Kyllä on Kouvolan suunnalla valtava määrä patoutunutta kärsimystä. Kyllähän sen tietysti ymmärtää kaupungissa, joka pitää itseään urheilukaupunkina, mutta joutuu pettymään keväästä ja syksystä toiseen, lajista riippumatta. Ja mikä surullisinta, sylkykupeiksi haetaan henkilöt, jotka ovat ulkopuolelta tulleet ja antaneet parhaan panoksensa, jotta tuo kärsimys saataisiin loppumaan.
Jotenkin tuota ”kaiken voittanutta” nuorten tulemistakin oli niin surkuhupaisaa katsella, kun käteen jäi parhaimmillaankin sitä hopeaa vaikka piti ylikävellä mestaruuksiin. Niinpä, ne puheet, ne teot. Nyt kun Jymy jäi vihdoin viiden peräkkäisen (tätäkään ei varmaan olisi saanut todeta) mestaruusvuoden jälkeen ilman kirkkainta, niin manset, kouvolat ja kiteet menee ohi oikealta ja vasemmalta tästä eteenpäin. Miten tuokin kuulostaa niin tutulle?
Vaan on se onni, ja aika monen harmi, että Jymyn toimistolla sattuu vaikuttamaan muuan herra Kuosmanen, joka kertoi jo kesällä suorassa Ruudun haastattelussa, että ”me tullaan tästä voittajina ulos”. Noita sanoja on helppo uskoa.