Havumetsien GM
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Kaikki urheiludiggarit ovat jo varmasti lukeneet tästä, että Itä-Lännen yhteydessä NY Yankeesin kykyjenetsijä oli lähestulkoon haltioissaan huippupesäpalloilijoiden taidoista ja sanoi ihmettelevänsä, jos 10 vuoden sisällä MLB:ssä ei nähdä yhtään pesäpallotaustaista pelaajaa. Kykyjenetsijän mukaan Suomi on jopa verrattavissa Kuubaan, ja kuten baseballia seuraavat tietävät, on MLB:n isojen starojen joukossa useita kuubalaisia, jotka ansaitsevat miljoonia pelitaidoillaan. Nyt myös paikalla ollut Wall Street Journalin toimittaja on julkaissut oman artikkelinsa: http://www.wsj.com/articles/what-fi...ca-about-baseball-1436453947#livefyre-comment Kyseinen artikkeli on muuten ykkösenä sivuston oikean laidan "popular on WSJ" -osiolla, ja luonnollisesti suomalaiset ovat innostuneet myös kommentoimaan. Sanokaa mitä sanotte, mutta ei se ole mikään myytti että meitä suomalaisia kiinnostaa erityisen paljon se, mitä muualla meistä ajatellaan ja kirjoitetaan. Eikä siinä ole mitään pahaa, kunhan ei suhtauduta liian vakavasti jos joku vahingossa lipsauttaa meidän vaikka olevan jääkarhujen maa.
Jos ihan rehellisiä ollaan, en vielä silmissäni näe sitä päivää kun joku Pohjanmaan tai Kainuun poika pamauttaa Clayton Kershaw'n syötön kunnariksi tai polttaa Mike Troutin kolmella onnistuneella syötöllä (strikeout). Mutta silti olen sitä mieltä, että tämä kortti kannattaa katsoa. Jos Suomesta oikeasti alkaa tulla pesistaustaisia MLB-tähtiä, on kyseessä todellinen jackpot, joka nostaa myös pesäpallon suosion ja harrastajamäärät Suomessa aivan uudelle tasolle. Jos taas joudutaan toteamaan, että ei tämä ole mitenkään mahdollista, voidaan ainakin sanoa että tuli yritettyä. Joskus 25 vuoden päästä sitten muistellaan Elävästä arkistosta legendaarista projektia tehdä pesäpalloilijoista baseball-sankareita vähän samaan tapaan kuin nyt muistellaan jotain Ruokolahden leijonaa.
On tietenkin totta, että suorien lajitaitojen puolesta ainoastaan pallon kiinniottaminen, heittäminen ja juokseminen ovat huippupesäpalloilijoilla lähes suoraan siirrettävissä baseballiin. Lisäksi kentällä sijoittumisen oppisi nopeasti. Mutta näillä ei valitettavasti kuuhun mennä. Baseballissa pärjää vain, jos osaa syöttää tai lyödä. St. Louis Cardinalsin entinen manageri Tony LaRussa sanoi joskus, että sieppari Yadier Molina olisi hänen aloituskokoonpanossaan vaikkei koskaan löisi onnistunutta lyöntiä (hit). Mutta realismia on se, että ihan puhtaita ulkopelispesialisteja ei position playereiden (kenttäpelaajien = ei-syöttäjien) joukossa käytännössä ole vaan kyllä ne parhaatkin ulkopelaajat osaavat lyödä ja ottavat sen vapaataipaleenkin jos paikka tulee.
Mutta varmasti se Yankees-skoutti näkeekin pesäpalloilijat sellaisina projekteina, ei valmiina tapauksina. Pesäpalloilijat ovat kovakuntoisia, nopeita ja heillä on hyvä "pallosilmä" ja käsi-silmä-koordinaatio. Varmasti baseballissa tarvitaan myös älykkyyttä ja henkistä kovuutta, joita esim. Superpesis-lukkareilta löytyy yllin kyllin. Kuuba-vertaus liittyy tavallaan siihenkin, että latinomaista jenkkeihin siirtyvät pelaajat ovat usein sellaisia "raakoja hedelmiä", joilla on urheilullisuutta vaikka muille jakaa mutta vastaavasti esim. taktisessa puolessa riittää hiomista. Ylipäätään jenkeissä harrastetaan nuorina paljon eri lajeja, ja usein tärkeämpää on olla hyvä urheilija kuin erikoistua ja hallita jonkin tietyn lajin kaikki spesifit taidot jo 15-vuotiaana. Ja maailmassa on urheilijoita, jotka ovat ponnistaneet toisen, samantyyppisen lajin piiristä jonkin lajin huipulle. Mietitään vaikka koripalloilija Donald Thomasia, joka kilpaili korkeushypyssä ensimmäisen kerran vuonna 2006 ja voitti Osakassa 2007 MM-kultaa! Ja ihan turha väittää, että korkeushyppy olisi marginaalilaji jota harrastavat vain ne, jotka eivät pärjää koriksen kaltaisessa isossa lajissa.
