Pentti, perkele, minkä teit!

  • 2 197
  • 17
Tila
Viestiketju on suljettu.

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Muistattehan naapurini Pentin? Miehen, joka viljeli maata kaupungissa ”pellolla”, johon ei olisi mahtunut jalat suorina makuulle. Kävelevän katastrofin, joka ei empinyt tarjota apuaan kiperimmissäkään pulmissa. Kaveri laittoi kursailematta itsensä likoon – joku muu pesi jälkipyykin.

Nyt on naatit nosteltu ja avut annettu. Pyykin saa kiireettä keräillä narulta - uutta koneellista ei ole enää luvassa. Pentti pesee sukkansa vastedes itse. Toikkaroi Tuonelanvirran niljakkailla rantakivillä pyykkiämpäreineen yhtä eksyneenä kuin eläessäänkin.

Mikä se sitten suisti kaikin puolin positiivisen ja yritteliään kaverin kesken kaiken rajan taa? No Pentti peri paalua, kun isä kuoli ja kotitila laitettiin lihoiksi. Tuli kerralla käteistä enemmän kuin keskiverto konttorirotta kykenee käsittelemään. Penttihän ei edes hilloa halunnut, vaan olisi intoa piukassa ollut valmis Valmetin koppiin kotitilaa isännöimään. Pentin pirttihirmu ja muu perhe oli kuitenkin erimieltä tuon tulevaisuuden uravalinnoista, joten kaveri jäi kaupunkiin kohtalaisen äveriäänä miehenä. Äiti tönättiin kirkolle kaksioon ja maat sekä mannut myytiin.

Toisaalta Pentin tuntien ei se isännän ura olisi hänen henkeään säästänyt – päinvastoin, lähtö olisi ollut jopa joutuisampi. Ensimmäisten viikkojen aikana Pentti olisi ainakin vuollut puukolla kieleensä, jäänyt kaatamansa kuusen alle ja ajanut itsensä yli traktorilla. Todennäköisesti myös suistunut sikalan lietealtaaseen, kaatunut talikkoon ja viimein rullautunut tuorerehupaalin sisään muovin alle mumisemaan. Nyt kuolema kaiketi oli fyysisesti kivuttomampi.

Alamäki alkoi viettää siis silloin kuin perintörahat tupsahti tilille. Pentti alkoi toteuttaa pitkäaikaisia haaveitaan. Ensimmäisenä eteen tuli tietenkin Merssun osto. Tuo taivasten tuulikaappihan on hurjinta ja hekumallisinta mitä mies voi kuunaan kuvitella. Maailma näyttää kolmisakaraisen tähden takaa aivan erimoiselta kuin Nissanin pyyhkijäin himmeäksi hieroman tuulilasin läpi. Ei kun Vehoon.

Alkukankeudesta huolimatta autokaupat tuli tehtyä. Aluksihan Pentti ei oikein uskaltanut koskeakaan autoon, jonka luuli olleen iäksi saavuttamattomissa. Ensin piti pyyhkäistä kämmenet reisiin ja katsoa ettei multaa ollut kynsien alla. Housun persaukset täytyi tarkistaa seinäpeilistä pariin otteeseen ennen sisään istumista. Uuden auton tuoksu nosti hymyn huulille, varsinkin Merssun tuoksu, siinä oli pakko olla ihan oma erityinen arominsa, pohti Pentti, vaikkei oikeastaan ollut uutta autoa koskaan nuuskinutkaan. Myyjä suhtautui luonnikkaasti arkaan asiakkaaseensa ja otti ostoaikeet onkeensa. Auton luovutuspäivänä Merssua kotiin ajaessa Pentti nauroi ja hihkui ääneen.

Paistetta Pentin pärställä kesti kuukauden pari. Kaveri hääräsi innokkaasti uuden autonsa parissa parkkipaikallaan. Tarkisteli tohkeissaan öljyjä ja jäähdytinnesteen pintaa päivittäin, mutta eihän ne siitä miksikään muuttunut. Potkiskeli renkaita arvioiden kulutuspintaa ja levitteli sylkeä venttiilien nokkaan vuodon toivossa, että jotakin pääsisi laittamaan. Kyllä sen Nissanin kanssa aika meni jotenkin ratevammin, kun aina oli jotain pientä laittoa. Pikkuhiljaa tarpeeton puuhastelu vaihtui autossa istumiseen ja radion kuunteluun. Välillä Pentti veteli aimo siivuja hanskalokeroon vakiintuneesta konjamiinipotista ja leikki penkin sähkösäädöillä. Ei se Mersu-miehen elo tainnut olla kuitenkaan paljon sen kummempaa kuin Nissania rassaavankaan – korkeintaan tylsempää.

