Itse toivon sselleen, että Petr Kodýtekin viimeinen peli HIFK:ssa on nyt pelattu. Potkaiseminen on teko, joka ei jääkiekko-otteluun ja varsinkaan ottelun jälkeiseen kättelyjonoon kuulu. Jos jonkun pelaajan toiminta vituttaa, jätä kättelemättä, tee oma mielipiteesi tiettäväksi suusanallisesti, tai aloita vaikka vanhan ajan joukkotappelu joukkueiden välillä. Toimi kuitenkin tavalla, jonka takana joukkuekavereiden, seuran ja koko seurayhteisön on mahdollista seistä. Ja tässä piilee minusta myös se, miksi Kodýtekin pelikiellon pituutta arvioitaessa ei voida minkäänlaista johtopäätöstä vetää esimerkiksi polvitaklauksista tai päähän kohdistuneista taklauksista. Taklaaminen kuuluu jääkiekkoon, myös epäonnistuneet, huono-onniset ja jopa törkeät taklaukset. Törkeiden taklausten kohdalla toki joudumme rajanvetoon vahinhoittamistarkoituksen kanssa, mikä tarkoitus ei luonnollisesti kuulu jääkiekkoon. Kodýtekin teko on paitsi lajiin täysin kuulumaton, se on myös vaikea tulkita minään muuna kuin jonkinlaisena pyrkimyksenä vahingoittaa vastustajaa, surkeana sellaisena mutta pyrkimyksenä kuitenkin. Tai ainakin minun on vaikea nähdä muuta tarkoitusta, kun lajissa mihin potkut eivät kuulu, potkaistaan vastustajaa.
Täysin ansaittu pelikielto Kodýtekille. Sen lisäksi, että teko osoittaa täyttä kunnioituksen puutetta vastustajaa kohtaan, se osoittaa sitä myös omaa seuraa kohtaan. Joukkue kärsii jopa omalla mittapuullaan ihan ennennäkemättömästä loukkaantumiskierteestä ja joukko johtavia pelaajia on jo valmiiksi sivussa. Mitä tässä tilanteessa tekee meidän sen hetken de facto ykkössentteri? Potkaisee vastustajaa kättelyjonossa, vaikka miehen on pitänyt ymmärtää, että teosta ei voi seurata omalle joukkueelle mitään hyvää. Tack och adjö Petr Kodýtek.