Pesäpallon syvin olemus

[Lapanen]

Tämä aihe vaatii oman ketjunsa. Aikaisempi pesäpalloketju on vain kauden 2003 käsittelyä varten. Keskustelu lajin pohjimmaisesta olemuksesta tai olemattomuudesta tai hienoudesta tai epähienoudesta ei siis kuulu sinne.

Koska etenkin lajin mollaajat ovat häirinneet ketjun otsikon mukaista keskustelua meneillään olevan kauden käänteistä, on sikälikin paikallaan perustaa uusi.

Lainaus jossa Rööri siteeraa tuntemattomaksi jäänyttä (suurta) ajattelijaa sopii mielestäni hyvin keskustelun avaukseksi:

Viestin lähetti Rööri
Miksi siis piinata itseään pesäpallolla? Etenkin, kun koko laji on äärettömän väkivaltainen, kuten eräs ajattelija minua tässä taannoin valisti. Itse en ole lajia koskaan seurannut, mutta siinä kuulemma haavoitetaan ja aiheutetaan jopa kuolemia kanssapelaajille. Palloakin hutkitaan pesäpallomailoin kuin Kontulan etnistä vähemmistöryhmän edustajaa ikään.

Kuolemista ei toki enää puhuta. Se sana on korvattu korrektimmalla 'palo'-termillä.

Muutoinhan yksi pesäpallon kiehtovista puolista on juuri se, että kyseessä on äärimmäisen aggressiivinen laji olematta kuitenkaan ns. kontaktilaji.

Alunperinhän Tahko Pihkala kehitti pesäpallon, base ballin pohjalta, nimenomaan palvelemaan Suomen armeijan tarpeita. Hyvän yleiskunnon lisäksi lajin piti kehittämän maihin lyömisen taitoa (syöksyminen), kranaatin, kasapanoksen ja molotovin coctailin heiton taitoa (pallon heittäminen) sekä muita perinteisessä sodankäynnissä tarpeellisia käden ja ruumiin ominaisuuksia.

Niiden jotka pitävät varusmiespalvelusta kerrassaan tärkeänä asiana nuoren miehen, tahi ihmisen, elämässä, tulisikin liputtaa lajin puolesta ja kannustaa kansakunnan wereksiä voimia sen pariin. Pesäpallo on isänmaallista.

Väkivallattoman aggressiivisuuden lisäksi pesäpallon taktiset kuviot, sekä ulko- että sisäpelissä ovat haastavuudessaan kiehtovia. Huimaa seurata esim kuinka kopparit takakentällä vaihtelevat sijaintiaan sen mukaan kuka kulloinkin on lyömässä ja mikä on tilanne juoksujen, jaksojen, palojen ja pesän täyttymisien suhteen.

Tässä siis vain yksi pieni esimerkki ulkopelin taktisesta haastavuudesta.

Eilen kun istuimme nimimerkki Flonaldon kanssa Hyvinkäällä Pihkalan uljaalla pesäpallostadionilla pohtimassa lajin moninaisia hienouksia, pääsimme yhteisymmärrykseen mm siitä, että pesäpallon pelaaminen perustuu aina jonkinasteiselle huijaamiselle. Sekä ulko- että sisäpelissä koitetaan jatkuvasti hassuttaa vastustajaa. Erinäisten kiehtovien juonien mahdollisen onnistumisten seuraaminen on mitä mielenkiintoisinta. Pesäpallo-ottelu on samaan aikaan nautittava urheilutapahtuma ja aikamoinen saippuaooppera, jossa hiekkatekonurmien ridge forresterit ja jr ewingit yrittävät hioa vastustajaa linssiin minkä kerkeävät.

Tosin osa pesäpalloväestä yritti takavuosina hassuttaa erästä vedonlyöntifirmaa hyvinkin tanakalla kädellä, mistä seuraukset eivät olleet kehuttavat, vai olivatko?

Ehkä lajin kannalta oli pelkästään hyvä, että sen kaaviltu cityelämä tuupertui jo ennen syntymäänsä. Näin se ehkä säilytti parhaiten tietyt alkuperäiset ominaispiirteensä.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Lapanen

Pesäpallo-ottelu on samaan aikaan nautittava urheilutapahtuma ja aikamoinen saippuaooppera, jossa hiekkatekonurmien ridge forresterit ja jr ewingit yrittävät hioa vastustajaa linssiin minkä kerkeävät.

On suorainen pyhäinhäväistys vetää JR Ewing mukaan tähän soppaan. Jos tuon miehen maksa ja sydän olisivat jo posahtaneet lopullisesti, niin hänen haudassaan nurmen alla kävisi tämän pesäpalloviittauksen takia aikamoinen pyörehdintä. Saattaisi jopa hermostua niin paljon, että könyäisi sieltä kalliista tammiarkustaan maan pinnalle ja tulisi stetson heiluen laukomaan totuuksia pesiksen ja amerikkalaisen futiksen eroista... noh, hän ei tule, kun hän ei ole vielä kuollut.

Ja vai että oikein saippuaooppera hiekkatekonurmella? Voisi siihen saippuaoopperaan sitten myös järjestää TEKSTITYKSEN kun se oopperan juoni on niin hemmetin sekava!
Varsinkin tv:n välityksellä katsoessa tuosta "pelistä" ei saa mitään tolkkua. Äijät ryntäilevät sinne sun tänne - kylläkin kieltämättä jäntevän ja tehokkaan näköisinä lujaa, nenänsieraimet vastatuulessa lepattaen, mutta sen pallon kulkuradoista ei ole tv:n katsojalla mitään havaintoa. Eikö sitä boltsia mitenkään voisi värjätä jollakin tehokkaalla neon-huomiovärillä? Ja mitä se yksi kerbeeros huitelee sen monivärisen viuhkansa kanssa? Pitääkö todella uskoa, että pelaajat tietävät niiden värien vaihtelun merkitykset? Miksi pelaajien pohkeitten on oltava paljaina? Ja miksi joka matsissa kentällä säntäilee myös jokeripelaajia? Eihän lätkäpeleissäkään jokeripelaajia ole kentällä muuten kuin Jokereiden matseissa! Kas kun sinne pesiskentälle ei samantien ole laitettu muutamaa IFK:n ja TPS:n pelaajaa niiden jokeripelaajien lisäksi?