Koetti kesä ja normaaleiden ihmisten kesälomat. Pentillä oli ollut tapana viettää lomia kotitilalla omia ja tilan töitä vaihtelevalla menestyksellä puuhastellen. Pentti oli loma-aikoinaan täyttänyt maarunsa kaksi kertaa päivässä äidin antimilla, ja lihonnut söpösti sen viitisen kiloa kuukaudessa. Iltaisin hän verkon laskun jälkeen lämmitteli saunan ja urahteli isänsä kera muutaman kerran. Jos ei ihan rakkauden, niin ainakin välittämisen osoituksena miehet pesivät hiljaisina toistensa selät. Saunakaljat nautittiin punakoina höyryten saunan verannalla vaiti, mutta silminnähden tyytyväisinä toistensa seuraan. Yhtäkaikki, Pentti palasi maakuntakierrokseltaan aina tyytyväisenä ja seestyneenä.

Nyt kaikki oli toisin. Pentillä oli kuusi viikkoa kesälomaa, mutta ei yhtään paikkaa minne mennä sitä viettämään. Ensimmäiset kolme viikkoa hän lomaili yksin ja kolme oli tarkoitus viettää sen ämmänkuvatuksen kanssa, jota tuo vaimonaan piti. Äijällähän tuli tietenkin aika pitkäksi, kun ei siellä aarin viljelykselläkään kummoisesti hommia ollut. Kuopuskin oli kesätöissä, eikä hänestäkään ollut siis lomaseuraksi, eikä muijansa päästänyt Penttiä edes Tallinnaan piipahtamaan, saatika sitten pidemmälle ulkomaan matkalle. Pentille alkoi keitto maittaa aivan urakalla.

Aamuisin Pentti rekrytoi tienoon teineistä kortillista kuskia. Aamupäivisin Mesellä haettiin Alkosta aineksia ja iltaisin heitettiin Penttiä pubeihin. Raha ei ollut esteenä – paalua löytyi. Väliajat pojat heittivät karvarallia keskustassa. Öisin Mesessä matkusti kaiken karvaista prehnua läikytellen juomia ja polttaen röökeillään reikiä penkeihin. Välillä auton avaimet takavarikoitiin muijan ja kuopuksen toimesta, mutta aina ne joko poliisin tai muiden avustuksella jostain kaivettiin. Saahan sitä nyt mies omaa autoaan käyttää harrastuksiinsa.

Kolme viikkoa meni vilauksessa, kuten myös toinen mokoma. Eukkonsa oli lomaillut Rohdoksella aikuisten lastensa kera Pentin perintömasseilla. Pentti ei rangaistuksena huikentelevaisesta elämäntyylistään päässyt mukaan. Töihinkin olisi pitänyt ryhdistäytyä, mutta Penaa ei napannut. Sama show jatkui. Kämpässä kävi ambulanssin lähihoitajat moneen kertaan, mutta mukanaan ne ei Penaa vienyt kai koskaan. Polliisi pyörähteli myös aika ajoin. Luulen, että siellä sai Pentti aina välillä mopomiehen vilkkua muijaltaan oikein huolella. Ainakin aurinkolaseissa Pentti kekkaloi satoi tai paistoi.

Kuukauden päästä Rohdokselta palattuaan tuo upeasti päivettynyt perunannostokone sitten pakkasi Pentin osuuden yhteisestä omaisuudesta kahteen Lidlin muovikassiin ja leiskautti toverin tukevalla niskapers-otteella ulkoruokintaan. Pentti ei tuosta kuitenkaan isommin häkeltynyt, vaan muutti olemattomiin kutistuneen omaisuutensa kanssa taloyhtiömme kerhotiloihin sen kummemmin keltään kyselemättä. Mikäs siinä, kun sattui olemaan käypäinen avain nipussa. Pentti pani taloksi.


Viihtyvyyteen uudessa kodissaan Pentti satsasi asettelemalla kukkasia ulkokalusteiden pöydille. Yksittäiset tulppaanit Leijona –viinapulloissa toivatkin mukavasti väriä pihapiiriin. Eikä huomiotta jäänyt myöskään Erkki Junkkarisen musiikillinen tuotanto, joka raikasi kerhotilan terassilla läpi vuorokauden. Ja kuten kunnon isäntä ainakin, piti Pentti paikallisen tienoon teineille ja syrjäytyneille rapsakkaat tuparit. Ne kestivät alun toista viikkoa, jos pikku taukoja Pentin putkassa piipahtamisien vuoksi ei lasketa. Kaikki keille ilmainen viina maittoi oli tervetulleita – ja olihan niitä näemmä muutama.

