Muistattehan naapurini Pentin? Miehen, joka viljeli maata kaupungissa ”pellolla”, johon ei olisi mahtunut jalat suorina makuulle. Kävelevän katastrofin, joka ei empinyt tarjota apuaan kiperimmissäkään pulmissa. Kaveri laittoi kursailematta itsensä likoon – joku muu pesi jälkipyykin.
Nyt on naatit nosteltu ja avut annettu. Pyykin saa kiireettä keräillä narulta - uutta koneellista ei ole enää luvassa. Pentti pesee sukkansa vastedes itse. Toikkaroi Tuonelanvirran niljakkailla rantakivillä pyykkiämpäreineen yhtä eksyneenä kuin eläessäänkin.
Mikä se sitten suisti kaikin puolin positiivisen ja yritteliään kaverin kesken kaiken rajan taa? No Pentti peri paalua, kun isä kuoli ja kotitila laitettiin lihoiksi. Tuli kerralla käteistä enemmän kuin keskiverto konttorirotta kykenee käsittelemään. Penttihän ei edes hilloa halunnut, vaan olisi intoa piukassa ollut valmis Valmetin koppiin kotitilaa isännöimään. Pentin pirttihirmu ja muu perhe oli kuitenkin erimieltä tuon tulevaisuuden uravalinnoista, joten kaveri jäi kaupunkiin kohtalaisen äveriäänä miehenä. Äiti tönättiin kirkolle kaksioon ja maat sekä mannut myytiin.
Toisaalta Pentin tuntien ei se isännän ura olisi hänen henkeään säästänyt – päinvastoin, lähtö olisi ollut jopa joutuisampi. Ensimmäisten viikkojen aikana Pentti olisi ainakin vuollut puukolla kieleensä, jäänyt kaatamansa kuusen alle ja ajanut itsensä yli traktorilla. Todennäköisesti myös suistunut sikalan lietealtaaseen, kaatunut talikkoon ja viimein rullautunut tuorerehupaalin sisään muovin alle mumisemaan. Nyt kuolema kaiketi oli fyysisesti kivuttomampi.
Alamäki alkoi viettää siis silloin kuin perintörahat tupsahti tilille. Pentti alkoi toteuttaa pitkäaikaisia haaveitaan. Ensimmäisenä eteen tuli tietenkin Merssun osto. Tuo taivasten tuulikaappihan on hurjinta ja hekumallisinta mitä mies voi kuunaan kuvitella. Maailma näyttää kolmisakaraisen tähden takaa aivan erimoiselta kuin Nissanin pyyhkijäin himmeäksi hieroman tuulilasin läpi. Ei kun Vehoon.
Alkukankeudesta huolimatta autokaupat tuli tehtyä. Aluksihan Pentti ei oikein uskaltanut koskeakaan autoon, jonka luuli olleen iäksi saavuttamattomissa. Ensin piti pyyhkäistä kämmenet reisiin ja katsoa ettei multaa ollut kynsien alla. Housun persaukset täytyi tarkistaa seinäpeilistä pariin otteeseen ennen sisään istumista. Uuden auton tuoksu nosti hymyn huulille, varsinkin Merssun tuoksu, siinä oli pakko olla ihan oma erityinen arominsa, pohti Pentti, vaikkei oikeastaan ollut uutta autoa koskaan nuuskinutkaan. Myyjä suhtautui luonnikkaasti arkaan asiakkaaseensa ja otti ostoaikeet onkeensa. Auton luovutuspäivänä Merssua kotiin ajaessa Pentti nauroi ja hihkui ääneen.
Paistetta Pentin pärställä kesti kuukauden pari. Kaveri hääräsi innokkaasti uuden autonsa parissa parkkipaikallaan. Tarkisteli tohkeissaan öljyjä ja jäähdytinnesteen pintaa päivittäin, mutta eihän ne siitä miksikään muuttunut. Potkiskeli renkaita arvioiden kulutuspintaa ja levitteli sylkeä venttiilien nokkaan vuodon toivossa, että jotakin pääsisi laittamaan. Kyllä sen Nissanin kanssa aika meni jotenkin ratevammin, kun aina oli jotain pientä laittoa. Pikkuhiljaa tarpeeton puuhastelu vaihtui autossa istumiseen ja radion kuunteluun. Välillä Pentti veteli aimo siivuja hanskalokeroon vakiintuneesta konjamiinipotista ja leikki penkin sähkösäädöillä. Ei se Mersu-miehen elo tainnut olla kuitenkaan paljon sen kummempaa kuin Nissania rassaavankaan – korkeintaan tylsempää.