Selvitystä, kiitos.

 

[Sako]

Viestin lähetti Lapanen
Hyvän yleiskunnon lisäksi lajin piti kehittämän maihin lyömisen taitoa (syöksyminen), kranaatin, kasapanoksen ja molotovin coctailin heiton taitoa (pallon heittäminen) sekä muita perinteisessä sodankäynnissä tarpeellisia käden ja ruumiin ominaisuuksia.

Saanen olla hiukan erimielinen tässä maihin lyömisessä. Mielestäni siinä ei harjoitella suojautumista vaan nimen omaan syöksymistä varsin hyökkäyshenkisesti.

Mutta mitä virkaa sillä lyönnillä oikein on? Vastustajan silpominen lapiolla tai kirveellä?

 

[Paitselo]

Re: Re: Pesäpallon syvin olemus

Viestin lähetti Sako92S


Mutta mitä virkaa sillä lyönnillä oikein on? Vastustajan silpominen lapiolla tai kirveellä?

No tietenkin. Kyllä sinäkin varmaan tiedät sellaisen ikävän tilanteen, että käsissä oleva ase menee yllättäen jumiin lähitaistelussa? Silloin on pakko ruveta taistelemaan "kylmin asein"... käytät lapiota, puukkoa tai tempaiset vaikka kypärän äkkiä päästäsi ja lyöt sillä vihollista klyyvariin... sinä tai hän, hän tai sinä...

 

[vilpertti]

Saanen yhtyä nimimerkin Lapanen tulkintaan maihin lyömisestä, koska kuten jo aiemmin todensimme pallon kuvaavan granaattia, molodovin gocktailia tms räjähdepaukkua, tämä etenevä pelaaja käyskennellessään pesänvälillä hyppää suojaan jonka pesä tarjoaa. Täten siinä harjoitellaan, kuten "puolustusvoimien" puolustus -osa jo antaa viitteen, ei aggressiivista toimintaa vaan itsensä suojaamista ilmassa kohti leijailevien inflammabiilien ja eksplosiivien muodostamalta uhalta.

VIHELTÄÄ!

 

[Smoerrebroed]

Itseni on vähän paha kirjoittaa mistään syvimmästä olemuksesta, mutta sen voisi sanoa, että yleisesti olen halveksunut pesäpalloa todella paljon ennen päättynyttä kesää. Suuri osa katkeruudesta juontuu tietenkin kouluun ja liikuntatunneille, jolloin pesäpalloa pelattiin. Sitä oli pakko pelata ja enhän minä edes siihen palloon osunut, leipälapio palloon osumiseen tarvittiin (ja tarvitaan varmaan vieläkin). Muutenkin olen halveksinut pesäpalloa melko paljon johtuen juuri tästä sopupelijupakasta, samalla tavalla kuin Lahden douppaussotkut ovat syöpyneet mieleeni. Yleisessä kielenkäytössäni pesäpallo on melkeinpä aina ollut sopupallo ennen tätä kesää. Sitten minä valaistuin ja rakastan nyt pesäpalloa ja kyllä se on sitten niin hieno laji, että...

Ei vaan. Tänä kesänä, kun tuli jälleen eteen reissu Järvenpäähän, niin halusin ajoittaa kyseisen reissun siten, että olisi mahdollista nähdä pesäpallo-ottelu paikan päällä. Tuo ottelu kyllä käänsi päätäni jonkin verran. Ehdottomasti menen joskus vielä toistekin Kinnarin kentälle katsomaan ottelua, jos siihen vaan tarjoutuu tilaisuus. Sääntötuntemukseni lajista pesäpallosta on lähes olematon, joten tietenkään sikäli pelin seuraaminen ei ollut aina helppoa. Olen kyllä vankasti sitä mieltä, että voidakseen nauttia pesäpallosta - säännöt on tunnettava hyvin. Luulenpa vaan, että monille tämä kynnys, siis opetella säännöt - on erittäin suuri. Ja eikä kyseinen laji kyllä missään nimessä sovi tv-lajiksi lukuunottamatta tietenkin joitakin lyhyitä pätkiä jossain Urheiluruudussa tai jotakin vastaavaa.

Näkemäni pesäpallo-ottelu oli juuri siitä erittäin hyvä, että vaikka KiPe pelin hävisikin, se meni aina kotiutuslyöntikilpaan asti elikä tulipa sentään nähtyä pesistä oikein pitemmän kaavan mukaan. Toisaalta ei ollut mitenkään todella mukavaa istua avonaisessa puulaudekatsomossa, kun aurinko porottaa ja lämpötila on 30 asteen hujakoilla. Ehkä minä vain olen tottunut sitten liian hyviin olosuhteisiin käydessäni jääkiekko-, salibandy- ja jalkapallo-otteluissa ;)

Eilenkin huomasin ihmetyksekseni etsien suurella tarmolla kaukosäädintä kääntääkseni volyymiä kovemmalle televisiossa, kun oli jotain juttua tv:ssä KiPe:n ratkaisevasta puolivälierävoitosta SMJ:tä vastaan ja telkkari oli niin hiljaisella, ettei sieltä meinannut mitään kuulla. Nyt täytyy enää toivoa, että KiPe sen mestaruuden vie, vaikka Sotkamo onkin taas vahvoilla ;)

Jeps. Suosittelen kyllä ehdottomasti käyntiä pesäpallo-ottelussa. Vaikka kyllä minunkin tarvitsisi ensi kertaan mennessä vähän sitä sääntökirjaa lueskella. Tässähän sitä varmaankin voisi paljastaa "salaisen haaveensa" - tamperelainen miesten pesäpallojoukkue nousisi joskus sieltä piirisarjasta, vai missä Manse PP nyt ikinä pelaakaan vähän ylemmäksi esimerkiksi Superpesikseen, että vaikkapa kehtaisi joskus Kaupin "pesäpallostadionille" mennä ottelua katsomaan.

