Jatkoaikalainen, kärsitkö jostain pelosta? Pelkotiloja on monenlaisia ja fobioita voi olla mitä kummallisimpiin asioihin (linkki wikipedian luetteloon fobioista)Hämähäkit, klovnit, torikammo, sosiaalisten tilanteiden kammo ynnä muut, jokaiselle jotain. Mitä Sinä pelkäät?
Itse kärsin korkean- ja ahtaan paikan kammosta. Korkean paikan kammo varsinkin iskee suht usein, esim tikapuut ovat kinkkinen paikka. En mene täysin toimintakyvyttömäksi, mutta helposti tulee heikko ja huono olo, rupeaa pyörryttämään ja muutenkin meinaa vetää veteläksi. Kebnekaisen huiputuksen kohdalla sain myös lievän paniikkikohtauksen, piti istua tärisemään hankeen hetkeksi kun oli sieltä ihan huipulta laskeutunut.
Ahtaan paikan kammo taas näkyy harvemmin ja on lievempi. En usko, että kukaan erityisesti pitää puristuksissa olosta. Lähinnä noissa on tullut hätä joskus muksuna kun on hangessa temuttu ja siinä jonkun alle jäänyt naamalleen hankeen eikä ole päässyt pois.
Nyt mulla on kuitenkin tullut tilaisuus kohdata pelkoni. Mulla on haaveena koulujen loputtua päästä työskentelemään elämys- ja seikkailupedagogisissa hommissa, joten näihin pitää hiljalleen totuttautua (koska kaikki seikkailujutut on vaan helvetin siistejä). Nyt koulu sitten tarjosi mahdollisuuden ja tartuin siihen. Meillä on koko ensi viikko seikkailua Itävallan Linzissä alppiseikkailu/eräjormailu/adrenaliininarkkarihommissa. Köysiratoja, kanjonilaskeutumista, huiputusta ja muuta korkean paikan meininkiä. Pitää mm hypätä noin kahdeksasta metristä alppilampeen. Lisäksi bonuksena on luolamöyrintää mitä ahtaimmissa ja pimeimmissä tunneleissa.
Ensi viikon jälkeen uskonkin olevani entistä vahvempi. Sen näkee sitten, että auttaako pelkojen kohtaaminen vai pahentaako se vain kammojani entisestään. Oletteko te päässeet/joutuneet kohtaamaan pelkojanne?
Itse kärsin korkean- ja ahtaan paikan kammosta. Korkean paikan kammo varsinkin iskee suht usein, esim tikapuut ovat kinkkinen paikka. En mene täysin toimintakyvyttömäksi, mutta helposti tulee heikko ja huono olo, rupeaa pyörryttämään ja muutenkin meinaa vetää veteläksi. Kebnekaisen huiputuksen kohdalla sain myös lievän paniikkikohtauksen, piti istua tärisemään hankeen hetkeksi kun oli sieltä ihan huipulta laskeutunut.
Ahtaan paikan kammo taas näkyy harvemmin ja on lievempi. En usko, että kukaan erityisesti pitää puristuksissa olosta. Lähinnä noissa on tullut hätä joskus muksuna kun on hangessa temuttu ja siinä jonkun alle jäänyt naamalleen hankeen eikä ole päässyt pois.
Nyt mulla on kuitenkin tullut tilaisuus kohdata pelkoni. Mulla on haaveena koulujen loputtua päästä työskentelemään elämys- ja seikkailupedagogisissa hommissa, joten näihin pitää hiljalleen totuttautua (koska kaikki seikkailujutut on vaan helvetin siistejä). Nyt koulu sitten tarjosi mahdollisuuden ja tartuin siihen. Meillä on koko ensi viikko seikkailua Itävallan Linzissä alppiseikkailu/eräjormailu/adrenaliininarkkarihommissa. Köysiratoja, kanjonilaskeutumista, huiputusta ja muuta korkean paikan meininkiä. Pitää mm hypätä noin kahdeksasta metristä alppilampeen. Lisäksi bonuksena on luolamöyrintää mitä ahtaimmissa ja pimeimmissä tunneleissa.
Ensi viikon jälkeen uskonkin olevani entistä vahvempi. Sen näkee sitten, että auttaako pelkojen kohtaaminen vai pahentaako se vain kammojani entisestään. Oletteko te päässeet/joutuneet kohtaamaan pelkojanne?