Aamuisin töihin kiiruhtaessa piti varoa, ettei epähuomiossa astunut pihamaalla ja istutuksissa möyrivien juhlijoiden päälle. Sammuneita retkotti lasten kiipeilytelineissä, pihakeinuissa ja hiekkalaatikossa, ruumiittensa eritteitä valutellen. Meno ja haju oli kuin Espalla kesäyönä - pissiksiä myöden. Näiden pissiksien vanhemmat nostivatkin asiasta melkoisen älämölön, kun niitä unohtui tuonne tupareihin yökausiksi. Penttiä leimattiin jo täyttä häkää pedofiiliksi ja vaikka miksi, vaikka veikkonen oli vain seuraa vailla.

Aikanaanhan nuo pidot sitten tulivat synkkään päätökseensä taloyhtiön miesten koottua voimansa ja rohkeutensa. Epäkurantti ihmisaines lakaistiin nurkista ja Pentiltä väännettiin väkivalloin kerhotilan avain parempaan talteen. Pentti vaikutti aidon hämmästyneeltä kuullessaan, ettei yhtiökokousten monivuotisella ääntenlaskijalla todellisuudessa olekaan ”työsuhdeasuntoa” käytettävissään, jos niikseen tuli. Pentti sai siis häädön jo toiseen kertaan reilun viikon sisällä ja se jos mikä söi miestä. Pentti siitä suivaantuneen lähti niiltä jalansijoilta soittamaan juhlaporukasta selvintä kuskia paikalle. Kuski tuli ja Pentti meni – viimeistä kertaa.

…jatkuu
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
The One and Only Rööri is back. Hinoa! Jatkoa odotellessa, ja lauantaina Hadankassa..
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
epilogi

...Pentti ei poistuessaan näytellyt keskisormea, taikka meltunnut muutenkaan. Ei odotellut vaimoa vonkaamaan takaisin kotiin, vaikka tuo säleverhoa keittiön ikkunassa näkyvästi raottelikin. Pakkasipa vain vaitonaisena kamansa kuttaperkkakasseihin ja tyrkkäsi sille hieltä haisevalle rappusiivojalle tulppaanipuskan moppiämpäriin. Kaveri könysi odottavaan autoon, korkkasi Kossun, ja antoi nuotit viimeiselle pikataipaleelle.

Parin päivän päästä leipääntyneen oloinen huoltomies nyhti silminnähden vittuntuneena Siniristilippua pihallamme puolitankoon, sateessa hätäisesti kääräisty sätkä suupielessään käryten. Korroosion runtelema Pickup-Toyota rouskutti tyhjäkäynnillään Maammelaulua tangon juuressa kuin kunniaa vainajalle tehden. Ei tarvinnut arvailla mistä oli kyse. Pentti perunamaineen oli siirtynyt kuohkeinpien maitten ääreen. Mersu matkamiehineen oli suistunut jossain Pohjanmaan perukoilla tien oheen. Kuski oli kännissä, kuten kyytiläinenkin, kerrottiin jälkeenpäin.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, mukaan painostetun joo-miehen kera, olisi toimittanut asiaankuuluvan suruvalittelun kukkalaitteineen Pentti-vainaan kotiin, mutta ovea ei avattu. Kukkaset asetettiin lipputangon juureen, ja lämmitettiin ylimääräinen lenkkisauna. Lauteilla ei vetistelty, mutta miehissä pääteltiin, että parempi nimilappu varpaassa kuin moisen muijan miehenä.

Lepää rauhassa Pentti – ilman sitä kirjahyllyä autotallini olisi kuin avotunkio ilman komean keltaista kurpitsaa...
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jet-Ace kirjoitti:
Bravo!

Juuri tällaista me Wanhat parrat tarvitsemme Jatkoajan harmauteen. Tuskin maltan odottaa jatkoa.
No ootte te aika veijareita, kun jaksatte tälläkin hautausmaalla päivystää.

Olen vuoden hiljaa, ja kahden tunnin päästä mut on jo nähty.

No, mielissänihän mä vaan siitä olen.
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
fiftyeight kirjoitti:
The One and Only Rööri is back. Hinoa! Jatkoa odotellessa, ja lauantaina Hadankassa..

Joo, totta Mouses Hadankaan, jos maltat tulla ilman Sysleriä. Hinoa se Valas seurueineen mukaasi, jos voimaa piisaa.

Ja, vitut tää oikeestaan mikään tsättipalsta ole!
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Rööri kirjoitti:
Muistattehan naapurini Pentin?
Kyllä vaan muistetaan, itse en olisi koskaan keksinyt korjata silmälasejani, pysyvästi näemmä, ilmastointiteipillä.