 

[Rööri]

Viestin lähetti Lapanen


Alunperinhän Tahko Pihkala kehitti pesäpallon, base ballin pohjalta, nimenomaan palvelemaan Suomen armeijan tarpeita. Hyvän yleiskunnon lisäksi lajin piti kehittämän maihin lyömisen taitoa (syöksyminen), kranaatin, kasapanoksen ja molotovin coctailin heiton taitoa (pallon heittäminen) sekä muita perinteisessä sodankäynnissä tarpeellisia käden ja ruumiin ominaisuuksia.

Niiden jotka pitävät varusmiespalvelusta kerrassaan tärkeänä asiana nuoren miehen, tahi ihmisen, elämässä, tulisikin liputtaa lajin puolesta ja kannustaa kansakunnan wereksiä voimia sen pariin. Pesäpallo on isänmaallista.

No jopas nyt! Yleissivistykseni on toki muutoinkin hataraa, mutta en ole moisesta kuullutkaan. Että ihan sotaa silmälläpitäen? Tekisi mieleni kysyä, että minkä tähden vasiten sotaa varten kehitettyä lajia ei sitten armeijassa harrasteta koulutusmielessä? Kyllä minä ainakin kirmailisin mielikseni kilpaa pallon kanssa ennen kuin meuhkaisin pitkin soita rynkyn tahi männynkarahkan(jos ase ahistaa) kera.

Onkohan tuota pesäpalloa markkinoitu muutoin ulkomailla? Armeijoille ympäri maailman sitä ainakin voisi tuputtaa. Tiedä vaikka innostuisivat lajista? Ja mikäli oikein mieltyisivät, niin voihan se olla niinkin, että oikeat sodat jäisivät käymättä. Konfliktin sattuessa kiistan osapuolet pitäisivät pyssyt pussissaan ja heittäytyisivät hutun keittoon.

Olisihan tuo ollut lystikästä seurattavaa esmes USAn ja Irakin välinen mittelö pesäpallon keinoin. CNN olisi lähettänyt suoraa kuvaa kisapaikalta aina lopulliseen ratkaisuun saakka. Sähköiset kisatunnelmat paikan päältä koti Suomeen olisi välittänyt itseoikeutetusti Bubi ja Antero Karapalo. Studiossa emäntänä hääräilisi mullahien nipisteltävänä Laura Ruohola. Kommentaattorina toiminut sotilasakatemian asiantuntia ei olisi täysin sulkenut pois Irakin yllätysmahdollisuutta.

Luulen, että pelin tuoksinnassa olisi käytetty myös sääntöjen vastaisia keinoja. Itse ainakin olisin vaivihkaa astunut pesän vaihtoa kärttävän Abdullahin hameen liepeen päälle lähtökiihdytystä hillitsemään. Kauhtanaansa pesien välillä kompasteleva Abdullah olisi, paitsi hupaisa näky, niin myös helppo maali lyöjälle. Kotipesää kohti sandaaleissaan läpsyttelevän vääräsäären turbaanin voisi taasen sysätä salaa silmilleen. Otollisinta olisi tehdä se ykkösvahdin toimesta Alin kiertäessä pesää. Näin ollen sokaistunut piruparka jolkottelisi kotipesän sivuitse rannattomaan autiomaahan pölypilvi kintereillään.

Luulen kuitenkin, että itse peli olisi päättynyt super-vuoron ja kotiuttamiskisankin jälkeen ratkaisemattomaan 0-0 tulokseen. Yhteenkään juoksuun näin monimutkaisessa lajissa ei olisi kyetty kummankaan toimesta. Jenkki-peelot olisivat kuitenkin rampauttaneet tapaturmaisesti valtaosan omasta joukkueestaan, ja loput eivät olisi pystyneet sisäistämään takalaittoman merkitystä. Kolmoselle olisi ehättänyt nopsakinttuinen musta korpraali, joka ei osunut kolmella yrittämällä palloon, mutta ennätti kuin ennättikin palloa nopeampana kolmoselle kotiutusta kärkkymään. Pelin päätyttyä hänen sprinttereiden lähtökyyryyn jäykistynyt kroppansa kannettiin lääkintätelttaan samaisessa asennossa. Oli alahuuli pitkänä odotellut käypäistä lyöntiä toista vuorokautta, vaan rauhassa sai muljutella silmän valkuaisiaan, ei tullut kotiuttavaa lyöntiä, laittomuuksia tekivät toverit.

Vaan itse asiasta vielä sen verran, että tokihan minä maanpuolustushenkisenä yksilönä näin ollen alan oitis harrastamaan pesistä. Näin osoitan isänmaalleni, äideillemme, lapsillemme, sotiemme veteraaneille sekä lähimetsässä lymyävälle itsensäpaljastajalle valmiuteni äärimmäisiin tekoihin, jos niikseen on. Sitoudun tähän hommaan kerta kaikkiaan. Yllytänpä vielä sukumme nostoväeksi luokitellun miehistön mukaani. Levitän strateginviuhkani, ystäväni Laaban, ja hilpaisen räpsä herkkänä Kaisaniemeen.

