Perinteiset, eli legendaariset otteluparit

[Konsta]

80-luvulla Tps-Tappara ja Tps-Ilves ovat jääneet mieleen. Koko 90-luku oli pääosin Palloseura vastaan Jokerit. 90-luvulta piristävinä poikkeuksina esim. play-offseissa tiukka vääntö Ässiä vastaan sekä finaalit Hifkin kanssa 99, jossa tosin alkoi sekä kentällä että katsomon/Turkuhallin baarien puolella olemaan paikoitellen olemaan hiukan turhan agressiivinen meno. Nykyisin
Palloseura Jokerit peleistä on suurin hohto kadonnut mutta kaiholla muistelen aikoja kun Janecky ja kumppanit ottivat mittaa Tepsistä, satuttiin näkemään samalla aikaa myös helvetin hienoa kiekkoa.

 

[Jääkarhu]

Näin IFK-fanin näkökulmasta matsit Tapparaa vastaan tuntuvat kyllä jostain syystä aina hegemoniapeleiltä. HIFK-Tappara on legendaarinen ottelupari ja nämä pelit sytyttävät kyllä vieläkin. Osittain tietysti kahvauksen takia, mutta myös siksi että Tapparalla on yleensä faneja vähän joka puolella Suomea ja Nordiksellakin on usein ihan riittävästi porkkanapöksyjen kannattajia. Tappara on aina kiva voittaa, viime vuosina se on myös ollut aika vaikeata (poikkeuksena 02-03).

Muista jengeistä Jokereille on aina vittumaista hävitä ja kiva voittaa, vaikka derbyt ovatkin kärsineet kovaa inflaatiota. Tepsi on sitten kolmas, jonka noteeraa kun katselee otteluohjelmaa eteenpäin. Yleensäkin perinteisiä jengejä vastaan on jotenkin nostalgisempi fiilis.

 

[Bruno]

HIFK-Jokerit:Nämä ottelut ovat aina oma lukunsa ,vaikka nykyään ottelun voiton voi toinen päästä kuittaamaan jo 10 päivän päästä.

HIFK-TPS:Kotiotteluissa yleensä hyvä meininki,vähän ovat nämäkin matsit kärsineet,mutta vieraissa aina mieletön fiilis.

HIFK-TRE:Tampereen jengit ovat molemmat legendaarisia ,mutta ehkä nostaisin kuitenkin Ilveksen siksi joukkueeksi ,joka nostattaa enemmän tunteita ,johtuen ehkä kevään 01 mielettömistä puolivälieräotteluista.

 

[psychodad]

Viestin lähetti Roku
Totta helvetissä.

Ahola tosiaan latasi hattutempun ja tasoitti ensimmäisen pelin ajassa 59.57 kun Lukko pelasi alivoimaa kolmella Espoon kuutta vastaan.

Oli muuten pitkä peli tuo. Yli 80 minuuttia kesti, ennen kuin Magnum 44 päästi Lukon piinasta. Hauska yksityiskohta oli se kun Hannu Järvenpää yritti tavoitella pitkää Espoon syöttöä, kaatui eikä saanut sitä ja kiekko meni pitkäksi. Järvis jäi pitkäksi aikaa makaamaan jäälle, kun oli yksinkertaisesti niin väsynyt ettei jaksanut saman tien nousta ylos. Tietysti väsymys yhtälailla painoi Lukkolaisia.

Toinen Äijänsuon peli meni sekin jatkoajalle, lähinnä Espoon maalivahdin Mika Raution ansiosta. Pasi Saarela tuhri rankkarin toisessa erässä ja Tero Arkiomaa sai samassa erässä Timo Blomqvistin niskaansa laukomalla kiekon vihellyksen jälkeen Raution maaliin. Jatkoaikaa ei ehditty pelaamaan tuolloin kuin pari minuuttia, kunnes Magnum 44 lopetti senkin.

Huimia pelejä olivat, totta vieköön.