Täytyy myös nostaa esiin Michael Jordan, joka 1994 vaihtoi koriksesta baseballiin koska hänen isänsä oli kuollut ja faijan unelmana oli ollut tehdä pikku-MJ:stä baseball-ammattilainen. Edellisen kerran MJ oli pelannut baseballia lukioikäisenä. MJ oli aluksi aivan totaalisen pihalla erityisesti lyöjänä pelatessaan toiseksi korkeimmalla farmitasolla eli double-A:ssa (AA). Kuitenkin sen yhden kesän aikana hän kehittyi niin hyvin, että syksyllä hänet valittiin Arizona Fall Leagueen, jonne pääsevät kaikkein lahjakkaimmat farmiliigojen prospektit. Joidenkin arvioiden mukaan MJ olisi päässyt MLB:hen jo seuraavana vuonna ellei hän olisi palannut korikseen. MJ:n tilastot tuolta kaudelta ovat vaisut, mutta ne selittyvät nimenomaan sillä alkukauden surkeudella. Aiheesta tehty dokumentti "Jordan rides the bus" löytyy myös Youtuben perukoilta, jos kiinnostaa tarkemmin. Okei, toki kyseessä oli Michael Jordan eli mahdollisesti jopa Toni Kohostakin lahjakkaampi urheilija. Ja toki hän oli pelannut nuorempana myös baseballia eli hänen ei kokonaan tarvinnut opetella baseball-lyöntiä toisin kuin pesäpalloilijoiden nyt täytyisi. Mutta on tuo silti esimerkki siitä, että baseballissa voi kehittyä huipputasolle vaikkei olisikaan harjoitellut sitä lyömistä joka päivä eskari-ikäisestä lähtien.
Syöttäjänä voisi käytännössä jättää sen lyömisen opettelun väliin. Mutta kysymys kuuluu, kuinka kaukana esim. parin askeleen vauhdilla 97 mailia tunnissa heittävä Niko Korhonen on siitä, että hän pääsisi vastaaviin nopeuksiin ilman vauhdinottoa baseball-kummulta - vielä siten, että syöttö osuisi tarkasti siepparin haluamaan kohteeseen? Paha sanoa, mutta olisi pessimististä väittää ettei kukaan kovakätinen pesäpalloilija pystyisi kehittämään hyvää fastballia kohtuullisessa ajassa. Kun se on hallussa, tarvitsee enää opetella 1-2 muuta syöttöä siihen, että voi ainakin vaihtosyöttäjänä pärjätä ihan kivasti. Japanilaisen aloitussyöttäjän Yu Darvishin huhutaan hallitsevan yhteensä seitsemän eli perus-fastballin lisäksi kuusi eri syöttöä. Mutta ei MLB:hen päästäkseen todellakaan tuollaista määrää tarvitse. Sekin on hyvä muistaa, että monet syöttäjät opettelevat uusia syöttöjä vielä MLB-uransa aikana.
Sekin on virheellistä väittää, että baseball-pelaajat olisivat fysiikaltaan täysin eri tyyppisiä kuin pesäpalloilijat. Esim. ykköspesävahdit ovat toki usein isoja tankkeja, mutta tämä johtuu siitä, että kyseinen ulkopelipaikka on varsin helppo, jolloin kannattaa panostaa massanhankintaan josta on taas apua lyömisessä. Siepparit ovat isoja lihakasoja, koska heidän pitää olla pallon tiellä jos syöttö menee ohi kohteesta. Mutta ainakin kakkospesävahdit, polttajat (shortstop) ja keskikopparit ovat hyvinkin pesäpalloilijoiden kaltaisia ruumiinrakenteeltaan. Täällä myös joskus väitettiin, että kukaan joka nostaa penkistä alle 150 kiloa ei voi lyödä kunnaria MLB:ssä. MLB:n alkukauden paras lyöjä Bryce Harper sanoi juuri eräässä haastattelussa: "I squat 405 and I'm proud of it." Toisin sanoen hän kyykkää hieman yli 180 kiloa, eli tuskin penkiltäkään nousee ainakaan tuota 150 kiloa enempää. Ja nyt puhutaan siis yhdestä MLB:n kovimmista kunnarilyöjistä. Voisin myös kuvitella, että huippupesäpalloilijoiden voimatasot ovat jo nyt kovia, ja voimaahan pystyy aina hankkimaan lisää.