Oliko muita jalan?
__________________

 

[hannes_ko]

Arvatkaa vain pelattiinko Vimpelin ja Alajärven naapurikunnassa koulussa pesäpalloa? No pelattiin! Ja pyöräiltiin kesäisin Saarikentälle, ja joskus mentiin autolla Kitrolle. Ari Uusitalolta hain nimmarin. Nykyisin se tuntuu hassulta, kun äijän voi nähdä raitilla ilman Jokeri-paitaakin. Yhden Vimpelin Vedon rivipelaajan tunsin sitten oikein hyvinkin vähän vanhempana, ja mummon muutettua rivitaloon löytyi naapurista lupaava lukkari. Yläasteelle asti pesäpallo oli cool.cool.cool.

Sittemmin en ole kuin satunnaisesti jaksanut raahautua stadioneille, ja Superin seuranta jää teksti-TV:n varaan. Mutta muistoja on! Vesa Liikalan ja kakkospuolen tuomarin kiihkeä keskustelu! Sotkamon Sami Sirviön tekemiset eräässä pelissä, mies oli Belsebubista seuraava monta vuotta, eikä ole saanut anteeksi sisäiseltä pikkupojalta vieläkään. Muhoksen juopunut kannattajajoukko. Tampereen häkellyttävä esitys. Liikala lukkarina Maila-Jusseja vastaan, tulos 3-19 tai vastaavaa.

Hieno peli on kyseessä, mutta kun on tehtävä valintoja, niin pesäpallo on jäänyt taustalle. En ole jaksanut seurata lajin taktista ja teknistä kehitystä, joka satunnaisen havainnoitsijan mielestä vaikuttaa kiihtyneen viime vuosina vanhaan verrattuna monta potenssia.

Esimerkiksi jääkiekkoon verrattuna pesäpallo on nyanssien ja variaatioiden juhlaa, vaikkakin perusolettamus on, että sopupalloilija ei näitä sanoja osaa tavata. Jääkiekko tosin on huono vertaus, sillä kääkkää suoraviivaisempaa, yksinkertaisempaa ja taktisesti köyhempää lajia saa hakea.

Yksi pesäpallon parhaista piirteistä on mielestäni se, että kypäristä huolimatta pelaajat ovat tunnistettavia ja heidän persoonistaan saa käsityksen. Katsoja kuulee huudot ja näke reaktiot. Taisteluasuiset kiekkoilijat hukkuvat muoviin. Kyllähän jenkitkin tietävät, että parhaat tappelut nähdään baseballissa, ei jääkiekossa! Pesäpallossa supertähdet ovat myös kansanmiehiä. Ei ollut Veijo Turpelasta rock-idoliksi. Näitä tähtiä uskaltaa puhutella!

Sitä paitsi pesäpalloilijoilla on sellainen tapa, että ne ovat haastatteluissa aitoja. Tai ainakin aidompia kuin koulutetut kiekkoilijat. Nehän jopa kiroavat!

 

[Mr.Big]

Omalta osaltani pesäpallon syvin olemus loppui, kun muutama pallinaama sai päähänsä pelata sopimalla ottelunsa.

Itsekin Veikan pelejä harrastavana pelailin kovasti ko. kierrokselle voittoa sinne ja voittoa tänne.

Vähänpä tiesin, ettei minulla ollut mitään voiton mahdollisuutta. Muutamat idiootit päättivät ottaa voitot kotiin. Ovat vieläkin suurimmaksi osaksi pitäneet ne, mutta minä sain kärsiä.

Sen päivän jälkeen päätin, ettei paikallinen sopupalloseura minun rahojani enää vie.
Eipä ole vienytkään. Eikä vie.

Itse peli on kivan viihdyttävä peli, jota on kiva katsella. Katsellut olenkin, mutta alasarjan pelejä. Eivätpähän ainakaan ole vaarassa olla sovittuja. Ainakaan minun rahoillani :)

Itsekin sekaannuin höntsyilyyn tälle kesälle 25 vuoden tauon jälkeen. Yhdellä näpyllä ja kahdella hutilla ja tietenkin palolla ei varmaankaan saunailtaan pääse.

 

[Herra47]

Re: Re: Pesäpallon syvin olemus

Onkohan tuota pesäpalloa markkinoitu muutoin ulkomailla?

Itseasiassa sitä on markkinoitu, vastahan järjestettiin pesäpallon maailmancup Ruotsin Södertäljessä. Siellä pelattiin kolme eri sarjaa, eli naisissa, miehissä ja sekajoukkueella. Suomi tietenkin voitti kaikissa sarjoissa maailmanmestaruuden. Vuosi sitten maailmancup järjestettiin Australiassa. Muutama kaverini oli pelaamassa molemmissa kisoissa ja kuuleman mukaan muiden maiden joukkueet kehittyvät hieman joka vuosi, eli saas nähdä milloin suomalaisilta viedään kansallispelistä mm-titteli nenän edestä. Täältä voi käydä katsomassa Ruotsin kisojen tuloksia ynnä muuta krääsää, jos kiinnostaa.

Jokunen sana itse pelistä. Itsekkin viisi vuotta ykkössarjaa ja muutaman vuoden suomisarjaa tahkonneena voin sanoa, että peli on mitä mielenkiintoisin ja loistava urheilulaji. Se mitä mielestäni nyt pitäisi tehdä, niin sääntömuutokset voisi panna jäihin ainakin pariksi vuodeksi, eli ei muutoksia vähään aikaan. Niin ja superin säännöistä sen verran, että se pelaajan välistä jättämis -sääntö pitäisi poistaa ehdottomasti. Eihän siinä ole mitään järkeä, että jätetään jopa viisi-kuusi pelaajaa väliin ja lähdetään taas kärkipelaajasta liikkeelle, olen sitä mieltä että kaikkien pitää saada pelata sekä ulkona että sisällä samanlailla.

