Pelitapaketju 2019–2020

[Jay Low]

Tämän kauden osalta ei ole avattu lainkaan pelitapakeskustelua. Tämä lienee omalta osaltaan oiretta siitä, että keskustelu joukkueen ja seuran ympärillä on pyörinyt vahvasti ulkourheilullisissa asioissa ja peli itsessään ei ole kannustanut analyyttiseen tarkasteluun edes julkisessa sanassa.

Avaan nyt moisen ja yritän osaltani katsoa hieman laajemmin, mikä pelissä mättää. Tämä toimii myös siteenä monille kommenteille, joita olen sirpaleisesti tiputtanut valmennus- ja muihin ketjuihin. Käyn ensin kauden ensimmäisen neljänneksen osalta lyhyesti läpi pa- ja ha-viisikkopelin osa-alueet, minkä jälkeen teen yhteenvedon. Erikoistilannepelaamisen osalta voidaan jatkaa myöhemmin vaikka jo ensimmäisen kirjotuksen pituuden nimissä.

PAPP

Tepsin puolustusalueen puolustuspelaaminen perustuu pääasiassa aluepuolustukseen, jossain määrin käytetään myös yhdistettyä alue & miestä. Puolustus on usein varsin passiivista eikä riittävän nopeisiin riistoihin päästä, minkä seurauksena vastustaja saa usein liian pitkiä hyökkäysalueen pelejä. Pitkien pelien seurauksena peli passivoituu entisestään väsyneeksi noppavitoseksi, samalla jäähyherkkyys kasvaa. Myös täytössä on ongelmia, usein puolustus ryhmittyy epäsuhtaisesti, onpa merkillisiä viiden miehen rivejäkin nähty oman maalin edessä. Maalinedustapelaaminen on vaatimatonta ja vastustaja tekee liikaa maaleja ns sota-alueelta.

PAHP

Puolustusalueen hyökkäyspeli on nykyjääkiekon tärkeimpiä osa-alueita ja tämä osa-alue on Tepsillä huonossa jamassa. Osin se toki johtuu huonosta hyökkäysvalmiudesta vastustajan myllyjen jälkeen, on vaikea hyökätä raikkaasti, jos pelaajien vaihdosta terävin osa eli ekat 20sek on mennyt omassa päässä. Rytmeistä Tepsi pelaa pääasiassa nopeasti ylöspäin tai hakee kiekottelemalla ns. ylempiä viivelähtöjä. Jälkimmäiset tosin usein pelataan liian sivuttain tai ylhäällä sekä etenkin tappioasemassa hätäillen, jolloin niistä tulee itse asiassa tehottomia puolinopeisiin hyökkäyksiin lähtöjä. Ja etenkin näissä jälkimmäisissä peli aukeaa painolliselle puolelle pelaajalle, joka ei ole riittävässä vauhdissa.

Tepsi ei pelaa juuri lainkaan alempia viivelähtöjä maalin takaa (muutaman pelin jälkeen tätä kokeiltiin hieman, mutta hyökkääjät eivät hakeneet kiekkoa tarpeeksi alhaalta, jolloin peli meni pakin jalalla nostamiseksi - peleissä 10-14 ei ole pelattu alempi viivelähtö kuin muutaman kerran vaihtotilanteessa). Tämän vuoksi Tepsin peli ei synnytä riittävää vauhtieroa keskialueella. Eli niistä ”vitun viivelähdöistä” kirjoittavat kannattajat ja toimittajat, jotka täällä ovat: Tepsin peli on hidasta ennen kaikkea siksi, että sitä ei hidasteta tarpeeksi. Sinänsä Tepsin avauspeli ei ole viime aikoina tökkinut niin pahasti kuin alkukaudesta, vaan kiekkoa on saatu paremmin pois omista, mutta millaiseen hyökkäysuhkaan se on johtanut?