Uskon siis, että ainakin kannattaisi yrittää josko lahjakkaista nuorista pesäpallisteista voisi kehittää baseball-ammattilaisia joko syöttäjiksi tai position playereiksi vaikeille ja urheilullisuutta vaativille ulkopelipaikoille, jolloin ulkopeliosaamisella olisi mahdollisuus kompensoida sitä faktaa että jenkit ovat faijan kanssa opetelleet lyömään baseballia 5-vuotiaasta. Käytännössä tekisin niin, että lahjakkaat ja motivoituneet nuoret koottaisiin about 16-vuotiaina intensiiviseen baseball-harjoitteluun Suomessa tai jossakin muualla Euroopassa. Ne, jotka oppisivat nopeasti, saisivat mahdollisuuden lähteä myöhemmin vaihto-opiskelijoiksi kokeilemaan, millaista on pelata baseballia samanikäisten jenkkien kanssa (ja kunnon opiskelijavaihdon hengessä vastaavasti amerikkalaisia high school -baseballisteja tänne pelaamaan pesistä, tutustumaan yöttömään yöhön ja opettelemaan suomalaisia sivistyneitä alkoholitottumuksia). Parhaimmat voisivat jatkaa siitä eteenpäin myöhemmin jopa ammattilaisiksi. Jos nämä vaihto-opiskelijat olisivat täysiä turisteja ja valovuosia jenkkejä perässä, jouduttaisiin projekti ja unelmat luultavasti hautaamaan. Mutta emme voi tietää. Lähes kaikki suuret ideat ihmiskunnan historiassa ovat aluksi olleet pähkähulluja ja kaukana realismista.
Jos pesäpalloväki on vain asiassa aktiivinen, olisi rahoitusta tällaiselle projektille ihan varmasti mahdollisuus saada myös Pohjois-Amerikasta. Major League Baseball on miljardien bisnes, ja tällainen yhteistyöprojekti pesiksen kanssa olisi kulueränä hiekka siinä meressä. Myös MLB:lle voisi olla hyötyä siitä, että liigaan tulisi lisää eurooppalaisia pelaajia. Jos ei muuta niin ainakin MLB.tv:n tilaajamäärä Suomessa satakertaistuisi, heh.
Jatkuu seuraavassa viestissä...
Jos ihan rehellisiä ollaan, en vielä silmissäni näe sitä päivää kun joku Pohjanmaan tai Kainuun poika pamauttaa Clayton Kershaw'n syötön kunnariksi tai polttaa Mike Troutin kolmella onnistuneella syötöllä (strikeout). Mutta silti olen sitä mieltä, että tämä kortti kannattaa katsoa. Jos Suomesta oikeasti alkaa tulla pesistaustaisia MLB-tähtiä, on kyseessä todellinen jackpot, joka nostaa myös pesäpallon suosion ja harrastajamäärät Suomessa aivan uudelle tasolle. Jos taas joudutaan toteamaan, että ei tämä ole mitenkään mahdollista, voidaan ainakin sanoa että tuli yritettyä. Joskus 25 vuoden päästä sitten muistellaan Elävästä arkistosta legendaarista projektia tehdä pesäpalloilijoista baseball-sankareita vähän samaan tapaan kuin nyt muistellaan jotain Ruokolahden leijonaa.
On tietenkin totta, että suorien lajitaitojen puolesta ainoastaan pallon kiinniottaminen, heittäminen ja juokseminen ovat huippupesäpalloilijoilla lähes suoraan siirrettävissä baseballiin. Lisäksi kentällä sijoittumisen oppisi nopeasti. Mutta näillä ei valitettavasti kuuhun mennä. Baseballissa pärjää vain, jos osaa syöttää tai lyödä. St. Louis Cardinalsin entinen manageri Tony LaRussa sanoi joskus, että sieppari Yadier Molina olisi hänen aloituskokoonpanossaan vaikkei koskaan löisi onnistunutta lyöntiä (hit). Mutta realismia on se, että ihan puhtaita ulkopelispesialisteja ei position playereiden (kenttäpelaajien = ei-syöttäjien) joukossa käytännössä ole vaan kyllä ne parhaatkin ulkopelaajat osaavat lyödä ja ottavat sen vapaataipaleenkin jos paikka tulee.
Mutta varmasti se Yankees-skoutti näkeekin pesäpalloilijat sellaisina projekteina, ei valmiina tapauksina. Pesäpalloilijat ovat kovakuntoisia, nopeita ja heillä on hyvä "pallosilmä" ja käsi-silmä-koordinaatio. Varmasti baseballissa tarvitaan myös älykkyyttä ja henkistä kovuutta, joita esim. Superpesis-lukkareilta löytyy yllin kyllin. Kuuba-vertaus liittyy tavallaan siihenkin, että latinomaista jenkkeihin siirtyvät pelaajat ovat usein sellaisia "raakoja hedelmiä", joilla on urheilullisuutta vaikka muille jakaa mutta vastaavasti esim. taktisessa puolessa riittää hiomista. Ylipäätään jenkeissä harrastetaan nuorina paljon eri lajeja, ja usein tärkeämpää on olla hyvä urheilija kuin erikoistua ja hallita jonkin tietyn lajin kaikki spesifit taidot jo 15-vuotiaana. Ja maailmassa on urheilijoita, jotka ovat ponnistaneet toisen, samantyyppisen lajin piiristä jonkin lajin huipulle. Mietitään vaikka koripalloilija Donald Thomasia, joka kilpaili korkeushypyssä ensimmäisen kerran vuonna 2006 ja voitti Osakassa 2007 MM-kultaa! Ja ihan turha väittää, että korkeushyppy olisi marginaalilaji jota harrastavat vain ne, jotka eivät pärjää koriksen kaltaisessa isossa lajissa.
Täytyy myös nostaa esiin Michael Jordan, joka 1994 vaihtoi koriksesta baseballiin koska hänen isänsä oli kuollut ja faijan unelmana oli ollut tehdä pikku-MJ:stä baseball-ammattilainen. Edellisen kerran MJ oli pelannut baseballia lukioikäisenä. MJ oli aluksi aivan totaalisen pihalla erityisesti lyöjänä pelatessaan toiseksi korkeimmalla farmitasolla eli double-A:ssa (AA). Kuitenkin sen yhden kesän aikana hän kehittyi niin hyvin, että syksyllä hänet valittiin Arizona Fall Leagueen, jonne pääsevät kaikkein lahjakkaimmat farmiliigojen prospektit. Joidenkin arvioiden mukaan MJ olisi päässyt MLB:hen jo seuraavana vuonna ellei hän olisi palannut korikseen. MJ:n tilastot tuolta kaudelta ovat vaisut, mutta ne selittyvät nimenomaan sillä alkukauden surkeudella. Aiheesta tehty dokumentti "Jordan rides the bus" löytyy myös Youtuben perukoilta, jos kiinnostaa tarkemmin. Okei, toki kyseessä oli Michael Jordan eli mahdollisesti jopa Toni Kohostakin lahjakkaampi urheilija. Ja toki hän oli pelannut nuorempana myös baseballia eli hänen ei kokonaan tarvinnut opetella baseball-lyöntiä toisin kuin pesäpalloilijoiden nyt täytyisi. Mutta on tuo silti esimerkki siitä, että baseballissa voi kehittyä huipputasolle vaikkei olisikaan harjoitellut sitä lyömistä joka päivä eskari-ikäisestä lähtien.
Syöttäjänä voisi käytännössä jättää sen lyömisen opettelun väliin. Mutta kysymys kuuluu, kuinka kaukana esim. parin askeleen vauhdilla 97 mailia tunnissa heittävä Niko Korhonen on siitä, että hän pääsisi vastaaviin nopeuksiin ilman vauhdinottoa baseball-kummulta - vielä siten, että syöttö osuisi tarkasti siepparin haluamaan kohteeseen? Paha sanoa, mutta olisi pessimististä väittää ettei kukaan kovakätinen pesäpalloilija pystyisi kehittämään hyvää fastballia kohtuullisessa ajassa. Kun se on hallussa, tarvitsee enää opetella 1-2 muuta syöttöä siihen, että voi ainakin vaihtosyöttäjänä pärjätä ihan kivasti. Japanilaisen aloitussyöttäjän Yu Darvishin huhutaan hallitsevan yhteensä seitsemän eli perus-fastballin lisäksi kuusi eri syöttöä. Mutta ei MLB:hen päästäkseen todellakaan tuollaista määrää tarvitse. Sekin on hyvä muistaa, että monet syöttäjät opettelevat uusia syöttöjä vielä MLB-uransa aikana.
Sekin on virheellistä väittää, että baseball-pelaajat olisivat fysiikaltaan täysin eri tyyppisiä kuin pesäpalloilijat. Esim. ykköspesävahdit ovat toki usein isoja tankkeja, mutta tämä johtuu siitä, että kyseinen ulkopelipaikka on varsin helppo, jolloin kannattaa panostaa massanhankintaan josta on taas apua lyömisessä. Siepparit ovat isoja lihakasoja, koska heidän pitää olla pallon tiellä jos syöttö menee ohi kohteesta. Mutta ainakin kakkospesävahdit, polttajat (shortstop) ja keskikopparit ovat hyvinkin pesäpalloilijoiden kaltaisia ruumiinrakenteeltaan. Täällä myös joskus väitettiin, että kukaan joka nostaa penkistä alle 150 kiloa ei voi lyödä kunnaria MLB:ssä. MLB:n alkukauden paras lyöjä Bryce Harper sanoi juuri eräässä haastattelussa: "I squat 405 and I'm proud of it." Toisin sanoen hän kyykkää hieman yli 180 kiloa, eli tuskin penkiltäkään nousee ainakaan tuota 150 kiloa enempää. Ja nyt puhutaan siis yhdestä MLB:n kovimmista kunnarilyöjistä. Voisin myös kuvitella, että huippupesäpalloilijoiden voimatasot ovat jo nyt kovia, ja voimaahan pystyy aina hankkimaan lisää.
Uskon siis, että ainakin kannattaisi yrittää josko lahjakkaista nuorista pesäpallisteista voisi kehittää baseball-ammattilaisia joko syöttäjiksi tai position playereiksi vaikeille ja urheilullisuutta vaativille ulkopelipaikoille, jolloin ulkopeliosaamisella olisi mahdollisuus kompensoida sitä faktaa että jenkit ovat faijan kanssa opetelleet lyömään baseballia 5-vuotiaasta. Käytännössä tekisin niin, että lahjakkaat ja motivoituneet nuoret koottaisiin about 16-vuotiaina intensiiviseen baseball-harjoitteluun Suomessa tai jossakin muualla Euroopassa. Ne, jotka oppisivat nopeasti, saisivat mahdollisuuden lähteä myöhemmin vaihto-opiskelijoiksi kokeilemaan, millaista on pelata baseballia samanikäisten jenkkien kanssa (ja kunnon opiskelijavaihdon hengessä vastaavasti amerikkalaisia high school -baseballisteja tänne pelaamaan pesistä, tutustumaan yöttömään yöhön ja opettelemaan suomalaisia sivistyneitä alkoholitottumuksia). Parhaimmat voisivat jatkaa siitä eteenpäin myöhemmin jopa ammattilaisiksi. Jos nämä vaihto-opiskelijat olisivat täysiä turisteja ja valovuosia jenkkejä perässä, jouduttaisiin projekti ja unelmat luultavasti hautaamaan. Mutta emme voi tietää. Lähes kaikki suuret ideat ihmiskunnan historiassa ovat aluksi olleet pähkähulluja ja kaukana realismista.
Jos pesäpalloväki on vain asiassa aktiivinen, olisi rahoitusta tällaiselle projektille ihan varmasti mahdollisuus saada myös Pohjois-Amerikasta. Major League Baseball on miljardien bisnes, ja tällainen yhteistyöprojekti pesiksen kanssa olisi kulueränä hiekka siinä meressä. Myös MLB:lle voisi olla hyötyä siitä, että liigaan tulisi lisää eurooppalaisia pelaajia. Jos ei muuta niin ainakin MLB.tv:n tilaajamäärä Suomessa satakertaistuisi, heh.
Jatkuu seuraavassa viestissä...