Vai näin päättyi Pentin maallinen taival, surullista, ja valittelut Sinulle, menetithän ympäristöstäsi persoonan joka kuului elämääsi monta vuotta.
Olisi kyllä jotenkin toivonut Pentille enemmän ”itsensä näköistä” matkan päätä, jos kerran matkan katkettava oli. Vaikka kai hän tuolleenkin Merssussa menemällä taivaaseen pääsee, tuntui niin hyväluontoiselta mieheltä, että Pietari tuskin alkaa portin kanssa temppuilemaan.
Minulla on jotenkin sellainen tunne, että jos on joutunut ”ämmänkuvatuksen uhriksi” niin silloin saa jotain hyvitystä päätepistettä arvottaessa, ainakin kuuluisi saada.

Mutta näinköhän te saatte yhdellä saunomisella miehen muistoistanne, ilman vetistelyä joka voisi helpottaa. Veikkaanpa, että Pentti kummittelee mielissänne vielä monet kerrat ja häneltä vuosien varrelta saadut ”hyvät neuvot ja toimintatavat” otetaan aina silloin tällöin miesporukassa käyttöön – vaimojen kauhistukseksi.


Kyllä se siitä terveisin koo
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Jos tämmöinenkin rivikirjoittaja uskaltaisi avata sanaisen arkkunsa ja kehua parilla sanalla Röörin tekstiä. Monesti olen miettinyt että jos joskus vähän ylimääräistä rahaa jostain saisin ni samalla lailla ku pentille kävisi. Hienoa tekstiä Rööriltä.

- tinke.80
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
koo kirjoitti:
Vai näin päättyi Pentin maallinen taival, surullista, ja valittelut Sinulle, menetithän ympäristöstäsi persoonan joka kuului elämääsi monta vuotta.
Olisi kyllä jotenkin toivonut Pentille enemmän ”itsensä näköistä” matkan päätä, jos kerran matkan katkettava oli. Vaikka kai hän tuolleenkin Merssussa menemällä taivaaseen pääsee, tuntui niin hyväluontoiselta mieheltä, että Pietari tuskin alkaa portin kanssa temppuilemaan.
Minulla on jotenkin sellainen tunne, että jos on joutunut ”ämmänkuvatuksen uhriksi” niin silloin saa jotain hyvitystä päätepistettä arvottaessa, ainakin kuuluisi saada.

Joo, eihän tuo perinteisen penttimäinen lähtölaukka ollut. Huomattavasti miehekkäämmän ja enempi näköisensä lähdön olisin hänelle suonut, kuten tuossa maatilavaiheessa maalailinkin. Talikko rinnassa taikka traktorin äes selässä olisi tosiaankin voinut pystypäin ja rinta rottingilla vaihtaa hiippakuntaa. Nythän tuo oli melko nolo loppu koko kevään ja kesän kestäneen rökellyksen huipentumana.

Pitäisiköhän sitä itsensä kurssittaa hyvissä ajoin vastaisuuden varalle, ettei vain itselle kävisi samoin? Sinä kun, rakas koo, olet aina tuputtamassa kanssaihmisillesi kaiken karvaisia kursseja, niin tietänet varmaan missä valmennetaan vainajakandidaatteja kunnialliseen kuolemaan?

Esim: Tuomionpäiväkurssit tyylitietoisille. Lähde lennokkaasti, kunnioita kuollessasikin lähimmäisiä – jätä jälkkäriviineristä hillosilmä sureville.

Sitä itse pääsee pois kuoleman verukkeella, mutta omaisesi ja ystäväsi(mikäli niitä olisi) joutuvat kärvistelemään jättämässäsi muistoissa. Sanotaan, että ensivaikutelma ihmisestä jää elämään, mutta olen melko saletti, että ei ne viimehetketkään hevin unohdu. Olisi siis hyvä satsata myös kuolemaan, eikä vain jättää tätä maallista taivaltaan kuin koira paskaansa – mistä tulikin mieleeni, että ainakin kakalla ennen kuolemaa olisi hyvä käydä, ettei lesken heti ennen kropan kylmettymistä tarvitsisi housupyykille ureta.

Mitä taas tuohon Pietariin portteineen tulee, niin kyllä siellä on saranoita rasvailtu jo hyvän aikaa ennen Pentin lopullista saapumista. En ihmettelisi, vaikka Pietu kaapunsa kynnysmatoksi olisi asetellut, ja Pentti pelehtisi nyt kera seitsemän neitseen, vaikkei tuota vaihtoehtoa juurikaan luterilaisen uskon yhteydessä mainosteta. Olisihan se suuri vääryys, jos miestä jota on kolmekymmentä vuotta hiillostettu hiljaisella tulella, ei päästettäisi nauttimaan samoista luontaiseduista kuin pommilla eväsreppunsa rähjäännyttänyttä rättipäätä. On se joku roti oltava näissä uskonkin asioissa, sano.