HAHP

Hyökkäysalueen hyökkäyspeli on yllättäen seurausta puolustusalueen hyökkäyspelistä. Hyökkääminen on tehotonta, ja tästä ei ole vain syyttäminen sitä, että joidenkin hyökkääjien ruuti ei ole kuivaa. Tepsi pelaa paljon nopeasti pystyyn, mutta tämä johtaa (usein myös pitkien oman pään pelien pakottamien viisikon vaihtojen takia) järjestäen alivoimaisena hyökkäämiseen, jossa usein ei pystytä puolustajien ”sitomiseen” vrt HPK tai Kärpät. Tepsillä ei ole koko kautena ollut juurikaan ylivoimaisia tai edes tasavoimaisia hyökkäyksiä, joten Tepsin suorahyökkäysuhka (joka on edelleen tehokkain tapa tehdä maaleja) on olematon. Myöskään kolmen kaistan rintamahyökkäyksiä Tepsi ei pysty luomaan, koska puolinopeat ja ylemmät viivelähdöt eivät tuota nopeaa kolmen kaistan peliä lyhyine syöttöineen.

Alivoimainen hyökkääminen johtaa päädyn ja kulmien kautta pelaamiseen, joka ei sekään ole kovin tuottoisaa, koska kiekkoihin ei päästä kiinni riittävällä nopeudella. Peli menee myös kasvot ja lavat laitaan päin pelaamiseksi sen sijaan, että miehet ja kiekko pysyisivät jatkuvassa liikkeessä. Maalinedustapelaamisessa ei oteta hyökkäyspäässäkään riittävästi mustelmia eikä maalille heitetyt kiekot tuota uhkaa.

HAPP

Hyökkäysalueen puolustuspeliä ei usein pääse edes syntymään, koska tehoton päätypelaaminen yhdistettynä ylimiehittämiseen johtaa liian usein vastustajan nopeisiin ylivoimahyökkäyksiin vailla mitään takakarvaamista. Muuten Tepsi pyrkii paineistamaan 2-1-2 usein aggressiivisesti, mutta tämä jää näennäiseksi, koska karvaus on myöhässä ja on helposti kiekoteltavissa ohi. Viime aikoina on nähty enemmän myös 1-2-2 ohjauspeliä ja jopa 0-5 träppiä. Säännönmukainen paine ei tuota suhteessa sen tuottamiin riskeihin omassa päässä (palaa kohtaan PAPP ja täyttö), joten Tepsin kannattaisi pelata enemmän tiivistä keskialuetta.

Yhteenvetoa

Nyt Tepsi on tehnyt sen, mitä monet ovat täällä vaatineet: alkaneet niin sanotusti kiskoa pystysuunnan lätkää. Sitä vanhan ajan hokia, jossa mennään ylöspäin eikä meinata. Ei mitään Meidän Peliä, sitä koko kansan syöpää, vierumäkeläistä tunteentappajaa. Tää on sitä vuosituhannen alun änärilätkää, Ruotsi-lätkää?

Tulos on aika heikko. Sekä hyökkäys- että puolustusvalmius ovat heikkoja. Vastustajien modernimmat pelitavat syövät Tepsin pelin elävältä etenkin hyökkäyspelaamisen osalta ja joukkue päätyy puskemaan ilman tuottoa. Tepsi ei pysty pelaamaan riittävän nopeasti kun on nopean pelaamisen aika eikä pelaa riittävän hitaasti kun peli kutsuu sitä puoleensa. Välimallin tekemistä, minkä seurauksena vastustajalla on pääsääntöisesti aloite ja virtaus hallinnassaan.

Ajatus on kunnianhimoinen, mutta siinä on perustavanlaatuisia ongelmia. Ensinnäkään Tepsin pelaajat eivät ole riittävän hyviä, että ne pystyisivät kompensoimaan pelin rakenteellisia puutteita suhteessa vastustajiin. Toisekseen joukkueen valmentajat eivät todennäköisesti osaa valmentaa tällaista lätkää kunnolla. Ei ainakaan Kaskinen ole tällaista lätkää koskaan peluuttanut. Tuleeko pelitapa annettuna vai miten on päädytty moiseen?

