polvipetteri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
Keskiviikkona 24.9. (muistaakseni Aamulehdessä) ihmeteltiin tiistain Tappara-HPK -ottelun vähäistä katsojamäärää. Minä puolestani haluaisin ihmetellä, mitä ihmeteltävää tuossa väen vähyydessä on.
Minulle ja monelle muulle kannattajalle tuli jo kesällä selväksi, suoraan ja epäsuorasti, että nyt on menossa välikausi. Pelaajahankinnat olivat vähintäänkin epämääräisiä ja huvittavin oli kausikorttien mainoskirje, jossa ei edellisvuosista poiketen hehkutettu millään hankinnoilla. Hiukan häpeillen kerrottiin, että omat juniorit saavat enemmän peliaikaa.
Jos ei jääkiekkoseura lähde hakemaan menestystä, ei sen otteluissakaan lehterit pullistele. Moni katsoja lähtee hakemaan hallista hyviä fiiliksiä. Kiireinen ihminen haluaa viettää vapaa-aikansa mahdollisimman antoisasti. Kun ei näitä ole luvassa, moni jättää menemättä hallille. Itse luovuin kausikortistani monen vuoden jälkeen, kun huomasin seuran asenteen. Mitä olen (jäähalli)tuttuja tavannut, moni mukin on tehnyt samanlaisen päätöksen.
Minulla on muutakin tekemistä, kuin lähteä katsomaan päämäärätöntä surffailua ja ihan varmasti on monella muullakin. Tähän saumaan löytyy varmasti joku hard core -fani kertomaan, kuinka minä ja muut kaltaiseni emme ole tosifaneja ja seuraa pitää kannustaa nimenomaan alamäessä. Minä en ainakaan halua maksaa ehdoin tahdoin siitä, että seura ei edes halua menestyä ja monella sektorilla nostetaan kädet pystyyn.
Miksi katsojien pitäisi yrittää, kun sitä yritystä ei näy kentällä tai seuran toiminnassa? Tappara on muutaman vuoden aikana luonut itselleen hyvän organisaation maineen sekä taloudellisella että urheilullisella puolella. Merkillisen nopeasti koko maine on taas onnistuttu palauttamaan 90-luvun puolivälin tasolle, yhden kesän aikana.
Mistä kiikastaa?
Pelaajahankinnoista, scouttauksesta ja sen puutteesta on puhuttu monta vuotta. Minun ja monien muiden suulla. Esimerkkejä Tapparan susipaskoista hankinnoista löytyy pienen romaanin verran, mutta mikään ei muutu. Faksi laulaa edelleen ja try-outille tulee pelaajia milloin mistäkin ja milloin missäkin kunnossa. Kukaan ei käy katsomassa pelaajia ulkomailla, kukaan seuran puitteissa ei tiedä tyrkyllä olevista pelaajista mitään muuta kuin sen, mitä agentin tekemästä CV:stä voidaan päätellä. Miksi tälle asialle ei tehdä mitään? Eikö sille haluta tehdä mitään, vai eikö sille osata tehdä mitään?
Yksinkertainen tekniikka pelaajahankinnoissa on olla tarjontaa nopeampi. Pitää hakea ja raakata pelaajia ennen kuin heitä agentin toimesta tarjotaan. Kun olet yksin viivalla, on paljon helpompi lähteä keskustelemaan esim. hinnasta kuin siinä tapauksessa, että lupaavaksi todettua pelaajaa jo tyrkytetään useaan seuraan monessa maassa. Oma aktiivisuus on ratkaisevaa.
Lopuksi vielä pohdintaa. Leinonen kertoi kesällä Aamulehdessä, että Tapparaan oli tyrkyllä kaiken kaikkiaan n. sata pelaajaa. Millaisia pelaajia siinä joukossa oikein oli, kun nämä nykyiset kelpuutettiin mukaan? Oliko siinä esim. Vietnamin pääsarjatason kiekkoilijoita ja Ugandan maajoukkuetason huippupakkeja. Eikö tämäkin nyt kerro jo jotain siitä, kuinka asioita PITÄISI hoitaa? Se jalat pöydällä puhelinsoittoa odotellen -asenne ei taida niitä voittavia pelaajia joukkueeseen tuoda.