Magnum 44 on kaikkien aikojen suosikkini pelaajana, jostain syystä. Siinä oli suomen oloissa järjettömän fyysinen pakki, jolla oli niin hirvittävä laukaus ettei sellaista ole tässä maassa nähty. Tosin laukauksen tarkkuus oli mitä oli. Kun se osui kohdalleen, ottelut tapasivat päättyä :)

 

[Patelan pipomies]

Uusimmalla liigataipalella selvästi eniten tunteita herättää Jokerit. Joka vuosi on kohdattu pleijareissa ja Jokruthan meidät sinne korpivaelluksellekin pisti. Divarivuosina pelit Sportia ja Hermestä vastaan olivat aina kuumia "paikallispelejä". Hieman keskimääräistä enemmän tunnetta herättävät myös Jyp, Tappara, Pelicans (lähinnä parilla viime kaudella, ei tänä vuonna) ja Kalpa.

 

[Jykke1978]

Kyllähän sitä jotkut joukkueet tuovat enemmän tunnetta kuin toiset.

TPS-Lukko: Länsi-rannikon derby, joka on sytyttänyt minut aina ja varmaan monet muutkin TPS- tai Lukko-fanit syttyvät näihin peleihin. Parhaiten mieleen muistuvat nämä 90-luvun puolivälin play offs väännöt, ihan kylmän väreet menevät selkäpiissä, kun niitä muistelee ja varsinkin, kun silloin olin itse vielä alkanut vieraspeleissä käymään ja nämä pelit paikan päällä nähnyt. Näitä paikallisderbyjä ei halua yksinkertaisesti hävitä.

TPS-Ässät: Länsi-rannikon toinen derby, joka on myös sytyttänyt aikoinaan ja muutaman hieman vaisumman kauden jälkeen on taas viimekaudesta lähtien tuonut tunnetta entiseen malliin. Muistoja tuo mieleen 90-luvun puolivälissä pelattu play offs sarja, jonka TPS vei 3-0 voitoin, mutta pelit olivat intensiivisiä ja tunnelma katsojissa todella korkealla. Myöskään näissä väännöissä ei halua nähdä oman joukkueensa tappiota.

TPS-HIFK: Ottelupari kärsinyt inflaatiosta välisarja systeemin takia, kun ennen vanhaan (hyvinä aikoina) nostatti todella paljon tunteita ennen peliä ja pelin jälkeen tappion sattuessa sitä tuli murehdittua useita päivä ja voittosta jaksoi iloita monta päivää, mutta nykyään ei enää niin paljoa. Parhaiten muistoissa elää TPS-HIFK finaali tuosta vuodelta 1999 ja Alatalon tekemä voittomaali ja varsinkin viimeiset pari minuuttia ottelusta, kun HIFK painoi päälle hullun lailla ja Tepsi puollusti minkä kerkesi ja onnistui pitämään maalinsa puhtaana. Otteluita joita ei todellakaan halua hävitä.

TPS-Jokerit: Myös kärsinyt inflaatiosta kyseisen välisarjan takia, eikä herätä lähellekkään samanlaisia tunteita kuin vielä 90-luvulla, jolloin näitä kohtaamisia odotettiin vesikielellä melkein kuukautta ennen pelin pelaamista. Ottelun voittoa juhlittiin kauan ja tappiota surtiin kovaa. Muistoissa elävät varsinkin 90-luvulla käydyt finaalí sarjat ja myös samaisella vuosikymmenellä pelatut runkosarja kohtaamiset olivat jotain aivan erillaista kuin muita joukkueita vastaan käydyt. Tänäkään päivänä ei Jokereille halua hävitä, mutta lähellekkään samanlaisia tunteita se ei herätä kuin aikoinaan. Näitä vääntöjä ei haluaisi oman joukkueen häviävän mistään hinnasta.

Tuossa nuo 4 otteluparia jotka herättävät ainakin minussa muita suurempia tunteita.

 

[Gepardi]

Jokerit-TPS oli jotain niin suurta, että huh. Toki se nykypäivänäkin on mukavaa kun TPS on vastassa, mutta oijoi ne 90-luvun matsit.

Jokerit-HIFK tietysti. Liian usein vaan pelataan.

Jokerit-Kärpät kai muodostunut myös jonkinmoiseksi taistelupariksi. Playoffit varsinkin vauhdittanut tätä tunnetta.
Kaiken järjen mukaan Jokerit tiputtaa tänä vuonna Kärpät playoffeissa :)

 

[Arnold]

Kolme ässää hihasta

Ässät - Lukko (ei vaadi selityksiä, ikiviholliset)
Ässät - HIFK (se mukavempi helsinkiläisseura, joka on "veljesseura" jo vuosien takaa)
Ässät - JYP (Jatkoajassa ainakin oli sotaa parisen kautta, kunnes meno laantui)

 

[Jindebyne]

HIFK-Tappara
HIFK-Ilves

Eli kyllä Tamberelaisia vastaan pelatuista pleijareista on jäänyt aikamoiset muistot. Se peli 124min kestänyt peli Ilvestä vastaan oli kertakaikkiaan huikea. Tapparasta muistan sen pleijari-sarjan jossa HIFK vei kun kirvesrinnoilla oli Muzzatti maalissa.

 

[Raymond Pearl]

Taisteluparien sytyttämisjärjestys ilman sen suurempia perusteluja on seuraava:

1. ILVES - HIFK

Junakuormallinen heiniä

2. ILVES-JOKERIT
3. ILVES-SUDEETTITAMPERELAISET (HPK-TAPPARA)
4. ILVES-TPS
5. ILVES-KÄRPÄT
6. ILVES-MUUT

 

[karel de groot]

Klassikot

1. IFK-Tappara & Tappara-IFK
Vanhat perinteiset väännöt, joissa aina paljon tunnetta mukana. Tappara sytyttää aina.

2. IFK-TPS & TPS-IFK
Tappio TPS:lle on ehkä kaikkein raskain. Ja IFK:llahan on sitten 80-luvun ollut usein suuria vaikeuksia kaataa turkulaiset, varsinkin Turussa. Otteluiden tunnelmassa on viime vuosina ollut parantamisen varaa, inflaatiota havaittavissa.

3. IFK-Ilves & Ilves-IFK
Toinen klassikkovääntö manselaisia vastaan. Aina paljon tunnetta jäällä ja katsomossa, vaikka molemmat jengit olisivat sarjan häntäpäässä.

4. IFK-Kärpät & Kärpät-IFK
Nämä matsit ovat olleet todella hyviä ja sytyttäviä oululaisten palattua liigaan, eikä vähiten erinomaisten Kärppä-fanien ansiosta. Pelattiin Stadissa tai Oulussa, ilmassa on paljon sähköä ja molempien fanit tulessa ja ennen kaikkea täysillä omiensa takana. Ja matsin jälkeenhän siirrytään kaupungille kommentoimaan peliä... ;)

5. IFK-Jokerit
Nordiksella pelattavat derbyt olivat vielä 90-luvun lopulla sarjan suola, mutta ovat sittemmin kärsineet valtavasta inflaatiosta. Näistä matseista puuttuu nykyisin se ylimääräinen lataus, varsinkin Ilmalassa pelattaessa.

 

[Köpi]

Tämänhetkinen järjestys:

1. JYP - Kärpät
2. JYP - HIFK
3. JYP - Jokerit
4. JYP - Ässät
5. JYP - Tappara

JYP - KalPa varmaan kuitenkin on se legendaarisin ja kaikkein tunteikkain.

 

[Old TJ]

Legendaa - sitä on monelta sarjatasolta ja vuosikymmeneltä

Omat kokemukseni ennen Raksilan hallin valmistumista rajoittuvat hatariin muistikuviin lumivallin reunalla syötyihin makkaroihin ja kuumaan mehuun. Kyllä siellä kaukalossa pelattiinkin, mutta tuolloin katse oli niin paljon kotijoukkueessa ettei vastustajista tai ottelupareista päässyt muodostumaan mitään legendaa.

Liiganousun (siis tuon viimeistä edellisen) tuoksinastakaan ei vastustajista jäänyt erityisesti mieleen muuta kuin FoPS, joka uusintaottelussa voitettiin ja josta alkoi tuo edellinen Kärppien liigataival. Ehkä tästä syystä allekirjoittaneella on aina (myös sillä seuraavalla korpivaelluksella) forssalaisia vastaan pelatessa ollut tietty spesiaalitunnelataus. Jopa ihan legendaarisen otteluparin verran.

Tuon edellisen liigavisiitin ajoilta päällimmäisinä ja sinällään legendaarisimpina ovat mielessä HIFK- ja Tappara-matsit. Eikä toisaalta voi TPS-matsejakaan ohittaa. Sekärunkosarjassa että pleijareissa ja mitalipeleissä saatiin nähdä paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Milloin piestiin vastustajaa kymmenellä maalilla, milloin otettiin saman verran turpiin, milloin Matikaisen Pena marssitti joukkueen kesken pelin pukukoppiin ja milloin kannateltiin sitten junnujoukkueella poikaa Hakametsässä. Kaikesta olisi niin paljon kertomista.

Jokerit on sinällään legendaarinen vastus että keväällä 1989 jäi ikuinen trauma hampaankoloon kun narrilauma (sinällään ansaitusti) pudotti Kärpät liigasta. Eikä tuota legendaarisuutta vähennä yhtään se, että nykyliigakaudellamme on Jokereista muodostunut se "rakas" jokakeväinen pleijarivastustaja, joissa peleissä myös on saatu kokea tunteita asteikon joka osasta.

Kuitenkin jos palataan tuohon Narrilauman aloittamana korpitaipaleeseen niin kyllähän nuo legendaarisimmat vastustajat olivat tuona aikana nämä meidän "paikalliset" Hermes ja Sport.

Paikallisuushan nyt on aina suhteellinen käsite, mutta kyllähän se aina joskus kaivertaa, että sijaintimme vuoksi ei nykyisellään noita vastustajien faniryhmiä tänne meille Raksilaan saada. Kyllähän hyvä faniryhmä vastapuolelta on aina tunnelmaa nostattava, vaikka ei aina niin mukava. JyP:n silloin tällöin vieraillut musiikkiluokka on ollut piristävä poikkeus.

Korpivaelluksen aikana pelattiin kyllä myös useampi enemmän taikka vähemmän legendaarinen sarja KalPaa vastaan ja yhä edelleen joukkueen nimi saa niskakarvat koholle. Ihan positiivisessa mielessä.

Ja vaikka parin viime vuoden aikana peleistä ei ole ollutkaan mitään legendaarista sanottavaa, niin noiden liigakarsintojen perusteella myös Pelicans on aina jotain keskivertoa enemmän. Viime aikoina vaan valitettavasti ei kovinkaan suuresti...

Tässäpä näitä omakohtaisesti tunnettuja legendaarisuuksia Oulun horisontista.

Old TJ

 

[tapparammies]

Poimin huvin vuoksi ja urheilun kannalta kaikki viittaukset vähänkin sytyttävään vastustajaan kaikilta tähän viestiketjuun osallistuneilta.

Vaikka otanta on erittäin suppea, kokosin mahdollisesti epätäydellisen listan mieluisista vastustajista. Listan mukaan Helsingin joukkueet teräksellä ja hunajalla höystettyinä uppoavat parhaiten kansaan. 4:n kärki on aika selkeä, jonka jälkeen onkin tasaisempaa. Suppean otannan vuoksi tämä ei ole mikään "nyt se on todistettu" -tilasto, mutta jonkinlaista suuntaa se antanee.

Joukkueen alla on mainintojen määrä, ja suluissa ne joukkueet, joiden faneja listan joukkue sytyttää eniten. Tähtimerkintä tarkoittaa jaettua ykkössijaa.

