelle. Vastaantulemisesta yleensä voinen sanoa senkin, että joukkuepuolustamisen ydin on torjua eka veto (mieluiten suoraan kulmiin), jonka jälkeen pakkien tulis siivota mahdolliset riparit. Tämä tietty ideamaailmassa, joka toisinaan toteutuu.
Koivistohan on nimenomaan reaktiotorjuja, jonka parhaat avut lienee sivuttaisliikkeissä. Onhan kyllä näyttävää kun kaveri heittää 10cm pitemmän sivuluisun kuin mitä on tarpeen, mutta tapahtuuko se sitten nimenomaan tehokkuuden kustannuksella? Onko se syy Koiviston huonompaan kauteen vai pakisto, joka ei pysty siivoaan irtokiekkoja.
Isompi mokke peittää suuremman alan maalista kuin pieni mokke, siksi pienen moken olisi tultava ulos enempi maalista saadakseen saman peittopinta-alan kuin iso moken, mutta onko se tarpeellista tulla liikaa ulos sieltä maalista, niin ettei kerkiä torjumaan pakostakin paljon tulevia ns.kakkoskiekkoja ja kolmoskiekkoja. Niin kuin sanoit on Koivisto erinomainen reaktiotorjuja ja todella teknisesti taitava maalivahti, mutta jos maalissa höntyillään liikaa, niin jää nuo kakkos ja kolmos kiekot ottamatta.
Tämän päivän jääkiekkohan on paljon ns.ripari tai muuten räkä maalien tekemistä jotka johtuu riparista tai sitten esim. pakeista pomppivista kiekosta jotka lyödään sisään, kun olet sijoittunut optimaalisesti maalilla niin pystyt paremmin ottamaan nuokin kiinni.
Tänään näin junnu treeneissä kun mokke veti ylipitkän sivuliun, niin hän pelasi itsensä pelistä ulos jolloin kiekko oli helppo panna tyhjiin, tuota näkee paljon jos mokke ei osaa kontrolloida sivupotkua riittävän hyvin.
Maalivahdin hyvyyteen vaikuttaa todella paljon koko joukkueen puolustus hyvyys, Niken ja tarkin aikana puhuttiin että joukkue ohjas vastustajan peliä, niin että laukaukset lähtivät sellaisista paikoista ettei niitä ollut vaikea torjua.
Maalin eduspelissä todellakin näkyy pakkien hyvyys, jos alue saadaan pidettyä itsellä hallussa, niin ettei vastustaja pääse vetämään maalinteko sektorista tai sektorin ja maalin väliseltä alueelta ja vielä mokkekin sijoittuu optimaalisesti ollaan todella vahvoilla.
Kysäisin kommenttia ammattivalmentajalta Jukka Ropposelta tuosta edellisestä viestistäni ja hän totesi näin Jatkoajan yleisessä jääkiekkokeskustelussa-->Yleistä asiaa & kysymyksiä maalivahtipelistä
Lainaus:
Kikkeliskokkelisvaan kirjoitti:
Koivisto pelaa vain saamiensa oppien mukaan, niin kuin muutkin maalivahdit jotka ovat saaneet mv-valmennusta viimeisen viiden vuoden aikana, heidät on opettu tulemaan vastaan liian paljon, jolloin he pelaavat itsensä ulos pelistä.
Valmennan maalivahteja ja olen huomannut viime keväänä, että olipa sitten kyseessä mikä sarjataso hyvänsä Nhl:stä-suomen junnusarjoihin, moket pelaa liian paljon vastaan tullen. Tämä johtaa siihen että ensimmäinen kuti saadaan torjuttua, mutta sitten ripari jääkin torjumatta kun ollaan jo niin kaukana maalista ettei yksinkertaisesti keretä peittämään maalia takatolpalle kun se mokelle nykyään tärkein torjuttava eli kakkos tai kolmos kuti tulee.
Ottakaapa ohjelmaan ja seuratkaa mokkejen työskentelyä, niin huomaatte kuinka yleistä liiallinen vastaan tuleminen eli itsensä ulos pelaaminen on.
Yksi havainto Kärppä maalivahtivalmennuksen tuotoksista on se että maalivahdit menevät liian herkästi maihin perhostorjunta-asentoon jättäen maalin yläosan auki esim. Tarkki, Koivisto, Rautiola.
Huomion arvoista on se että Karhunen on välissä käynyt muualla , niin hän ei pelaa tällä kyseisellä tyylillä. Karhunen pelaa rauhallisella tyylillä joka johtaa parempaan tulokseen. Vertaa esim Vehanen, kaikki ylimääräinen on karsittu pois.
Tällästä turinoin Kärpät / Petri Koivisto Jatkoajan osiossa,
Mitäs mieltä Jukka, poriseeko kaveri ihan höpöjä vai onko jotain perää?
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä noista periaatteista. Suomessa löytyy paljon valmentajia jotka edelleen hokevat tuota vastaantuloa aivan liikaa.
Itse olen valmennettavieni kanssa pyrkinyt optimoimaan liikkumista entistä tarkemmin viime kausien aikana ja esim Sulanderin Arin liikkumista on rajoitettu huomattavasti. Nyt pyrimme hakemaan maalivahdin aina optimialueelle (yleensä siten että terät koskettavat joiltain osin maalivahdin alueen rajaa, tosin riippuu paljon siitä kuinka lähellä tilanne / kiekko on). Tältä alueelta / paikalta MV:llä on lähes aina sitten mahdollisuus liikkua torjuntaan, poikkiliikkeeseen jne eikä näin ollen pelaa itseään ulos tilanteesta. Samoin tähän liittyy olennaisesti se ettei myöskään peruutella liian lujaa/aikaisin sisälle maaliin. kaiken kaikkiaan modernilla tavalla pelaava maalivahti liikkuu vähemmän ja järkevämmin kuin mitä aiemmin on opetettu.
Jäihin meno on taas ajoituskysymys + siihen liittyy kanssa tuo liikesuunta-asia. Eli jos mennään liian aikaisin jäihin annetaan aina etu hyökkääjälle ja jos vaan pudotaan suoraan alas peittämään ei päästä enään ollenkaan mukaan poikkiliikkeeseen jota pyrimme saamaan mukaan kaikkiin torjuntoihin. Trendi on siis pois "pudota alas ja kurota" torjunnoista ja turhista ennakoinneista.
Jukka