Keskustelu on avattu. Toivoisin, että tässä ketjussa pysäyttäisiin asiassa ja pureuduttaisiin varsinaiseen aiheeseen.

 

[HC Hetu]

Mistä muualtakaan tätä voisi kysyä kuin täältä.. Onhan täällä tietämys peliasioista aivan timantti (hymiöitä). Mutta siis, voisko joku avata lisää noita Virtasen mainitsemia juttuja koskien puolustusta. Eli mitä on yks'neljä puolustus ja miten se toimii ja mitä on kaks'kolme puolustus mihin mennään? Jotainhan nuo jo terminä kertoo mutta osaisko joku avata lisää miten nuo käytännössä toimii? Samalla voi avata tuota termiä.. Lyhyt puolustus?

 

[Kampitus]

Mistä muualtakaan tätä voisi kysyä kuin täältä.. Onhan täällä tietämys peliasioista aivan timantti (hymiöitä). Mutta siis, voisko joku avata lisää noita Virtasen mainitsemia juttuja koskien puolustusta. Eli mitä on yks'neljä puolustus ja miten se toimii ja mitä on kaks'kolme puolustus mihin mennään? Jotainhan nuo jo terminä kertoo mutta osaisko joku avata lisää miten nuo käytännössä toimii? Samalla voi avata tuota termiä.. Lyhyt puolustus?

En nyt tyhjennä koko pakkaa enkä varmaan osaisikaan mutta eiköhän yksneljä varmanaan tarkottaa Kallen yksneljä träppiä. Yksi karvasi ja keskialue sumputettiin neljällä. Tuo nelikko vaan liikkui melko huonosti joten siitä tultiin helpolla läpi. Virtanen ilmeisesti haluaa agressivisempaa karvausta joten kakskolme jossa kaksi karvaa ja takakarvaa ja kolme träppää keskustaa. Tämä ei ole ehkä niin selvä träppi ja antaa kyllä mahdollisuudet parempiin vastahyökkäysiin mikäli rytmi on riistojen aikaan oikea. Lisäksi vastustajan avauspelaamisen häiritsemään hyvällä karvalla myös johtaa siihen ettei sitä keskialuetta pääse vastustaja niin helpolla ylittämään vaikka niin isoa träppiä ei olekaan vastassa, mutta avaaminen hyökkääjälle vaikeutuu. Paha näistä on sanoa mikä on hyvä ja mikä on huono mutta itse olen aina ollut sitä mieltä että voittava joukkue on yleensä ollut se joka osaa mukautua vastustajan pelitapaan. Ei se pelkkä oma peli oikeasti aina riitä vaikka tekee sen kuinka hyvin. Tämä ongelma tepsillä on tullut vastaan kolmena keväänä peräkkäin. Jos ei pakissa ole kuin yksi työkalu noutaja tulee.

PAPPista joku muu voi kertoa lisää.

 

[Hokifani25]

Tämän kauden osalta ei ole avattu lainkaan pelitapakeskustelua. Tämä lienee omalta osaltaan oiretta siitä, että keskustelu joukkueen ja seuran ympärillä on pyörinyt vahvasti ulkourheilullisissa asioissa ja peli itsessään ei ole kannustanut analyyttiseen tarkasteluun edes julkisessa sanassa.

Avaan nyt moisen ja yritän osaltani katsoa hieman laajemmin, mikä pelissä mättää. Tämä toimii myös siteenä monille kommenteille, joita olen sirpaleisesti tiputtanut valmennus- ja muihin ketjuihin. Käyn ensin kauden ensimmäisen neljänneksen osalta lyhyesti läpi pa- ja ha-viisikkopelin osa-alueet, minkä jälkeen teen yhteenvedon. Erikoistilannepelaamisen osalta voidaan jatkaa myöhemmin vaikka jo ensimmäisen kirjotuksen pituuden nimissä.

