Uncle Becker
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Україна
Olen jo jonkin aikaa miettinyt avata IFK:n taktisia ja pelillisiä asioita syvällisemmin pohtivan ketjun. Tätä aihetta sivutaan luonnollisesti lukuisissa ketjuissa siellä täällä. Tähän toivoisin kuitenkin vain ja ainoastaan pelikirjallisuutta. Materiaalia voi sivuta, mutta pidetään sekin toisarvoisena. Penasta, Keklusta ja sen semmoisista ei sanaakaan.
Huomisessa Urheilulehdessä valmentajakokemustakin omaavaa kiekkotoimittaja Sihvonen tekee syväanalyysin Pohjois-Amerikan alasarjakiekkoilusta, jota hänen mukaansa Sheddenin peluuttama kiekko on. Tyhmiä kysymyksiä ja viisaita vastauksia, kiitos.
Tänään aion hallilla keskittyä pelin rakenteeseen. Yleensä tunne vie mukanaan ja pelin hienoudet jäävät huomaamatta. Sihvonen ennustaa 2000-luvun ennätystä SM-liigassa ylivoimahyökkäyksissä. Niitähän on tällä kaudella tullut todella paljon. Poikkeuksena ainakin HPK ja Ilves –pelit. Vastahyökkäyksien määrää kirosi myös Lundell jossain TV-haastattelussa. Tässähän Sihvonen on oikeassa: jos ajetaan kahdella hyökkääjällä vastustajan maalin taakse, niin vihollisella on jo 4-3 ylivoima muualla kentällä. Jos kiekko onnistutaan karvaamaan itselle, silloin on hyvät mahdollisuudet maalipaikan luomiseen. Loppu on sitten materiaalista kiinni. Mitä IFK tekee kiekottomana? Mitä IFK tekee kiekollisena? Saako Snappeli toisenkin pitkän avauksen onnistumaan ja miten IFK:n pelin avaus toimii? Mikä on keskushyökkääjien rooli? Mennäänkö laidan kautta, keskeltä vai pitkää päätyyn? Yli- ja alivoima ovat kiekkodiggarille helpoimpia seurattavia. Niissä kun pyöritään pienellä alueella eikä ison kentän liikettä ja kaikkia kiekottomien linjoja tarvitse seurata.
Uskoisin, että meidän monen ihanteena on Team Canadan peli. Intensiteettiä, taitoa, taklauksia, tarkkoja ja kovia syöttöjä, maskipelaamista, kaksinkamppailuja ja välillä jopa provosointia. Mutta osaako joku piirtää Team Canadan fläpille? Löytyykö niistä samoja elementtejä kuin Sheddenin fläpistä riittävästi? Vai ajautuuko Shedden materiaalin puutteessa toisille juurille, Arajuurille?
Kertokaa, spekuloikaa, analysoikaa, toivokaa. Mutta silti: huutakaa!
Huomisessa Urheilulehdessä valmentajakokemustakin omaavaa kiekkotoimittaja Sihvonen tekee syväanalyysin Pohjois-Amerikan alasarjakiekkoilusta, jota hänen mukaansa Sheddenin peluuttama kiekko on. Tyhmiä kysymyksiä ja viisaita vastauksia, kiitos.
Tänään aion hallilla keskittyä pelin rakenteeseen. Yleensä tunne vie mukanaan ja pelin hienoudet jäävät huomaamatta. Sihvonen ennustaa 2000-luvun ennätystä SM-liigassa ylivoimahyökkäyksissä. Niitähän on tällä kaudella tullut todella paljon. Poikkeuksena ainakin HPK ja Ilves –pelit. Vastahyökkäyksien määrää kirosi myös Lundell jossain TV-haastattelussa. Tässähän Sihvonen on oikeassa: jos ajetaan kahdella hyökkääjällä vastustajan maalin taakse, niin vihollisella on jo 4-3 ylivoima muualla kentällä. Jos kiekko onnistutaan karvaamaan itselle, silloin on hyvät mahdollisuudet maalipaikan luomiseen. Loppu on sitten materiaalista kiinni. Mitä IFK tekee kiekottomana? Mitä IFK tekee kiekollisena? Saako Snappeli toisenkin pitkän avauksen onnistumaan ja miten IFK:n pelin avaus toimii? Mikä on keskushyökkääjien rooli? Mennäänkö laidan kautta, keskeltä vai pitkää päätyyn? Yli- ja alivoima ovat kiekkodiggarille helpoimpia seurattavia. Niissä kun pyöritään pienellä alueella eikä ison kentän liikettä ja kaikkia kiekottomien linjoja tarvitse seurata.
Uskoisin, että meidän monen ihanteena on Team Canadan peli. Intensiteettiä, taitoa, taklauksia, tarkkoja ja kovia syöttöjä, maskipelaamista, kaksinkamppailuja ja välillä jopa provosointia. Mutta osaako joku piirtää Team Canadan fläpille? Löytyykö niistä samoja elementtejä kuin Sheddenin fläpistä riittävästi? Vai ajautuuko Shedden materiaalin puutteessa toisille juurille, Arajuurille?
Kertokaa, spekuloikaa, analysoikaa, toivokaa. Mutta silti: huutakaa!