Oliko muita kurssitettavia?
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viinajuttuja

Rööri kirjoitti:
Pitäisiköhän sitä itsensä kurssittaa hyvissä ajoin vastaisuuden varalle, ettei vain itselle kävisi samoin? Sinä kun, rakas koo, olet aina tuputtamassa kanssaihmisillesi kaiken karvaisia kursseja, niin tietänet varmaan missä valmennetaan vainajakandidaatteja kunnialliseen kuolemaan?
Nyt on niin, että minä olen tällä hetkellä kännissä... olen oikeasti... ja en oikein ymmärrä, mitään. Palaan asiaan juotuani ensin loput oluet ja sitten niistä selvittyäni. Sen verran kuitenkin, että älä vaan mene minnekään kursseille ennenkuin olen selvinnyt ja kartoittanut tarvitko sellaista vai riittääkö perinteiset kotikonstit.

Ja jos en viinahuuruistani ihan äkkiä selviä niin tällainen olisi Tampereen kesäyliopistossa tai täydennyskoulutuskeskuksessa tulossa:


Terveisin Känni-koo


OPINTOJAKSOKUVAUS: ALKOHOLIPOLITIIKKA, 15ov
Juopottelun perusteet / Basic Drinking, 3ov
Luennot (42t) ja harjoitukset (20t). Luennot suoritettuaan opiskelija tuntee pääpiirteittäin yleisimmät
alkoholijuomat, niiden alkuperän, alkoholin makromolekyylirakenteet, ominaisuudet ja toiminnan, alkoholin
nauttimisreaktion teoriassa sekä keskeisimmät alkoholin nauttimismenetelmät. Luentojen yhteydessä tentitään:
BackBlush 1995: The Beautiful Taste of Whisky and Drinking of it. Harjoitukset on jaettu neljään eri osaalueeseen:
ottaminen, humaltuminen, humalassa olo ja krapula. Pääasiassa kurssilla maistellaan pullo- ja
hanaolutta.
Kännissä sössöttäminen / Chatting in Drunk, 1ov
Harjoitukset (28 t). Perehdytään humalaiseen kommunikointiin ja erityisesti epäselvään sellaiseen.
Huomioitavaa! Kenttäkurssille pääsemiseksi on suoritettava vähintään Juopottelun perusteet. Infernaalinen
humala I / Hellish State of Intoxication I, 1.5ov kirjallisuus: Rovonska K.E.K. 1988. Viina ja hanuri. Oxford Press
ja Drovka D.Y. 1976. Drain to the Bottom. Jameson Publishers. tai Snormi F.F.1999. Perseet olalle ja eiku
menoks. (ss. 78-489) Veilin & Köös, 8. painos. Kirjallisuuden tenttiminen. Tentitään tiedekunnan yleisinä
tenttipäivinä.
Infernaalinen humala II - miksi lopettaa yhteen päivään / Hellish State of Intoxication II - I Just Can't Stop
Drinking, 1.5ov
Harjoitukset (48t). Harjoituksissa perehdytään reippaaseen viinanottoon perisuomalaisessa hengessä kahden
vuorokauden ajan, joista jälkimmäiseen päivään tähdätään opiskelijalle päälle todella infernaalinen humala.
Harjoitus sisältää demonstraatioita, joissa mittaillaan asiantuntevuustilaa. Aktiivinen hörhöily harjoituksissa.
Edeltävät opinnot: Infernaalinen humala I.
Täsmäkännäily / How to Be Punctually Pissed Out of One's Head, 1ov
Tarkoitus on oppia saamaan känni päälle täsmälleen oikealla hetkellä. Harjoitukset (12t) ja essee tai
kirjallisuuden tenttiminen: Strong,Minttu.1999. Joulupukki juo viinaa. WSOY.
Paha elämä / Hell of a Hangover, 3ov
Harjoitukset (24t) ja luennot (24t). Harjoituksissa hankitaan kunnon darra, jota analysoidaan ja parannellaan.
Lisäksi opitaan, kuinka välttyä moiselta vitsaukselta.
Erikoiskurssit / Special Courses, 4ov
Kirjallisuudesta sovittava erikseen tentaattorin kanssa.
a) Juopuneena riehuminen / How to Be Bad-Tempered when Drunk, 2ov
b) Humalassa rietastelu / Indecent Proposals, 2ov
c) Känni ja huijailu / I am a Guitarist of the Band HIM, 2ov
d) Viina ja erektio-ongelmat / You Wouldn't Get Layed Anyway, 4ov
e) Miten ajaudun juopottelemaan vahingossa / How to Get Drunk Accidentally, 1ov
f) Kootut selitykset puolisolle / Complete Works of Lying to your Better Half, 3.5ov
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Rööri kirjoitti:
Pitäisiköhän sitä itsensä kurssittaa hyvissä ajoin vastaisuuden varalle, ettei vain itselle kävisi samoin?
No näin. Selviäähän siitä ihminen, näköjäänkin, pahemmastakin pöhnästä. Olen pahoillani, että kännipäissäni kirjoittelin tänne näköjään ihan mitä sattuu, mutta, sattuuhan sitä. Onneksi silloin kun edellisen kerran olin tuossa kunnossa, toukokuussa 1999 ei ollut vielä Jatkoaikaa, ties mitä silloin olisin laittanut. Tietenkin saatoin kirjoitella nuo silloiset asiattomuudet Kiekkopesään, en vaan muista noin vanhoja juttuja.