PAPP

Tepsin puolustusalueen puolustuspelaaminen perustuu pääasiassa aluepuolustukseen, jossain määrin käytetään myös yhdistettyä alue & miestä. Puolustus on usein varsin passiivista eikä riittävän nopeisiin riistoihin päästä, minkä seurauksena vastustaja saa usein liian pitkiä hyökkäysalueen pelejä. Pitkien pelien seurauksena peli passivoituu entisestään väsyneeksi noppavitoseksi, samalla jäähyherkkyys kasvaa. Myös täytössä on ongelmia, usein puolustus ryhmittyy epäsuhtaisesti, onpa merkillisiä viiden miehen rivejäkin nähty oman maalin edessä. Maalinedustapelaaminen on vaatimatonta ja vastustaja tekee liikaa maaleja ns sota-alueelta.

PAHP

Puolustusalueen hyökkäyspeli on nykyjääkiekon tärkeimpiä osa-alueita ja tämä osa-alue on Tepsillä huonossa jamassa. Osin se toki johtuu huonosta hyökkäysvalmiudesta vastustajan myllyjen jälkeen, on vaikea hyökätä raikkaasti, jos pelaajien vaihdosta terävin osa eli ekat 20sek on mennyt omassa päässä. Rytmeistä Tepsi pelaa pääasiassa nopeasti ylöspäin tai hakee kiekottelemalla ns. ylempiä viivelähtöjä. Jälkimmäiset tosin usein pelataan liian sivuttain tai ylhäällä sekä etenkin tappioasemassa hätäillen, jolloin niistä tulee itse asiassa tehottomia puolinopeisiin hyökkäyksiin lähtöjä. Ja etenkin näissä jälkimmäisissä peli aukeaa painolliselle puolelle pelaajalle, joka ei ole riittävässä vauhdissa.

Tepsi ei pelaa juuri lainkaan alempia viivelähtöjä maalin takaa (muutaman pelin jälkeen tätä kokeiltiin hieman, mutta hyökkääjät eivät hakeneet kiekkoa tarpeeksi alhaalta, jolloin peli meni pakin jalalla nostamiseksi - peleissä 10-14 ei ole pelattu alempi viivelähtö kuin muutaman kerran vaihtotilanteessa). Tämän vuoksi Tepsin peli ei synnytä riittävää vauhtieroa keskialueella. Eli niistä ”vitun viivelähdöistä” kirjoittavat kannattajat ja toimittajat, jotka täällä ovat: Tepsin peli on hidasta ennen kaikkea siksi, että sitä ei hidasteta tarpeeksi. Sinänsä Tepsin avauspeli ei ole viime aikoina tökkinut niin pahasti kuin alkukaudesta, vaan kiekkoa on saatu paremmin pois omista, mutta millaiseen hyökkäysuhkaan se on johtanut?

HAHP

Hyökkäysalueen hyökkäyspeli on yllättäen seurausta puolustusalueen hyökkäyspelistä. Hyökkääminen on tehotonta, ja tästä ei ole vain syyttäminen sitä, että joidenkin hyökkääjien ruuti ei ole kuivaa. Tepsi pelaa paljon nopeasti pystyyn, mutta tämä johtaa (usein myös pitkien oman pään pelien pakottamien viisikon vaihtojen takia) järjestäen alivoimaisena hyökkäämiseen, jossa usein ei pystytä puolustajien ”sitomiseen” vrt HPK tai Kärpät. Tepsillä ei ole koko kautena ollut juurikaan ylivoimaisia tai edes tasavoimaisia hyökkäyksiä, joten Tepsin suorahyökkäysuhka (joka on edelleen tehokkain tapa tehdä maaleja) on olematon. Myöskään kolmen kaistan rintamahyökkäyksiä Tepsi ei pysty luomaan, koska puolinopeat ja ylemmät viivelähdöt eivät tuota nopeaa kolmen kaistan peliä lyhyine syöttöineen.