Jos tarjolla on pelkkää paskaa, niitä tryffeleitä täytyy lähteä itse kaivamaan ja ottaa vaikka naapurin sika lainaan, jos ei itsellä ole sellaiseen hommaan tarvittavaa nokkaa.
Minulle ja monelle muulle kannattajalle tuli jo kesällä selväksi, suoraan ja epäsuorasti, että nyt on menossa välikausi. Pelaajahankinnat olivat vähintäänkin epämääräisiä ja huvittavin oli kausikorttien mainoskirje, jossa ei edellisvuosista poiketen hehkutettu millään hankinnoilla. Hiukan häpeillen kerrottiin, että omat juniorit saavat enemmän peliaikaa.
Jos ei jääkiekkoseura lähde hakemaan menestystä, ei sen otteluissakaan lehterit pullistele. Moni katsoja lähtee hakemaan hallista hyviä fiiliksiä. Kiireinen ihminen haluaa viettää vapaa-aikansa mahdollisimman antoisasti. Kun ei näitä ole luvassa, moni jättää menemättä hallille. Itse luovuin kausikortistani monen vuoden jälkeen, kun huomasin seuran asenteen. Mitä olen (jäähalli)tuttuja tavannut, moni mukin on tehnyt samanlaisen päätöksen.
Minulla on muutakin tekemistä, kuin lähteä katsomaan päämäärätöntä surffailua ja ihan varmasti on monella muullakin. Tähän saumaan löytyy varmasti joku hard core -fani kertomaan, kuinka minä ja muut kaltaiseni emme ole tosifaneja ja seuraa pitää kannustaa nimenomaan alamäessä. Minä en ainakaan halua maksaa ehdoin tahdoin siitä, että seura ei edes halua menestyä ja monella sektorilla nostetaan kädet pystyyn.
Miksi katsojien pitäisi yrittää, kun sitä yritystä ei näy kentällä tai seuran toiminnassa? Tappara on muutaman vuoden aikana luonut itselleen hyvän organisaation maineen sekä taloudellisella että urheilullisella puolella. Merkillisen nopeasti koko maine on taas onnistuttu palauttamaan 90-luvun puolivälin tasolle, yhden kesän aikana.
Mistä kiikastaa?
Pelaajahankinnoista, scouttauksesta ja sen puutteesta on puhuttu monta vuotta. Minun ja monien muiden suulla. Esimerkkejä Tapparan susipaskoista hankinnoista löytyy pienen romaanin verran, mutta mikään ei muutu. Faksi laulaa edelleen ja try-outille tulee pelaajia milloin mistäkin ja milloin missäkin kunnossa. Kukaan ei käy katsomassa pelaajia ulkomailla, kukaan seuran puitteissa ei tiedä tyrkyllä olevista pelaajista mitään muuta kuin sen, mitä agentin tekemästä CV:stä voidaan päätellä. Miksi tälle asialle ei tehdä mitään? Eikö sille haluta tehdä mitään, vai eikö sille osata tehdä mitään?
Yksinkertainen tekniikka pelaajahankinnoissa on olla tarjontaa nopeampi. Pitää hakea ja raakata pelaajia ennen kuin heitä agentin toimesta tarjotaan. Kun olet yksin viivalla, on paljon helpompi lähteä keskustelemaan esim. hinnasta kuin siinä tapauksessa, että lupaavaksi todettua pelaajaa jo tyrkytetään useaan seuraan monessa maassa. Oma aktiivisuus on ratkaisevaa.
Lopuksi vielä pohdintaa. Leinonen kertoi kesällä Aamulehdessä, että Tapparaan oli tyrkyllä kaiken kaikkiaan n. sata pelaajaa. Millaisia pelaajia siinä joukossa oikein oli, kun nämä nykyiset kelpuutettiin mukaan? Oliko siinä esim. Vietnamin pääsarjatason kiekkoilijoita ja Ugandan maajoukkuetason huippupakkeja. Eikö tämäkin nyt kerro jo jotain siitä, kuinka asioita PITÄISI hoitaa? Se jalat pöydällä puhelinsoittoa odotellen -asenne ei taida niitä voittavia pelaajia joukkueeseen tuoda.
Jos tarjolla on pelkkää paskaa, niitä tryffeleitä täytyy lähteä itse kaivamaan ja ottaa vaikka naapurin sika lainaan, jos ei itsellä ole sellaiseen hommaan tarvittavaa nokkaa.