Niin tai näin, olen taas skarppina ja paheksun kovasti, että minunko pitäisi alkaa suosittelemaan ja osoittamaan Sinulle joitakin ”kunnialliseen kuolemaan” valmennus kursseja.
Minä olen sentään iloinen ja elämänmyönteinen ihminen, inhoan tuollaista ajatustakin.
Toki kaiken tietävinään olevana tiedän missä näin kuolet pystyyn- kursseja järjestetään mutta mieti vielä, edes minun mielikseni.
Sitä paitsi, tiedätkö mitä kaikkea tuollainen kurssi sisältää ja miten paljon joutuisit uhraamaan aikaa ja rahaa opiskeluusi ?
Siihen kuuluisi kaikenlaisia ryhmätöitä ja opinnäytteitä. Viitsisitkö työpäivän jälkeen alkaa etsimään kuolemanteorioita netistä ja työstää niitä oman kuoleman pienryhmäsi kanssa prosessiksi, kuoleman ympäristön analyysiksi ja kuolemasi suunnitteluksi. Etsisitkö intoa piukassa tuonelan kirjoista faktoja ja toimintamalleja kooten ne raportiksi ja esittäen maanantaisin demona kuinka kuollaan kunniallisesti. Joku höyrypää rohvessoori sitten arvioisi 1-5 asteikolla osaatko kuolla oikein.

Kiellän ehdottomasti Sinua menemästä tuollaisille kursseille.
Varmana, kun olet kuitenkin tuollainen, haluaisit olla kurssisi paras ja kuolisit jossain demossa ”niin perusteellisesti” vain saadaksesi viitosen todistukseen…ja mitäs minä sitten tekisin…
...nii iin...lupaatko että et mene ?
Niin ja juttujesi perusteella olet "seitsemän neitsyen" optionkin käyttänyt jo etukäteen niin, että lällällää...

...väsyttää vähän

Terveisin koo
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
Anteeksi, että sekaannun keskusteluunne, mutta eikös tuo Arto Paasilinnan Hurmaava joukkoitsemurha (1990) ole oikeastaan jokaisen kuolevaisen ja varsinkin kuolemaa tekevän perusaapinen? Siinähän varsin perustellusti ja laajasti pohditaan sivistynyttä ja arvokasta kuolintapaa, jopa niin perusteellisesti että lopulta jäävät Kanarialle ryyppäämään. Ei huono vaihtoehto sekään, ja kyllä silläkin itsensä hengiltä saa, ihan tällainen tavallisen baarikiertokoulun käynytkin. Ei siihen välttämättä tarvitse olla koon mainitsemia kursseja ja kouluja käynyt diplomijuoppo (AMK).

Mitä muuten tulee seitsemään neitsyeen, niin itse en tiettävästi ole vielä törmännyt ainoaankaan. Kuka helevetti ne muuten aina nussii? Toisekseen, eikö näille rättipäille ole paratiisissa luvassa 1000 neitsyttä per naama, eikä seitsemän? On meinaan sen verran aikaa siellä iäisyydessä, että eihän seitsemän mihinkään riitä.
 

Rööri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hyvä koo ja veikkoseni Viiskasi

No täällähän on keskustelu hyvää vauhtia ylikuumenemassa, joten lienee paras panna pari sanaa ketjuun ennen sen sulkemista.

Niin, enhän minä nyt tässä ole sen viikatemiehen paikoillenne -komentoa ihan vasiten odottelemassa, mutta kai sitä nyt turhempienkin tilaisuuksien varalle veljiä kurssitetaan, kun kuoleman? Kerrotaan, että kaverit napottavat nenänpää valkoisina kaikenkarvaisilla synnytyskursseilla ja häävalmennuksilla, niin miksei sitten voisi vastaisuuden varalle valmistautua kunniakkaaseen kuolemaan?

Hää-humut ja lastenteon voi aina ottaa uusiksi, jos se ei kertaheitolla luonnistanut, mutta kuoleman kanssa on vähän hankalampaa. Sen kun ryssit, niin uutta tilaisuutta tuskin on luvassa. Mullan alta, taikka tuhkauurnasta on paha mennä paikkoheittoa ehdottamaan. Se on niin sanotusti silloin jo pöksyissä.