Jokerit (TPS, Kärpät)
18
HIFK (Tappara, Ilves*, Jokerit*)
17
Tappara (Ilves*, HIFK)
15
TPS (Jokerit*)
13
Ilves
6
Kärpät
6
HPK
4
Ässät
3
Jyp
3
Lukko
2
K-Espoo (Lukko)
2
Pelicans
2
Saipaa ei mainittu

 

[rinkeli22]

HPK-HIFK/Jokerit
- Näistä ottelupareista löytyy kirkkaasti eniten värikkäitä muistoja halki Kerhon liigataipaleen. Aina sytyttää.

HPK-TPS
- Menestyksemme esteenä niin monena keväänä. Kerhon ainoa finaalitappio ja ne monet välierätappiot, kunnes viime keväänä balsamia haavoille ja kohtalaisen värikkään ottelusarjan muodossa. Ja se 0-7 Turussa oli jotain elämää suurempaa.

HPK-JYP
- ah, se kevään -93 välieräsarja.

HPK-Tappara/Ilves
- värikkäitä ja kerholaisittain mukavia playoff muistoja molemmista, kunnes tuli viime keväänä kauneusvirhe.. Hyvä sarja sekin kuitenkin oli! Koskaan en ole niin kovaa huutanut katsomossa ilmoille kaikkia tuntemiani kirosanoja, kuin viime keväänä Pirneksen lirun lipuessa halki kentän. Sinä päivänä söi miestä..

HPK-Ässät
- Takavuosina tapahtumia riitti näiden kohtaamisissa, ja kun Kerho nämä kotiottelut aika kovalla prosentilla kotiin aina hoiti, niin hyvä mieli on jäänyt. Sytyttää meikäläisen viime vuosien lamasta huolimatta. Kyllä se siitä vielä lähtee taas porilaiset.


HPK-Pelicans pari alkaa myös olla jo aika legendaarinen..

 

[Lare]

Perinteistä ei vielä voi puhua, mutta Kärpät-HIFK ja Kärpät-Jokerit sytyttävät. Seuraaviin onkin aika pitkä matka.

 

[juhana]

1990-luvulla muodostui Jokerit - Ässät aika legendaariseksi ottelupariksi. Ottelut olivat kuumia, värikkäitä ja yleensä jälkipuheita riitti puolin ja toisin. Joukkueet kohtasivat muutamana keväänä pleijareissakin eikä tunnetta todellakaan puuttunut.

Erityisesti on mieleeni jäänyt yhtä aikaa jääkylmä ja tulikuuma Porin jäähalli, kun Jokerit vieraili. Silloin katsojat laskettiin tuhansisa eikä tunnelmaa ainakaan puuttunut... Samoilta ajoilta taitaa juontaa juurensa Jari Korpisalon suosio Helsingissä.

Ja Porin kiekkoilun suurin hetki 90-luvulla, kun Jokerit putosi Ässien käsittelyssä 1993. Ainakin juhlinta Helsingissä kolmannen ottelun jatkoajan jälkeen oli lähes mestaruusluokkaa. Nyt kun matkustamme Poriin 21.2., voimme vain muistella noita 90-luvun alun "klassikoita". Ehkä nämä Isomäen "hullut päivät" joskus palaavat...

 

[Sledge Hammer!]

Jos tätä hieman laajentaa maajoukkueisiinkiin niin Tsekkoslovakia - Neuvostoliitto oli pakko nähdä takavuosien MM-kisoissa ja Izvestioissa.

Liigassa 80-luvulla HIFK-Tappara oli SE juttu runkosarjassa: kaksi eri ideologiaa, kaksi eri tapaa pelata jääkiekkoa; mahtavia otteluja. Jokerit ei silloin pahemmin sytyttänyt.

 

[bozik]

Näin Jokeri-fanin näkökulmasta kyllä paikallispelit ovat ne, jotka sytyttävät. 90-luvulla tosin pelit Tepsiä vastaan ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Ne olivat klassikoita.

Toisaalta kiinnostusta riittää kyllä muitakin seuroja kohtaan. Olettaisin niin, että olemme Jokerien osalta saaneet "nauttia" sytyttävän joukkueen asemasta lähinnä kahdesta erillisestä syystä. Toinen lienee 90-luvun menestys, menestyksestä jokainen kunnon suomalainen on aina kateellinen, päällimmäisenä toiveenaan menestyneen joukkueen/ihmisen epäonnistuminen. Toinen seikka lienee Harkimo/Jokerit (ex?)dynastia, jossa Harkimon persoona ja Jokerien taloudellinen+muu menestys aiheuttivat takuulla näppylöitä usealla taholla. Iso on aina mukava pudottaa, kaatuu korkealta.

Mulle on mieleen jäänyt nämä viimeisimmät pleijarit, joissa etukäteen ns. pienempi seura on pudottanut Jokerit. Kuten aiemmassa viestissä mainittiin, Ässät juhlivat Jokerien pudottamista aikanaan samaan tapaan kuin maailmanmestaruutta. Lappeenrannassa taas käsittääkseni edelleen hehkutetaan sitä, kun Saipa pudotti Jokerit. Moni Saipa-fani on todennut sen olevan mieluisin muisto lähihistoriasta.

Sitten on vielä Kärpät, joiden kanssa Jokerien historia on yllättävän samankaltainen, divarijaksoineen kaikkineen. Silloin kun Kärpät pudottivat Jokerit pleijareista (se eka kerta), Kärppä-fani kaverini oli pelin jälkeen niin tohkeissaan, ettei saanut soitettua kännykällään kavereilleen (luultavasti Ouluun). Sen verran ukko silloin tärisi, ettei numerovalinnoista tullut mitään. En tosin silloin älynnyt kysyä, sytyttikö voitto ?

 

[Espoon Siniset]

Tappara on parin viime kauden aikana tullut erittäin tutuksi. Playoff-sarjoissa aika helposti syntyy rakkaita vihollisia.

Tälläkin kaudella on hyvin mahdollista, että Tappara ja Blues ovat vastakkain, lähinnä playoff-karsinnoissa.

HIFK on kuitenkin kaikista rakkain vihollinen. Isot fanijoukot Espoossa, useat tappeluita sisältäneet pelit jo Matinkylän ajalta ja tietysti Helsingin jäähallissa voittamisen vaikeus. Viime kaudella se onneksi tuli, ja se tekee ehkä seuraavasta voitosta helpompaa. Neljä seuraavaa on tosin päättynyt HIFK:n voittoon (eka jatkoajalla), mutta tämän kauden joukkueilla HIFK:n voitot ovat olleet aika odotettuja. Tulokset 3-2,2-1,5-2 eivät ole kuitenkaan murskatuloksia.

Jokerit ei ole ikinä sytyttänyt samalla tavalla kuin HIFK. Suurin jännite oli varmaankin silloin, kun Heiskanen teloi Davidssonin Hartwall Areenalla ja seuraavasta Bluesin kotipelistä odotettiin kostoa. Davidsson kävi kuittailemassa Heiskaselle ja sai kympin, yksi tappelukin nähtiin ottelussa niinkin tunnettujen tappelijoiden kesken kuin Pirnes ja Kauppinen...

Ässät oli erityisesti Matinkylän aikoina mielenkiintoinen vastus. Yleensä ottelut olivat aika runsasmaalisia. Nykyisin mielenkiinto kohdistuu Ässien osalta vain yhteen pelaajaan, eikä ole varmaankaan vaikea arvata keneen.

 

[Nikke]

Viestin lähetti Espoon Siniset
Nykyisin mielenkiinto kohdistuu Ässien osalta vain yhteen pelaajaan, eikä ole varmaankaan vaikea arvata keneen.

Teemu Virkkuseen?