Alivoimainen hyökkääminen johtaa päädyn ja kulmien kautta pelaamiseen, joka ei sekään ole kovin tuottoisaa, koska kiekkoihin ei päästä kiinni riittävällä nopeudella. Peli menee myös kasvot ja lavat laitaan päin pelaamiseksi sen sijaan, että miehet ja kiekko pysyisivät jatkuvassa liikkeessä. Maalinedustapelaamisessa ei oteta hyökkäyspäässäkään riittävästi mustelmia eikä maalille heitetyt kiekot tuota uhkaa.

HAPP

Hyökkäysalueen puolustuspeliä ei usein pääse edes syntymään, koska tehoton päätypelaaminen yhdistettynä ylimiehittämiseen johtaa liian usein vastustajan nopeisiin ylivoimahyökkäyksiin vailla mitään takakarvaamista. Muuten Tepsi pyrkii paineistamaan 2-1-2 usein aggressiivisesti, mutta tämä jää näennäiseksi, koska karvaus on myöhässä ja on helposti kiekoteltavissa ohi. Viime aikoina on nähty enemmän myös 1-2-2 ohjauspeliä ja jopa 0-5 träppiä. Säännönmukainen paine ei tuota suhteessa sen tuottamiin riskeihin omassa päässä (palaa kohtaan PAPP ja täyttö), joten Tepsin kannattaisi pelata enemmän tiivistä keskialuetta.

Yhteenvetoa

Nyt Tepsi on tehnyt sen, mitä monet ovat täällä vaatineet: alkaneet niin sanotusti kiskoa pystysuunnan lätkää. Sitä vanhan ajan hokia, jossa mennään ylöspäin eikä meinata. Ei mitään Meidän Peliä, sitä koko kansan syöpää, vierumäkeläistä tunteentappajaa. Tää on sitä vuosituhannen alun änärilätkää, Ruotsi-lätkää?

Tulos on aika heikko. Sekä hyökkäys- että puolustusvalmius ovat heikkoja. Vastustajien modernimmat pelitavat syövät Tepsin pelin elävältä etenkin hyökkäyspelaamisen osalta ja joukkue päätyy puskemaan ilman tuottoa. Tepsi ei pysty pelaamaan riittävän nopeasti kun on nopean pelaamisen aika eikä pelaa riittävän hitaasti kun peli kutsuu sitä puoleensa. Välimallin tekemistä, minkä seurauksena vastustajalla on pääsääntöisesti aloite ja virtaus hallinnassaan.

Ajatus on kunnianhimoinen, mutta siinä on perustavanlaatuisia ongelmia. Ensinnäkään Tepsin pelaajat eivät ole riittävän hyviä, että ne pystyisivät kompensoimaan pelin rakenteellisia puutteita suhteessa vastustajiin. Toisekseen joukkueen valmentajat eivät todennäköisesti osaa valmentaa tällaista lätkää kunnolla. Ei ainakaan Kaskinen ole tällaista lätkää koskaan peluuttanut. Tuleeko pelitapa annettuna vai miten on päädytty moiseen?

Keskustelu on avattu. Toivoisin, että tässä ketjussa pysäyttäisiin asiassa ja pureuduttaisiin varsinaiseen aiheeseen.

Mielestäni todella oikeansuuntaista analyysia Jay Lowlta. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota pitkälti samankaltaisiin asioihin.

Isoin ongelma Tepsin pelissä on mielestäni nimenomaan nuo varsin heikosti organisoidut hyökkäyksiinlähdöt. Varsinaisia hitaita kontrollilähtöjä ei nähdä juuri ollenkaan, ja jos nähdäänkin niin viisikon ajoitukset ovat päin prinkkalaa. Ylipäätään hyökkääjät eivät hyökkäyksiinlähdöissä mielestäni tule hakemaan kiekkoa tarpeeksi alhaalta vaan viisikon etäisyydet kasvavat aivan liian suuriksi. Tavallinen katsoja voi huomata tämän helposti siitä, että todella harvoin hyökkäyksiinlähdöissä Tepsin koko viisikko on samassa televisiokuvassa vaan lähes aina Tepsin hyökkääjät ovat karanneet jonnekin vastustajan siniviivalle.