Mitä taas noihin mainitsemiinne neitseisiin tulee, niin ne on kyllä vahvasti ylimainostettuja. Itselläni olisi kyllä vielä viiteen optio, mutta taidan suosiolla jättää tuon käyttämättä. En minä sitä sano, etteikö sitä vielä olevinaan viriili mies kaipaisi sitä kauhun ja kiihkon kilpailuttamaa katsetta, joka mykkänä kysyy, että voiko se oikeasti paisua NOIN isoksi - etenkin kun varttuneemmat neidot tuolle samaiselle ponnekkaalle lähinnä tuhahtelevat. Ja tokihan sitä mies kasvaa pituutta, kun tuo samainen neitsyt oikeasti epäilee halkeavansa kalvoansa pingottavan peniksen paineesta. Siltikin, on se vaan jotenkin niin työlästä.

Tällaisen mukavasti sisäänajetun muijan muassa kaikki on paljon leppoisempaa. Siinä ei erikseen vaadita mitään maneereja. Ei tarvitse lämmitellä kumppania niljakkaaksi, taikka muuten leperellä lööperiä. Jos tuo sattuu makkarin telkkarista katselemaan leffaa, jossa Geren Riku taikka Glooneyn Ykä esiintyy, niin se riittää esileikiksi. Tuollainen ehtoisemman emännän värkki nimittäin horii puoliväsyksissäkin olevan jorman sisuksiinsa lihansyöjäkasvin tavoin. Mutustelee sitä aikansa kuin hampaaton mummo ylämäkeen kuollutta konin kimpaletta ja sylkäisee pois. Siinä ei sen kummempia sihtailuja tai asetteluja tarvita kuten kimmoisemman neitseen kera. Ja mikäli se liha maittaa pidempään, niin siinähän voi odotellessa lukaista vaikka Aku-Ankan, taikka poltella tupakin – kunhan katsoo ettei karista tuhkaa papiljoteille taikka tuoreeseen kasvonaamioon.

Kyllä vanhassa on vara parempi – tai ainakin vertaisesi.

Oliko muilla Akkari kesken?
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
Nyt kun on alkanut selvitä, että Juicekin on mielenkiinnolla pohtinut sitä, että mitäpä tuolla toisella puolella sittenkin olisi tarjolla ja jopa itse antoi esimerkkiä ja kokeili miltä se tuntuu, niin tämäkin ketju alkaa saada ihan uusia perspektiivejä.

Kieltämättä itsekin olen joskun tuumaillut, että miltähän se tuntuisi tuolla pilven lonkareella istuskella ja sieltä alas katsellella. Tulisiko sitä suru puseroon, kun katselisi ratkaisevaa IFKoon mestaruuspeliä niin ylhäältä, eikä omalta vakipaikalta. Ja kuka niita mestaruuskaljoja kippaisi kanssani? No, Brewerin Callen kanssa voisi höpötellä mukavia, mutta ei se kai kestäisi vertailua Hadankassa Röörin, Tinken, JHagin, Korakin, Kempesin ja muitten juoppojen kanssa. Ja minkähän värinen olisi Jhagin nainen taas sillä kertaa?

Omasta kuolemastanihan olen jo monta kertaa läheisilleni kertonut, että a) pistäkää meikäläinen mustaan jätesäkkiin ja Ämmässuolle ja b) ei mitään hautajaisia, vaan ryypätkää koko rahalla ja pitäkää hauskaa. Minä tarjoan. Ja sieltä pilven lonkeroista heiluttelen koipiani ja katson kun teillä on krapula. Häh häh häh.
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Outsider-taidetta

Koska tässä ketjussa mainitaan useaankin otteeseen erilaiset kurssit niin rohkenen laittaa erään mieltäni vaivaavan kurssin sisällön tänne vaikka tämä nyt onkin varsinaisesti muistoketju. Minulla ei ole vieläkään kuolemankurssia Röörille esittää, enkä esittäisi vaikka olisikin, mutta...hiukan apeaksi mieleni veti kun eilen löysin sähköpostistani kutsun Variksenpelättikursseille.

Vaikka en oikea taiteilija olekaan niin olen joitain taiteeseen liittyviä kursseja elämäni varrella käynyt ja siten ilmeisesti päässyt tiettyjen, hmmm. museoiden postituslistalle. Intoa piukassa avasin nytkin turkulaisten postia ja sieltä löytyi akvarellimaalausta, neulakinnaskurssia sekä variksenpelättikurssi.
Akvarellejä osaan, neulakinnas kuuluu kaikkien naisten yleissivistykseen mutta herrajestas, variksenpelättikoulutusta. Tuo oli minulle aivan uutta ja luonnonläheisenä ihmisenä hiukan hämmentävääkin.