Vakavasti, mulle ensimmäinen legendaarinen ottelupari oli divariaikoihin Jokerit. Arimaa, Selännettä, Melametsää...Gardenissa enemmän jengiä kuin mitä olisi pitänyt ja hirveä hulabaloo.

Sitten tietty IFK, ja varsinkin Matinkylässä. Tappeluita, ylilyöntejä ja muutenkin helvetin viihdyttävää ajanvietettä.

Eipä nykyään ole oikein mitään kummempaa suosikkia. Kärpät ja HPK miellyttävät allekirjoittaneen silmää pelityylinsä puolesta, HIFK sen takia että on tunnelmaa ja tupa täysi. Tapparasta voi tietty sellainen tulla, varsinkin jos kohdataan (sääli)pleijareissa ja porukkaa saapuu Tampereelta samalla tavalla kuin viime vuonna..

 

[Kempes]

Vuoden kolme odotetuinta kotiottelua on silloin, kun Blues Espoosta tulee vierailulle Helsingin Jäähalliin. Parempaa kiekkoviihdettä ei voi olla kuin kyseiset matsit. Minuakin fanina jännittää jo kaksi yötä ennen matsia ja matsia edeltävänä yönä en saa unta, koskaa niin jännittää tuo perinteikkään ja menestyneen espoolaisjoukkueen kohtaaminen. Pistesaldokin on IFK:lle näissä otteluissa niin murheellinen, en muista, milloin edes pisteen on kotijoukkue saanut.

 

[Espoon Siniset]

Viestin lähetti Nikke
Teemu Virkkuseen?

Ei ole Virkkunen, vaan tietysti Jari Korpisalo. Mielenkiinto Ässiin pienenee aika lailla sen jälkeen, kun Korppi lopettaa.

 

[kapa76]

Viestin lähetti juhana
....Ja Porin kiekkoilun suurin hetki 90-luvulla, kun Jokerit putosi Ässien käsittelyssä 1993. Ainakin juhlinta Helsingissä kolmannen ottelun jatkoajan jälkeen oli lähes mestaruusluokkaa. Nyt kun matkustamme Poriin 21.2., voimme vain muistella noita 90-luvun alun "klassikoita". Ehkä nämä Isomäen "hullut päivät" joskus palaavat...

http://www.hut.fi/~kmvanhat/Jokeri_pelit/kuvia_1.html
Lähde: Satakunnan Kansa

Tuohon aikaa aika kovia pelimiehiä. Heiskanen-Virtanen-Javanainen kolmoskenttänä, ei paskempi. Tarina kertoo, että tuolloin oli tunne ja meno hurjaa. Cafe Antonissa paloivat jokeriliput sisällä :), taitaa olla legendaa...

Olisiko nyt TommyT ja Lapanen sen Porin reissun aika 21.2. Lauantaikin vielä. Mitäs sanotte ? Joku ajaa ja muut juo Karhua.

 

[Suurlähettiläs]

Viestin lähetti psychodad
Magnum 44 on kaikkien aikojen suosikkini pelaajana, jostain syystä. Siinä oli suomen oloissa järjettömän fyysinen pakki, jolla oli niin hirvittävä laukaus ettei sellaista ole tässä maassa nähty. Tosin laukauksen tarkkuus oli mitä oli. Kun se osui kohdalleen, ottelut tapasivat päättyä :)

Kyllä Lehto otti pienen pojan sydämessä ison osan! Hirveän kova kuti ja välillä saivat vastustajan kenttäpelaajatkin kyytiä. Robben kanssa olivat aikamoinen viivapeloite. Mitä Magnum 44 tekee nykypäivänä? Pelit kai loppuivat loukkaantumiseen...?

Erityisen sytyttäviä pelejä Raumalla ovat:
Lukko-Ässät (luonnollisesti)
Lukko-TPS (90-luku herää henkiin)
Lukko-HIFK (Helsinkiläisten mukavampi puoli)

Jäähalliin mennessä kyllä syttyy joka kerta, vastustajasta riippumatta.