Koetti kesä ja normaaleiden ihmisten kesälomat. Pentillä oli ollut tapana viettää lomia kotitilalla omia ja tilan töitä vaihtelevalla menestyksellä puuhastellen. Pentti oli loma-aikoinaan täyttänyt maarunsa kaksi kertaa päivässä äidin antimilla, ja lihonnut söpösti sen viitisen kiloa kuukaudessa. Iltaisin hän verkon laskun jälkeen lämmitteli saunan ja urahteli isänsä kera muutaman kerran. Jos ei ihan rakkauden, niin ainakin välittämisen osoituksena miehet pesivät hiljaisina toistensa selät. Saunakaljat nautittiin punakoina höyryten saunan verannalla vaiti, mutta silminnähden tyytyväisinä toistensa seuraan. Yhtäkaikki, Pentti palasi maakuntakierrokseltaan aina tyytyväisenä ja seestyneenä.
Nyt kaikki oli toisin. Pentillä oli kuusi viikkoa kesälomaa, mutta ei yhtään paikkaa minne mennä sitä viettämään. Ensimmäiset kolme viikkoa hän lomaili yksin ja kolme oli tarkoitus viettää sen ämmänkuvatuksen kanssa, jota tuo vaimonaan piti. Äijällähän tuli tietenkin aika pitkäksi, kun ei siellä aarin viljelykselläkään kummoisesti hommia ollut. Kuopuskin oli kesätöissä, eikä hänestäkään ollut siis lomaseuraksi, eikä muijansa päästänyt Penttiä edes Tallinnaan piipahtamaan, saatika sitten pidemmälle ulkomaan matkalle. Pentille alkoi keitto maittaa aivan urakalla.
Aamuisin Pentti rekrytoi tienoon teineistä kortillista kuskia. Aamupäivisin Mesellä haettiin Alkosta aineksia ja iltaisin heitettiin Penttiä pubeihin. Raha ei ollut esteenä – paalua löytyi. Väliajat pojat heittivät karvarallia keskustassa. Öisin Mesessä matkusti kaiken karvaista prehnua läikytellen juomia ja polttaen röökeillään reikiä penkeihin. Välillä auton avaimet takavarikoitiin muijan ja kuopuksen toimesta, mutta aina ne joko poliisin tai muiden avustuksella jostain kaivettiin. Saahan sitä nyt mies omaa autoaan käyttää harrastuksiinsa.
Kolme viikkoa meni vilauksessa, kuten myös toinen mokoma. Eukkonsa oli lomaillut Rohdoksella aikuisten lastensa kera Pentin perintömasseilla. Pentti ei rangaistuksena huikentelevaisesta elämäntyylistään päässyt mukaan. Töihinkin olisi pitänyt ryhdistäytyä, mutta Penaa ei napannut. Sama show jatkui. Kämpässä kävi ambulanssin lähihoitajat moneen kertaan, mutta mukanaan ne ei Penaa vienyt kai koskaan. Polliisi pyörähteli myös aika ajoin. Luulen, että siellä sai Pentti aina välillä mopomiehen vilkkua muijaltaan oikein huolella. Ainakin aurinkolaseissa Pentti kekkaloi satoi tai paistoi.
Kuukauden päästä Rohdokselta palattuaan tuo upeasti päivettynyt perunannostokone sitten pakkasi Pentin osuuden yhteisestä omaisuudesta kahteen Lidlin muovikassiin ja leiskautti toverin tukevalla niskapers-otteella ulkoruokintaan. Pentti ei tuosta kuitenkaan isommin häkeltynyt, vaan muutti olemattomiin kutistuneen omaisuutensa kanssa taloyhtiömme kerhotiloihin sen kummemmin keltään kyselemättä. Mikäs siinä, kun sattui olemaan käypäinen avain nipussa. Pentti pani taloksi.