Mitä mieltä olette, pitäisikö osallistua vai peräti hiukan loukkaantua seuraavanlaisesta kurssimainoksesta?
(Tuo seuraava on siis suora lainaus kutsusta, ihan moderaattoreille tiedoksi.)

Variksenpelättikurssi
Kurssilla tutustutaan museon Tätä ei kehystetä -näyttelyn kautta outsider-taiteen historiaan ja nykykansantaiteeseen. Näyttelyn pohjalta lähestytään variksenpelättiä ilmiönä ja esineenä sekä valmistetaan kierrätysmateriaaleista omannäköinen ja -kokoinen pelätti. Ohjaajana kurssilla toimii taiteilija Kirsti Uuttu.
Kurssin aikataulu on seuraava:
la 22.5. klo 9-16
la 29.5. klo 9-16


Tavallaan kurssi kiehtoo minua mutta samalla mietin onko moraalisesti oikein pelotella lintupoloja tuollaisten syventävien opintojen avulla. Toisaalta noista kursseista saa aina diplomin ja minulla on diplomiseinällä vielä tilaa.
Pitäiskö mennä?

Terveisin koo
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
- - -
Näyttelyn pohjalta lähestytään variksenpelättiä ilmiönä ja esineenä sekä valmistetaan kierrätysmateriaaleista omannäköinen ja -kokoinen pelätti. Ohjaajana kurssilla toimii taiteilija Kirsti Uuttu.
- - -

Elähän nyt ainakaan loukkaannu. Anna armoa niille variksenpelättimille.

Siis, tarkoitin että vaikka varsinkin omannäköisistä emmeistä varmasti tulee parhaat variksenpelättimet, niin ei se johdu sinusta eikä minusta. Eikä Rööristä. Se vaan on niin, että ne kulmakunnan vajekset (*) ovat tottuneet näkemään sinut ja peljästyvät (muka, ja ihan piruuttaan) joka kerta kun niille huudat ja niitä heittelet tyhjillä kaljapulloilla. Siksi tuollainen tutunoloinen variksenpelätin on paras.

(*) Äitini kertoi aikoinaan seuraavaa tarinaa tapahtuneena Salossa 60-luvulla:
Pikku poika n. 3v. oli pudonnut kerrostalon ikkunasta kolmannesta kerroksesta, mutta onneksi pehmeälle nurmelle joten kovin pahasti ei käynyt. Ensimmäisenä paikalle kiirehtänyt naapurin rouva nosti ylös pökertyneen pojan ja kyseli miten tämä voi. Poika avasi silmänsä, katsoi ylös kaukaisuuteen ja loihi lausumaan: " Ja sitte mä jensin ku vajes vaan.."
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Helsingin yliopistossa havaitsin olevan kovin erikoiselta vaikuttavia kursseja.

"Lesbotutkimus" kuulosti hieman omituiselta, liekö tuo naistutkimuksen uusi nimitys. Ei, sukupuolitutkimustahan se taitaa nykyisin tasa-arvon nimissä olla eli liekö naistutkimus sitten nyttemmin saanut uuden nimen.

Yhden kurssin nimi kaikessa pitkyydessään oli tämmöinen: "Lehtori opastaa virolaisen kirjallisuuden lukemisessa ja lainaa kirjoja". Asia selvä, eihän kukaan vielä yliopistossa osaakaan lainata kirjoja, ainakaan alussa, vaan kun opettavat, niin osataan.

Kaikkien aikojen suosikkikurssini oli kuitenkin tämä uskontotieteen kurssi: "Masturboitu maailma - johdatus muinaisen Egyptin uskontoon". Jos tämän kurssin suoritusmerkintä jää syystä tai toisesta kirjautumatta opintosuoritusrekisteriin, joutunee opiskelija soittamaan yliopiston opintotoimistoon ja esittämään seuraavan tiedustelun: "Miksi opintosuorituksistani puuttuu kolme opintoviikkoa masturbointia?
Olen varmasti suorittanut sen."
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Elähän nyt ainakaan loukkaannu.
Kokosin itseni enkä loukkaantunutkaan, kuten aioin, vaan käänsin pelättiasian voitokseni. "Rakensin" itsestäni männä viikolla lumen- ja pakkasenpelätin.
Kylmihän se hiukan seistä pakkasessa bikinit päällä keskellä pihaa, mutta kannatti. Meillä on nyt piha pullollaan lumiukkoja ja nolla- tai plussakeli jatkuuuuuuu. Tuskin uskaltaa yksikään lumikuuro näille raukoille rajoille, pakkasista puhumattakaan.

Tervein koo
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös