Pelityyli, pelikirja ja strategiat

[Uncle Becker]

Olen jo jonkin aikaa miettinyt avata IFK:n taktisia ja pelillisiä asioita syvällisemmin pohtivan ketjun. Tätä aihetta sivutaan luonnollisesti lukuisissa ketjuissa siellä täällä. Tähän toivoisin kuitenkin vain ja ainoastaan pelikirjallisuutta. Materiaalia voi sivuta, mutta pidetään sekin toisarvoisena. Penasta, Keklusta ja sen semmoisista ei sanaakaan.

Huomisessa Urheilulehdessä valmentajakokemustakin omaavaa kiekkotoimittaja Sihvonen tekee syväanalyysin Pohjois-Amerikan alasarjakiekkoilusta, jota hänen mukaansa Sheddenin peluuttama kiekko on. Tyhmiä kysymyksiä ja viisaita vastauksia, kiitos.

Tänään aion hallilla keskittyä pelin rakenteeseen. Yleensä tunne vie mukanaan ja pelin hienoudet jäävät huomaamatta. Sihvonen ennustaa 2000-luvun ennätystä SM-liigassa ylivoimahyökkäyksissä. Niitähän on tällä kaudella tullut todella paljon. Poikkeuksena ainakin HPK ja Ilves –pelit. Vastahyökkäyksien määrää kirosi myös Lundell jossain TV-haastattelussa. Tässähän Sihvonen on oikeassa: jos ajetaan kahdella hyökkääjällä vastustajan maalin taakse, niin vihollisella on jo 4-3 ylivoima muualla kentällä. Jos kiekko onnistutaan karvaamaan itselle, silloin on hyvät mahdollisuudet maalipaikan luomiseen. Loppu on sitten materiaalista kiinni. Mitä IFK tekee kiekottomana? Mitä IFK tekee kiekollisena? Saako Snappeli toisenkin pitkän avauksen onnistumaan ja miten IFK:n pelin avaus toimii? Mikä on keskushyökkääjien rooli? Mennäänkö laidan kautta, keskeltä vai pitkää päätyyn? Yli- ja alivoima ovat kiekkodiggarille helpoimpia seurattavia. Niissä kun pyöritään pienellä alueella eikä ison kentän liikettä ja kaikkia kiekottomien linjoja tarvitse seurata.

Uskoisin, että meidän monen ihanteena on Team Canadan peli. Intensiteettiä, taitoa, taklauksia, tarkkoja ja kovia syöttöjä, maskipelaamista, kaksinkamppailuja ja välillä jopa provosointia. Mutta osaako joku piirtää Team Canadan fläpille? Löytyykö niistä samoja elementtejä kuin Sheddenin fläpistä riittävästi? Vai ajautuuko Shedden materiaalin puutteessa toisille juurille, Arajuurille?

Kertokaa, spekuloikaa, analysoikaa, toivokaa. Mutta silti: huutakaa!

 

[tuuski]

Sihvonen ennustaa 2000-luvun ennätystä SM-liigassa ylivoimahyökkäyksissä. Niitähän on tällä kaudella tullut todella paljon. Poikkeuksena ainakin HPK ja Ilves –pelit.

Jos ylivoimahyökkäyksiä on tullut muissa peleissä vielä enemmän omiin kun HPK -pelissä, niin löisin kyllä Sihvosen puolesta vetoa.

Nimittäin, Kerho oli niin vaisu, pelokas ja huonoliikkeinen suurimman osan Helsingin pelistä, että sillä pelillä ei olisi pitänyt paljoa yli kymmentä laukausta saada aikaan, eikä ainakaan päästä hyville tekopaikoille. Näin kirjoitin ko. päivänä otteluketjuun ensimmäisestä erästä:

HIFK:lta ensimmäinen erä varmasti lähellä parasta, johon tuolla joukkueella on mahdollisuus. Kerholta taas sama toisin päin. Ei liikkeen häiventäkään, kammottavaa paskaa, ja Wiikmanille sattui huono päivä. Silti ylivoimahyökkäyksistä avautui uskomattoman paljon paikkoja noin betonijalkaiselle vierasporukalle.

Ensimmäisen erän yv-hyökkäykset olivat vielä suurimmalta osalta 3vs2 -tyyppisiä, jotka tuhrittiin komeasti menemällä kulmiin odottelemaan taklauksia. Loppupelissä aukesi myös paljon 2vs1 ja huippuina Lappalaisen läpiajo ja myöhemmin 3vs1, josta kehittyi nopeasti 2vs0.

 

[tant gredulin]

Tunnustettavahan se on, että nykyisellä pelityylillä on valtavasti riskitekijöitä. Tunne, syttyminen ja taklauspeli ovat meillä avainasemassa. Siihen hyvin liikkuva joukkue, ja me ajellaan seiniä...Muiden joukkueiden valmentajat ovat hyvissä ajoin laatineet meitä varten suunnitelmia, joten sieltä Sheddenin kikkapussista pitäisi kaivaa pari vaihtoehtoakin.

Kauden ensimmäisessä kotipelissä Ässiä vastaan ensimmäinen erä oli hyvä. Hyvänen aika, jopa Tappara-peli näytti aluksi hyvältä. HPK-ottelussa ensimmäinen erä oli hyvä. Toinen erä perinteisesti on huono, ja siitä selviytyminen onkin pelin kulminaatiopiste: jos pystymme minimoimaan takaiskut tai vastustaja on ensimmäisen erän jäljiltä vielä pyörällä päästään ja varovainen, olemme vahvoilla. Kolmas erä mennään sitten kipurajoilla äärimmäisellä Tahdolla. Tässä on mm. se vika, että kaikki syntyy niin 'raskaasti' - kuin tykillä ampuen, kun ysimillisen pitäisi riittää - että se kuluttaa pelaajien voimavarat ennen aikojaan.

Sen takia toivon kovasti, että yhdenkin 'älykkään' pelaajan tuominen tähän porukkaan säästää kokonaisenergiaa ja vapauttaa peliä.

Ensimmäinen kauhuskenaario toteutui liian pian, ja Jere on pois vahvuudesta. Kaveri, joka pelaa ylivoimat, alivoimat ja kaiken mahdollisen. Jerelle ei löydy yksi-yhteen paikkajaa, joten kannattaisiko nyt vähän jakaa niitä vastuita, eikä kuormittaa yhtä kaiffaria? Salmelaisen Tony pelaa myös kaiken mahdollisen, joten en edes uskalla ajatella mitä tapahtuisi jos Tony vielä olisi sivussa.
Good luck, guys.