Viihtyvyyteen uudessa kodissaan Pentti satsasi asettelemalla kukkasia ulkokalusteiden pöydille. Yksittäiset tulppaanit Leijona –viinapulloissa toivatkin mukavasti väriä pihapiiriin. Eikä huomiotta jäänyt myöskään Erkki Junkkarisen musiikillinen tuotanto, joka raikasi kerhotilan terassilla läpi vuorokauden. Ja kuten kunnon isäntä ainakin, piti Pentti paikallisen tienoon teineille ja syrjäytyneille rapsakkaat tuparit. Ne kestivät alun toista viikkoa, jos pikku taukoja Pentin putkassa piipahtamisien vuoksi ei lasketa. Kaikki keille ilmainen viina maittoi oli tervetulleita – ja olihan niitä näemmä muutama.
Aamuisin töihin kiiruhtaessa piti varoa, ettei epähuomiossa astunut pihamaalla ja istutuksissa möyrivien juhlijoiden päälle. Sammuneita retkotti lasten kiipeilytelineissä, pihakeinuissa ja hiekkalaatikossa, ruumiittensa eritteitä valutellen. Meno ja haju oli kuin Espalla kesäyönä - pissiksiä myöden. Näiden pissiksien vanhemmat nostivatkin asiasta melkoisen älämölön, kun niitä unohtui tuonne tupareihin yökausiksi. Penttiä leimattiin jo täyttä häkää pedofiiliksi ja vaikka miksi, vaikka veikkonen oli vain seuraa vailla.
Aikanaanhan nuo pidot sitten tulivat synkkään päätökseensä taloyhtiön miesten koottua voimansa ja rohkeutensa. Epäkurantti ihmisaines lakaistiin nurkista ja Pentiltä väännettiin väkivalloin kerhotilan avain parempaan talteen. Pentti vaikutti aidon hämmästyneeltä kuullessaan, ettei yhtiökokousten monivuotisella ääntenlaskijalla todellisuudessa olekaan ”työsuhdeasuntoa” käytettävissään, jos niikseen tuli. Pentti sai siis häädön jo toiseen kertaan reilun viikon sisällä ja se jos mikä söi miestä. Pentti siitä suivaantuneen lähti niiltä jalansijoilta soittamaan juhlaporukasta selvintä kuskia paikalle. Kuski tuli ja Pentti meni – viimeistä kertaa.
…jatkuu
Nyt on naatit nosteltu ja avut annettu. Pyykin saa kiireettä keräillä narulta - uutta koneellista ei ole enää luvassa. Pentti pesee sukkansa vastedes itse. Toikkaroi Tuonelanvirran niljakkailla rantakivillä pyykkiämpäreineen yhtä eksyneenä kuin eläessäänkin.
Mikä se sitten suisti kaikin puolin positiivisen ja yritteliään kaverin kesken kaiken rajan taa? No Pentti peri paalua, kun isä kuoli ja kotitila laitettiin lihoiksi. Tuli kerralla käteistä enemmän kuin keskiverto konttorirotta kykenee käsittelemään. Penttihän ei edes hilloa halunnut, vaan olisi intoa piukassa ollut valmis Valmetin koppiin kotitilaa isännöimään. Pentin pirttihirmu ja muu perhe oli kuitenkin erimieltä tuon tulevaisuuden uravalinnoista, joten kaveri jäi kaupunkiin kohtalaisen äveriäänä miehenä. Äiti tönättiin kirkolle kaksioon ja maat sekä mannut myytiin.
Toisaalta Pentin tuntien ei se isännän ura olisi hänen henkeään säästänyt – päinvastoin, lähtö olisi ollut jopa joutuisampi. Ensimmäisten viikkojen aikana Pentti olisi ainakin vuollut puukolla kieleensä, jäänyt kaatamansa kuusen alle ja ajanut itsensä yli traktorilla. Todennäköisesti myös suistunut sikalan lietealtaaseen, kaatunut talikkoon ja viimein rullautunut tuorerehupaalin sisään muovin alle mumisemaan. Nyt kuolema kaiketi oli fyysisesti kivuttomampi.