 

[Lapanen]

Re: Re: Pesäpallon syvin olemus

Viestin lähetti Rööri
No jopas nyt! Yleissivistykseni on toki muutoinkin hataraa, mutta en ole moisesta kuullutkaan. Että ihan sotaa silmälläpitäen? Tekisi mieleni kysyä, että minkä tähden vasiten sotaa varten kehitettyä lajia ei sitten armeijassa harrasteta koulutusmielessä? Kyllä minä ainakin kirmailisin mielikseni kilpaa pallon kanssa ennen kuin meuhkaisin pitkin soita rynkyn tahi männynkarahkan(jos ase ahistaa) kera.

Joo kyllä, arvon ystäväni, tämä pitää paikkansa. Sen verran joudun ehkäilemään, että saattaa hyvinkin olla että Tahko Pihkala kehitti lajin ennemminkin suojeluskuntien kuin armeijan tarpeisiin. Itseasiassa laittaisin roponi likoon lahtarikaartin puolesta. Tahkohan toimi mm vuosina 1921-1926 suojeluskunnan yliesikunnan urheilutarkastajana, joskin niinikään armeijankin leivissä.

Base ballin lisäksi laji perustuu myös vanhaan suomalaiseen kuningaspallopeliin, jolle löytyy vastineita ainakin Saksasta ja Ruotsista.

Sikälihän asialla ei ole suurta merkitystä koska molemmat instassithan (SA-int ja Suojeluskunta) toimivat noihin aikoihin samojen päämäärien, ryssien, punikkien ja muiden Suomea syövyttävien ainesten torjumisen, eteen.

Suojeluskuntahan oli siitä kätevä seura, että siellä saattoi vahvasti nostoväkipainotteinen ikäluokkakin tähyillä itään ja pitää muutoinkin rotia yllä. Vanhempaa ikäluokkaa ei, toisin kuin nykymeiningissä, syrjitty, vaan isät kuin isät pääsivät katsomaan toisiaan mullasta maan.

Jotkut pesäpallotermit, kuten kuolema ja haavoittuminen viittaavat niinikään itärajan puolustamisen jaloon taitoon.

Pesäpallon sotaisuuden korostamista on väitetty myös Tahko Pihkalan mainoskikaksi, jolla lajia saatiin markkinoitua tietyille piireille. Totuus lienee siellä jossakin välissä. Joka tapauksessa tärkeintä on, että kyseessä on hieno ja perinteikäs suomalainen urheilulaji.

Mitä muutoin tulee Röörin ansiokkaaseen maalailuun siitä kuinka ihmiskunnan konfliktit ja muut epäkohdat voitaisiin ehkä tulevaisuudessa ratkaista pesäpallon avulla, haluaisin todeta seuraavaa: Bubi Wallenius ei ole pesäpallomiehiä todellakaan sitten pätkänkään vertaa. Hänen vetämisensä juttuun mukaan saattaa aiheuttaa jopa närää erään nimeltämainitsemattoman valtiollisen viestintäyhtiön urheilutoimittajien piirissä.

 

[armand]

Sotapelikö?

Aivan ensimmäiseksi suuret kiitokset Lapaselle erinomaisesta keskustelunavauksesta. Ja samoin kiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille harvinaisen asiallisista kommenteista. Kenekäänhän ei tarvitse pitää kaikista lajeista, mutta pesäpallon herättämät primitiivireaktiot joissakin ihmisissä ovat aina olleet vaikeita ymmärtää tällaiselle pesäpalloa pienestä natiaisesta asti seuranneelle.

Mutta sitten asiaan: Käsitys pesäpallon kehittämisestä sotapeliksi on sitkeästi elänyt urheilulegenda. Tahko Pihkala kehitti pesäpallon (siis PESÄPALLON, ei "pesiksen", joksi sitä on nykyaikoina ryhdytty kutsumaan) vanhojen suomalaisten pallonlyöntipelien (kuningaspallo ja pitkäpallo) sekä amerikkalaisen baseballin pohjalta. Tahko jopa vieraili tässä tarkoituksessa ison veden tuolla puolen. Tarkoituksena oli kehittää monotonista, mutta jo silloin äärimmäisen suosittua amerikkalaisten kansallispeliä monipuolisemman ja vauhdikkaamman pelin, jolla siis oli myös myös juuria suomalaisessa pelikulttuurissa. Ja tässähän Tahko tottavie onnistuikin! (anteeksi baseball-fanit, tarkoitus ei ole loukata, tämä on vain oma vaatimaton mielipiteeni).

Pelin kehittämisen yhteydessä nousi esiin ongelma: kuinka kehittää ja levittää peliä 1920-luvun vaihteen Suomessa? Tässä vaiheessa Tahko osoitti erinomaiset markkinointimiehen kykynsä ja tarjosi lajia suojeluskunnille. Kranaatinheitot, juoksuhautoihin syöksymiset jne. ovat siis syntyneet vasta lajin kehittämisen jälkeen puhtaasti markkinoinnillisista syistä, olihan suojeluskunnilla tuohon aikaan maan toimivin verkko uuden lajin levittämiselle. Tältä ajalta on myös pesäpallon "porvaripelin" leima, suojeluskunnilla kun ei ollut erityisesti kannatusta sittemmin TUL-leiriin kuuluvien keskuudessa... Suojeluskuntasidonnaisuutensa vuoksi laji myös sai vahvimmat kannatusalueensa Pohjanmaalta.

Loppu onkin historiaa. Tahko muuten kehitti version myös toisesta taktisesta amerikkalaisesta pallopelistä, vaikutteita amerikkalaisesta jalkapallosta saaneen salamapallon, joka ei koskaan kuitenkaan lyönyt kunnolla läpi edes harrastuslajina.

