Sotkamo - KeKi-sarjan ratkaiseva tekijä oli sittenkin kauden ennakkoissa paljon puhuttu kopparityöskentely, joka oli loppumetreillä suurin yksittäinen tekijä minkä takia Kempele taipui sarjassa.
Perttu Olli pelasi läpi kauden ja varsinkin tässä sarjassa erittäin varovaisesti kakkospuolella ja mielestäni sinne tippui väliin palloja, jotka olisi välillä saannut muutaman askeleen vastaantulolla kopiksi. Tästä viime pelissä loistava esimerkki, kun jonkun sotkamolaisen kentällemeno-pystäri osui melkein pakittelevaa Ollia jalkaan ilmassa -> hän olisi saannut pallon kiinni rinnan korkeudelta seisomalla paikallleen, mutta se virheiden välttely oli jo niin pitkällä DNA:ssa, että tuokin pallo annettiin tippua "väliin" ja se osui pompun jälkeen Ollia pakaraan kaiken lisäksi.
Ojala pelasi luonnollisesti vähän rohkeammin kolmospuolella, mutta onhan siinä ero yöllä ja päivällä, kun seurasi esimerkiksi Puputin tai Korhosen kopparityöskentelyä kolmospuolella.
Tuntui, että Sotkamo sai ihan liikaa välilyöntien kautta helppoja kentällemenoja ja vaihtoja, jonka jälkeen päästiin rauhassa purkamaan jatkotilanteita. Varsinkin Kempeleessä tuo varovaisuus yllättää, koska siellä ei kuitenkaan suurta katastrofia välttämättä vielä rohkealla pelaamisella käy, kiitos matalien mainosaitojen.
Väitän, että jos Kempele olisi pelannut Sotkamon koppariparilla ulkopelissä, niin tämä sarja olisi mennyt samoin numeroin toisinpäin. Toki Sotkamolla löytyi kyllä suuria alasuorittajia Vikströmin, Komulaisen ja vaikkapa Keinäsen toimesta, joilla kahden ensimmäisen tasonnostolla olisi jonkinlainen sauma Vimpeliä vastaan ehkä saavutettavissa.