Alamäki alkoi viettää siis silloin kuin perintörahat tupsahti tilille. Pentti alkoi toteuttaa pitkäaikaisia haaveitaan. Ensimmäisenä eteen tuli tietenkin Merssun osto. Tuo taivasten tuulikaappihan on hurjinta ja hekumallisinta mitä mies voi kuunaan kuvitella. Maailma näyttää kolmisakaraisen tähden takaa aivan erimoiselta kuin Nissanin pyyhkijäin himmeäksi hieroman tuulilasin läpi. Ei kun Vehoon.
Alkukankeudesta huolimatta autokaupat tuli tehtyä. Aluksihan Pentti ei oikein uskaltanut koskeakaan autoon, jonka luuli olleen iäksi saavuttamattomissa. Ensin piti pyyhkäistä kämmenet reisiin ja katsoa ettei multaa ollut kynsien alla. Housun persaukset täytyi tarkistaa seinäpeilistä pariin otteeseen ennen sisään istumista. Uuden auton tuoksu nosti hymyn huulille, varsinkin Merssun tuoksu, siinä oli pakko olla ihan oma erityinen arominsa, pohti Pentti, vaikkei oikeastaan ollut uutta autoa koskaan nuuskinutkaan. Myyjä suhtautui luonnikkaasti arkaan asiakkaaseensa ja otti ostoaikeet onkeensa. Auton luovutuspäivänä Merssua kotiin ajaessa Pentti nauroi ja hihkui ääneen.
Paistetta Pentin pärställä kesti kuukauden pari. Kaveri hääräsi innokkaasti uuden autonsa parissa parkkipaikallaan. Tarkisteli tohkeissaan öljyjä ja jäähdytinnesteen pintaa päivittäin, mutta eihän ne siitä miksikään muuttunut. Potkiskeli renkaita arvioiden kulutuspintaa ja levitteli sylkeä venttiilien nokkaan vuodon toivossa, että jotakin pääsisi laittamaan. Kyllä sen Nissanin kanssa aika meni jotenkin ratevammin, kun aina oli jotain pientä laittoa. Pikkuhiljaa tarpeeton puuhastelu vaihtui autossa istumiseen ja radion kuunteluun. Välillä Pentti veteli aimo siivuja hanskalokeroon vakiintuneesta konjamiinipotista ja leikki penkin sähkösäädöillä. Ei se Mersu-miehen elo tainnut olla kuitenkaan paljon sen kummempaa kuin Nissania rassaavankaan – korkeintaan tylsempää.
Koetti kesä ja normaaleiden ihmisten kesälomat. Pentillä oli ollut tapana viettää lomia kotitilalla omia ja tilan töitä vaihtelevalla menestyksellä puuhastellen. Pentti oli loma-aikoinaan täyttänyt maarunsa kaksi kertaa päivässä äidin antimilla, ja lihonnut söpösti sen viitisen kiloa kuukaudessa. Iltaisin hän verkon laskun jälkeen lämmitteli saunan ja urahteli isänsä kera muutaman kerran. Jos ei ihan rakkauden, niin ainakin välittämisen osoituksena miehet pesivät hiljaisina toistensa selät. Saunakaljat nautittiin punakoina höyryten saunan verannalla vaiti, mutta silminnähden tyytyväisinä toistensa seuraan. Yhtäkaikki, Pentti palasi maakuntakierrokseltaan aina tyytyväisenä ja seestyneenä.
Nyt kaikki oli toisin. Pentillä oli kuusi viikkoa kesälomaa, mutta ei yhtään paikkaa minne mennä sitä viettämään. Ensimmäiset kolme viikkoa hän lomaili yksin ja kolme oli tarkoitus viettää sen ämmänkuvatuksen kanssa, jota tuo vaimonaan piti. Äijällähän tuli tietenkin aika pitkäksi, kun ei siellä aarin viljelykselläkään kummoisesti hommia ollut. Kuopuskin oli kesätöissä, eikä hänestäkään ollut siis lomaseuraksi, eikä muijansa päästänyt Penttiä edes Tallinnaan piipahtamaan, saatika sitten pidemmälle ulkomaan matkalle. Pentille alkoi keitto maittaa aivan urakalla.
