Mestaruusjuhlat on takana ja vasta nyt pääsee kommentoimaan tapahtunutta. Edelleen on aivan uskomaton ja hiukan jopa epätodellinen fiilis! Koko kausi ja ennen kaikkea eilinen ottelu jää muistoihin ikuisiksi ajoiksi.
Uskallan väittää, että sitä hurmosta, mikä eilen oli Hyvinkäällä ei olla varmasti aiemmin koettu, eikä tulla enää kokemaankaan. 26 vuoden odotus palkittiin vihdoin ja millä tavalla!
Tahkon joukkueesta huokui etenkin loppukaudesta ennennäkemätön positiivisuus ja energisyys.
Kaikki pelaajat voisi käydä läpi, eikä kenestäkään tarvitsisi väkisin keksiä jotain positiivista sanottavaa. Joukkueessa ei selkeitä heikkoja lenkkejä ollut.
Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä, miten iloinen ja onnellinen olen Simon puolesta. Siitä ei ole kovin montaa kuukautta, kun allekirjoittanut kävi katsomassa Riihi-Pesiksen otteluita ainoastaan sen takia, että näki Mestarin tositoimissa. Ei olisi silloin osannut edes unelmoida siitä, missä ja miten kausi tulisi päättymään!
Brena on pesäpallon oma "Teemu Selänne", joka ei ollut ennen eilistä voittanut mitään suurta ja joka sai vihdoin kruunun huikealle uralleen.
Vuosi 2007 toi mestaruuden kahdelle oman lajinsa elävälle legendalle.
Vaikka täällä ja muualla on nämä jo moneen kertaan todettu, niin eilisen ottelun toinen ratkaisuhahmo oli Simon ohella Riku Rantanen, joka pelasi ehdottomasti yhden uransa parhaista otteluista. Jopa parhaan. Uskomatonta syöttötyöskentelyä.
Valtteri Ketoselta meni heti ottelun alussa nivelsiteet poikki sormesta ja peli olisi jäänyt siihen, jos kyseessä olisi ollut heittokäsi. Onneksi ei ollut.
Aatu Meriläinen syttyi loistovireeseen loppukaudesta ja näytti kokemuksen merkityksen monissa tilanteissa.
Eikä sovi tietenkään unohtaa Kore Korhosta, joka oli yksi mestaruuden pääarkkitehdeista.
Hyvinkää oli sarjan ainoa joukkue, joka veti läpi kauden kahdella kärjellä. Myös siitä on annettava iso plussa.
Miika Rantatorikka teki aikamoisen tempun tulokaspelinjohtajana. Onneksi herra jatkaa myös tulevalla kaudella!
Tahkon tulevaisuus näyttää juuri nyt todella hyvältä. Tulevina kausina on lupa odottaa lisää hienoja esityksiä. Toivottavasti joukkue pysyy mahdollisimman hyvin koossa myös ensi kaudella. Ja toivottavasti Simo päättää hakea sen 1000 täyteen ja jatkaa mahtavaa uraansa. Mies voisi pelata ilman paineita mestaruudesta, kun se on nyt taskussa.
Kiitoksia uskomattomasta kaudesta ja onneksi olkoon vielä kerran Suomen Mestarille vuosimallia 2007!