Lopuksi näin "pesis-niilona" toivon suvaitsevaisuutta niin pesäpalloa kuin muitakin lajeja kohtaan. Kaikkien ei todellakaan tarvitse pitää kaikista lajeista, mutta pitäköön kukin omat hupinsa. Tämä koskee myös pesäpallon isoa veljeä baseballia, jota en erityisemmin ole varsinkaan aikaisemmin arvostanut, mutta joka tarkemmin tutustuttuani on äärimmäisen taktinen ja tilastojen avulla myös mielenkiintoinen peli. Kukkikoot kaikki kukat myös urheilun saralla!

 

[mjr]

Jaaha, tässä olisi aivan loppumaton aihe. Pesäpallon taktiset kuviot, variaatiot ja harhautukset ovat pelitapahtuman aikana niin monimuotoisia, nopeita ja suureksi osaksi vielä yhtäaikaisia, ettei ole mikään ihme että pelin seuraaminen ulkopuoliselle on välillä vaikeata. Joukkuepelit jakautuvat aika selkeästi perusperiaatteiltaan yksinkertaisiin kontakti-lajeihin kuten vaikka jääkiekko, koripallo ja jalkapallo ja toisaalla ovat sitten säännöiltään äärimmäisen mutkikkaat hypertaktiset pelit kuten esim. pesäpallo, baseball (eli erittäin köyhän miehen pesäpallo...) ja kriketti, joissa fyysistä kontaktia ei synny ollenkaan. Pesäpallon epäsuosio johtuu epäilemättä sen vaikeudesta sekä seuraamisen että (koulu)pelaamisen suhteen sekä sen suomalaisuudesta ja "maalaisuudesta" (niin omalaatuinen "argumentti" kuin tämä onkin), mutta vaikka Tahko sen suunnitelikin maanpuolustuksen tarpeita varten niin pelinähän se on suorastaan pasifistinen perustuen nokkeluuteen ja harhautukseen eikä mihinkään aggressiiviseen fyysisyyteen. Nerokas, hieno laji!

 

[Dave]

Re: Höntsäilylajien paavi

Viestin lähetti Sniper
Iltasella kentältä tulleena voin sanoa että tämän hauskempaa höntsäilylajia on muuten vaikea löytää. Kotikaupunkini yksi vireämpi kylä aloitti pelaamisen viime kesänä ja kaveri sai minutkin puhuttua mukaan ja sielläpä on kesämaanantait menneet rattoisasti kun vain terveys on sallinut.

Periaatteessa lajihan on mulle mitä huonoin kun nopeutta ei ole etenemiseen, heittoni ovat kertaluokkaa huonompia kuin kylän tytöillä eikä tuo palloon osuminenkaan aina niin helppoa tunnu olevan. Mutta se leppoisa ilmapiiri, reipas pikku vittuilu puolin jos toisin ja joskus jopa makeat onnistumiset mailan varressa tahi räpylän kanssa kentällä. Ja kyllä se muuten puuskuttamaankin pistää kun liki sataa kiloa vyöryttää (huom. militaaritermi) pesien välillä.

Tosi kuin vesi ja tässä onkin pesäpalloilun ainoa hyvä puoli. Nimittäin Suomen liikuntatuntipolitiikka oli ainakin minun aikoinani semmoinen, että pelien kuningasta jalkapalloa pelattiin syksyn vesisateissa puolitoista kertaa ja toisella kerralla juostiin alkuun cooperi, mutta keväällä jauhettiin enimpien lumien sulamisesta alkaen koko kevät pelkkää pesistä niin kauan kunnes kesäloma alkoi. Ala-asteella jopa yksi opettaja (eli minun opettaja) kielsi huipputärkeät luokkaottelut yhtenä keväänä, koska "keväällä pelataan pesäpalloa". Niinpä sitten pelasimme naapuriluokkaa vastaan pesäpallo-ottelun, jossa mainittu opettaja toimi molempien joukkueiden lukkarina. En muista voitettiinko.

Niin se hyvä puoli? Noh, ylä-asteella ja lukiossa (varsinkin yläasteella) jalkapallon pelaaminen meni höpöksi, koska ainakin puolet porukasta vain seisoskeli kentällä porisemassa eikä tietenkään itse pelistä tullut oikein mitään. Liikunnan opettajanamme toimi henkilö, joka oli aikoinaan Lipon pelinjohtajana ja taisipa pelatakin Lipossa joskus 70-luvulla. Sanomattakin oli selvää, ettei hän edes ymmärtänyt jalkapallosta mitään, mutta pesäpalloa pelattiin. Periaate oli, että kun kuului paikalliseen pesisjengiin (jonka pelinjohtajana hän muistaakseni oli jo silloin, oli ainakin viime kaudella), oli liikunta automaattinen kymppi. Paikallisessa tyttöjen joukkueessa pelasi pelaajia (osallistuivat joskus meidän liikuntatunneille), jotka tuskin edes osuivat palloon, saati että olisivat muissa lajeissa osanneet yhtään mitään; siis kymppi heillekin.

Nyt päästään siihen hyvään puoleen. Nimittäin kun asenne hikeä ja hengästymistä vaativaan urheiluun oli yläaste- ja lukioaikoina ihmisillä mikä oli, ja varsinkin kun osa porukasta ja opettaja etunenässä suhtautui jalkapalloon nihkeästi, oli pesäpallo oiva peli. Lajin luonteeseenhan kuuluu joka tapauksessa se, että suurin osa porukasta seisoo porisemassa. Kenellekään ei tullut hiki, mutta herja lensi ja muutenkin ilmassa oli rento ja leikkimielinen ilmapiiri. Se oli oikein kivaa, vaikka kilpaurheiluna en pesäpalloa arvosta pennin vertaa. Itse pelasin vittuillakseni ikivanhalla Pikipeikolla ja olin tottakai siepparina: maalivahtismiehenä minulla oli nopea kiinniottokäsi, mutta sitäkin huonompi heittokäsi. Siepparin paikka oli ainoa, josta sain pallon kunnolla heitettyä kaikille pesille.

Voittaa suunnistuksen.

 

[Lapanen]

Re: Re: Pesäpallon syvin olemus

Viestin lähetti Predator
Varsinkin tv:n välityksellä katsoessa tuosta "pelistä" ei saa mitään tolkkua. Äijät ryntäilevät sinne sun tänne - kylläkin kieltämättä jäntevän ja tehokkaan näköisinä lujaa, nenänsieraimet vastatuulessa lepattaen, mutta sen pallon kulkuradoista ei ole tv:n katsojalla mitään havaintoa. Eikö sitä boltsia mitenkään voisi värjätä jollakin tehokkaalla neon-huomiovärillä?

Tuossa kohtaa, arvon Predator, olet enemmän kuin oikeassa. Pesäpallo sopii televisioon aika huonosti. Ainakin television välityksellä lajia seuratessa jää moni pelin osa-alue, kuten ulkokentän ryhmittyminen, helposti pimentoon. Toisaalta niin jää lätkässä ja fudiksessakin

Lajin televisioseuranta oli tosin 80-luvulle saakka vielä hankalampaa. Jossain vaiheessa kyseistä aikajanaa otettiin nimittäin, ainakin minun muistikuvani mukaan, käyttöön kirkkaamman väriset pallot sekä leveämmät peliviivat.

Toisaalta, jos ei paikan päälle pääse, toimii tuo lajin televisiontikin paremman puutteessa. Ainakaan kotimaisesta palloilutarjonnasta kun ei kesäisin muutoinkaan löydy parempaa katsottavaa, on lajin katselu, kaikista hankaluuksista huolimatta, ihan mielekästä.

Pesäpallon mestaruussarjan (Superpesis) televisioinnin kanssa on vain valitettavasti aika samanlainen tilanne kuin toisen lajinsa maailman parhaan sarjan, eli NHL:n, kanssa. Kysyntää ja tarjontaa olisi, mutta juuri ketään ei kiinnosta pahemmin lähetellä.

Viestin lähetti Predator
Ja mitä se yksi kerbeeros huitelee sen monivärisen viuhkansa kanssa? Pitääkö todella uskoa, että pelaajat tietävät niiden värien vaihtelun merkitykset?

Usko pois, kyllä ne tietävät. Oma erittäin mielenkiintoinen yksityiskohtansa on, että joskus vastapuolen lukkarinkin (kotipesässä seisova syöttäjä) onnistuu selvittää vastustajan viuhkamerkkien salat. Tällöin lukkari saattaa esim tietää, että kolmosella oleva sisäpelaaja saattaa lähteä yrittämään kotipesään heti kun syöttö on irronnut lukkarin kourasta ja syöttää niin pahan taktisen väärän ettei vastapuolen lyöjä osuisi siihen lapiollakaan, ja näin polttaa kotipesään pyrkivän etenijän.

Nykylukkareista lienee Pattijoen Urheilijoiden tulisieluinen ja umpikiero Antti Tokkari parhaita, ellei paras, vastapuolen viuhkamiehen koodien merkityksen haistelija.

Viestin lähetti Predator
Selvitystä, kiitos.

Toivottavasti tuosta nyt edes jotain selvisi. Jos sinulla tai muilla tulee mieleen lisäkysymyksiä, niin ei muuta kuin ketjuun kommentoimaan. Kyllä täällä joku varmaan yrittää aukoa lajiin liittyviä mysteerejä.

 

[Maple Leaf]

Rehdit pohjalaiset jaksavat aina yllättää.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahkeet.asp?id=821932

Onko pesäpallossa lajina jotain sellaista, joka kerää näitä rehellisiä urheilijoita ääreensä?

 

[redlate]

Nimimerkille predator. Kun mä kauan sitten pelasin, niin sen viuhkan merkitys oli tämä eli tällaisella merkillä pelattiin. Numerot 1-3 oli merkattu valkoisella, 4-6 sinisellä ja 7-9 keltaisella. Monentena värinä kyseinen laikka oli laidasta, sillä lyönnillä mennään. Esim. lyö numero 3, valkoinen toisena laidasta, niin merkki on toisella päällä.
Lisäksi oli kieltoväri punainen. Punainen em. värien vieressä perui merkin.
Laikka suoraan sivulla: pikamerkki, ei väliä väreillä.
Nyrkki pystyssä: Tolppamerkki, eli korkealla syötöllä kotiin.
Taisi olla vielä joku väärä pois asetuskin mukana. Sitä en enää ihan tarkkaan muista.
Ja jotta tämä ei olisi ihan näin helppoa, sovimme vielä usein omia merkkejä, jolloin ei viuhkasta välitetty tuon taivaallista.
Eli kyllä sen hyvin muistaa. Peliurasta kun on aikaa jo yli kymmenen vuotta.
Josko tästä oli apua merkkipelin ymmärtämiseen.

 

[Mr Pilli]

No ei tuo nyt ole mitään poikkeavaa, tuotahan on harrastettu pesäpallossa jo vuosia, itsekkin olen tienannut muutaman pisteen ko. tavalla. Eikä tämä ottelun "pelaaminen" ole lajista riippuvaista. Ei ole kuin kaksi talvea aikaa kun helsingissä 3-div matsi "pelattiin" loppuun pöytäkirjalla. jopa tuomarin suostumuksella. Ainoa oli vaan että pojat mokasi ja "tekivät" liikaa maaleja, jolloin "voittanut" joukkue olisi päässty karsimaan sarjanoususta, tästä syystä oikeasti karsimaan päässyt joukkue alkoi kyselemään miten se nyt noin päättyi se peli??? Hävinneet oli kertoneet eivät jakseneet enään neljällä pelata joten sovittiin vika erä suoraan pöytäkirjaan.
Hassua hommassa oli se, että se tapahtui tuomarin ehdotuksella, ja lisää hassua oli se että ko. tuomari sai ainoastaan omalta kerholtaan "sakkona" loppukevään huilia, mutta liitto palkitsi miehen Mestiksen Finaaleilla, niin toissa keväänä kuin tänäkin keväänä, ja kaupan päälle SM-Liiga palkitsi miehen tuon kevään jälkeen nostolla liigaan.
Tapahtunutta hyssyteltiin ja painettiin villaisella kun tekijänä nyt sattui olemaan ex-pelaaja joka oli "pakko" saada ylös liigaan. "no tälläistä nyt sattuu vanhoille pelimiehille, kun eivät ole olleet niin kauaa vielä tuomareina" oli johtajien kommetti. Auta armis jos tuomarina olisi ollut ns. tavallinen "ihmistuomari" niin ei kaveri enään viheltelisi, kuin korkeintaan mansikkamaalla linnunpelättimenä.
Joten kyllä näitä sopimisia tapahtuu jopa ihan pääkaupungissa, ja siitä jopa palkitaan, tosin vain jääkiekossa.

ps. arvatkaa itse tuomarin nimi.

 

[Taze]

Viestin lähetti Maple Leaf
Rehdit pohjalaiset jaksavat aina yllättää.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahkeet.asp?id=821932

Onko pesäpallossa lajina jotain sellaista, joka kerää näitä rehellisiä urheilijoita ääreensä?

Kai se nyt yks ja sama miten niitä merkityksettömiä otteluita pelataan, lajissa kuin lajissa? Onpa itsekin tullut yksi pesismatsi "pelattua " pöytäkirjalla, olin muuten joukkueen paras siinä pelissä.

 

[Johannes]

Viestin lähetti Mr Pilli
ja siitä jopa palkitaan, tosin vain jääkiekossa.

ps. arvatkaa itse tuomarin nimi.

Veikkaan, että Marion Rungin 30 vuotta vanhassa euroviisu-biisin nimessä on tuon erotuomarin etunimi 3 kertaa.

 

[Mr Pilli]

Viestin lähetti Johannes
Veikkaan, että Marion Rungin 30 vuotta vanhassa euroviisu-biisin nimessä on tuon erotuomarin etunimi 3 kertaa.

Etkä tarkoita Marionin kappaletta vuodelta 1962, vaikka sekin alkaa T:llä.

Joten veikkauksesi on oikein hyvä.....................

 

[dana77]

Nyt vasta tuli tälläinen ketju luettua. Minä en todellakaan ole mikään pesäpallofani, en kannata mitään joukkuetta, en ole koskaan kannattanutkaan enkä näinollen edes seuraa tuloksia, mutta siitä huolimatta itse lajia pidän hienona taktisena lajina.

Tässä vaiheessa kun ketjun avauksesta on vuosi on monet asiat sanottu niin hyvin, että mitäpä niitä enää toistamaan. Tässä kuitenkin muutama lainaus.

Viestin lähetti hannes_ko
Esimerkiksi jääkiekkoon verrattuna pesäpallo on nyanssien ja variaatioiden juhlaa, vaikkakin perusolettamus on, että sopupalloilija ei näitä sanoja osaa tavata. Jääkiekko tosin on huono vertaus, sillä kääkkää suoraviivaisempaa, yksinkertaisempaa ja taktisesti köyhempää lajia saa hakea.

Tämä oli hienosti sanottuna, mutta yhtymäkohtana näillä lajeille, ettei normi-kiekkoilijakaan noita sanoa ainakaan kirjoittaa osaa.

Sen sijaan se on hassua, että perus-kiekkofanit dissaavat pesäpalloa ja väittävät sitä monimutkaiseksi ja sekavaksi, koska eivät ymmärrä sääntöjä ja taktiikoita, mutta samaan aikaan he haukkuvat amerikkalaisia katselijoita tyhmiksi kun he samoilla sanoilla arvostelevat ja jättävät katselematta jääkiekkoa.

Viestin lähetti armand
Tarkoituksena oli kehittää monotonista, mutta jo silloin äärimmäisen suosittua amerikkalaisten kansallispeliä monipuolisemman ja vauhdikkaamman pelin, jolla siis oli myös myös juuria suomalaisessa pelikulttuurissa. Ja tässähän Tahko tottavie onnistuikin!

Tämäkin on kuin omasta kynästäni, samaa mieltä joka sanasta.

Viestin lähetti Herra47
Itseasiassa sitä on markkinoitu, vastahan järjestettiin pesäpallon maailmancup Ruotsin Södertäljessä. Siellä pelattiin kolme eri sarjaa, eli naisissa, miehissä ja sekajoukkueella. Suomi tietenkin voitti kaikissa sarjoissa maailmanmestaruuden.

Täytyy kyllä sanoa, että sitä minä en olisi enää kestänyt, jos Ruotsi perkele olisi tämänkin voittanut viime hetkien läpilyönnillä eli onnekkaalla pompulla, josta olisi syntynyt se maksimi 4 juoksua.

 

[Metalwarrior]

Aikaisemmin en piitannut lajista vähääkään. Nyt kun olen ollut töissä jonkin aikaa paikallisessa seurassa, niin näkökanta on muuttunut. Itse pelin hienoudetkin ovat alkaneet tulla tutuiksi. Kuten myös, että lajilla on mittava junnutoiminta monella paikkakunnalla. Valtakunnallinen tenavaleiri näytti tämän pari viikkoa sitten.