Aamuisin Pentti rekrytoi tienoon teineistä kortillista kuskia. Aamupäivisin Mesellä haettiin Alkosta aineksia ja iltaisin heitettiin Penttiä pubeihin. Raha ei ollut esteenä – paalua löytyi. Väliajat pojat heittivät karvarallia keskustassa. Öisin Mesessä matkusti kaiken karvaista prehnua läikytellen juomia ja polttaen röökeillään reikiä penkeihin. Välillä auton avaimet takavarikoitiin muijan ja kuopuksen toimesta, mutta aina ne joko poliisin tai muiden avustuksella jostain kaivettiin. Saahan sitä nyt mies omaa autoaan käyttää harrastuksiinsa.
Kolme viikkoa meni vilauksessa, kuten myös toinen mokoma. Eukkonsa oli lomaillut Rohdoksella aikuisten lastensa kera Pentin perintömasseilla. Pentti ei rangaistuksena huikentelevaisesta elämäntyylistään päässyt mukaan. Töihinkin olisi pitänyt ryhdistäytyä, mutta Penaa ei napannut. Sama show jatkui. Kämpässä kävi ambulanssin lähihoitajat moneen kertaan, mutta mukanaan ne ei Penaa vienyt kai koskaan. Polliisi pyörähteli myös aika ajoin. Luulen, että siellä sai Pentti aina välillä mopomiehen vilkkua muijaltaan oikein huolella. Ainakin aurinkolaseissa Pentti kekkaloi satoi tai paistoi.
Kuukauden päästä Rohdokselta palattuaan tuo upeasti päivettynyt perunannostokone sitten pakkasi Pentin osuuden yhteisestä omaisuudesta kahteen Lidlin muovikassiin ja leiskautti toverin tukevalla niskapers-otteella ulkoruokintaan. Pentti ei tuosta kuitenkaan isommin häkeltynyt, vaan muutti olemattomiin kutistuneen omaisuutensa kanssa taloyhtiömme kerhotiloihin sen kummemmin keltään kyselemättä. Mikäs siinä, kun sattui olemaan käypäinen avain nipussa. Pentti pani taloksi.
Viihtyvyyteen uudessa kodissaan Pentti satsasi asettelemalla kukkasia ulkokalusteiden pöydille. Yksittäiset tulppaanit Leijona –viinapulloissa toivatkin mukavasti väriä pihapiiriin. Eikä huomiotta jäänyt myöskään Erkki Junkkarisen musiikillinen tuotanto, joka raikasi kerhotilan terassilla läpi vuorokauden. Ja kuten kunnon isäntä ainakin, piti Pentti paikallisen tienoon teineille ja syrjäytyneille rapsakkaat tuparit. Ne kestivät alun toista viikkoa, jos pikku taukoja Pentin putkassa piipahtamisien vuoksi ei lasketa. Kaikki keille ilmainen viina maittoi oli tervetulleita – ja olihan niitä näemmä muutama.
Aamuisin töihin kiiruhtaessa piti varoa, ettei epähuomiossa astunut pihamaalla ja istutuksissa möyrivien juhlijoiden päälle. Sammuneita retkotti lasten kiipeilytelineissä, pihakeinuissa ja hiekkalaatikossa, ruumiittensa eritteitä valutellen. Meno ja haju oli kuin Espalla kesäyönä - pissiksiä myöden. Näiden pissiksien vanhemmat nostivatkin asiasta melkoisen älämölön, kun niitä unohtui tuonne tupareihin yökausiksi. Penttiä leimattiin jo täyttä häkää pedofiiliksi ja vaikka miksi, vaikka veikkonen oli vain seuraa vailla.
Aikanaanhan nuo pidot sitten tulivat synkkään päätökseensä taloyhtiön miesten koottua voimansa ja rohkeutensa. Epäkurantti ihmisaines lakaistiin nurkista ja Pentiltä väännettiin väkivalloin kerhotilan avain parempaan talteen. Pentti vaikutti aidon hämmästyneeltä kuullessaan, ettei yhtiökokousten monivuotisella ääntenlaskijalla todellisuudessa olekaan ”työsuhdeasuntoa” käytettävissään, jos niikseen tuli. Pentti sai siis häädön jo toiseen kertaan reilun viikon sisällä ja se jos mikä söi miestä. Pentti siitä suivaantuneen lähti niiltä jalansijoilta soittamaan juhlaporukasta selvintä kuskia paikalle. Kuski tuli ja Pentti meni – viimeistä kertaa.
…jatkuu