Tämä johtaa siihen, että lähes aina pakki-pakki syötön jälkeen (ns. ylempi viivelähtö) kiekko pelataan pitkällä syötöllä seisoviin jaloin hyvin pidettynä olevalle hyökkääjälle sinisen taskuun vastustajan siniviivan ja punaviivan väliin missä hänellä ei ole käytännössä mitään muuta mahdollisuutta kuin jatkaa kiekko yhdellä kosketuksella päätyyn.

Käytännössä varsinaista suorahyökkäysuhkaa Tepsi ei saa muodostettua ollenkaan siten, että koko viisikko hyökkäisi hyvävauhtisena samassa rytmissä kolmea kaistaa pitkin suoraan kohti vastustajan maalia. Lähes kaikki harvat Tepsin suorat hyökkäykset pysähtyvät viimeistään vastustajan siniviivan kohdalla valuvaan träppiin koska minkäänlaista vauhtieroa suhteessa puolustavaan joukkueeseen ei ole ja suurin osa hyökkäyksistä on alivoimaisia tai korkeintaan tasavoimaisia.

Sitten kun kiekko on saatu toimitettua vastustajan päätyyn erilaisten siirtokiekkojen seurauksena niin lähes aina Tepsin hyökkääjät lähtevät karvaamaan kiekkoa itselleen pitkien etäisyyksien päästä odoteltuaan ensin seisovin jaloin vastustajan siniviivalla päätyheiton tapahtumista. Tällöin ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta ehtiä ajoissa karvaamaan kiekkoa itselleen ellei vastustaja tee omassa avauspelissään jonkinlaista kardinaalimokausta.

Puolustustuspeli on ihan oma lukunsa ja siinäkin on useita ongelmia joista päällimmäisinä liian passiviinen oman alueen puolustaminen sekä huonosti organisoitu keskialueen trap-pelaaminen. Mutta näen enemmänkin Tepsin tapauksessa puolustuspelin ongelmien johtuvan huonosta hyökkäyspelaamisesta.

Kun ollaan ensin ihan hapoilla myöhästyneen karvauksen ja ylipitkien kulmarallien sekä hyökkäysalueen flipperikiekkojen jälkeen niin varsinkaan Tepsin ikämiesrosterista ei enää löydy riittävää kamppailuvoimaa aktiivisempaan puolustusalueen puolustuspelaamiseen vaan neljä pelaajaa jää passiivisesti seisoskelemaan oman maalin eteen yhden yrittäessä näennäisesti riistää kiekkoa vastustajalta.

 

[Hokifani25]

Tervehdin kyllä ilolla näitä Marko Virtasen pelilisiä huomioita näissä vastauksissa kannattajilta tulleisiin kysymyksiin:

Käsi mustavalkoisella sydämellä: Marko Virtanen

hc.tps.fi

Näyttää, että Virtanen on heti oikean asian päällä ja tulee rehellisempää puhetta itse pelistä kuin kertaakaan Kalle Kaskisen päävalmentajakaudella. Kyllä monesti ihan näistä vastauksista yksinkertaisiin kysymyksiin saa heti käsityksen siitä miten hyvin valmentaja ymmärtää itse peliä.

Aktiivisempi maalinedustapelaaminen molemmissa päissä, aggressiivisempi puolustusalueen puolustuspelaaminen ja monipuolisemmat hyökkäysrymit ovat niitä asioita mitä itsekin lähtisin ensimmäisenä pistämään kuntoon. Ja varsinkin maalinedustapelaamisen ja puolustuspelin jämäköittäminen pitäisi olla toteutettavissa suhteellisen nopealla aikataululla.

Koko viisikon suorahyökkäyspelaamisen kehittäminen sitten ottaa enemmän aikaa ja vaati riittävästi pelitapaharjoitteita mutta tärkeää on, että sekin prosessi aloitetaan nyt heti. Taktisessa mielessä Kaskis-kiekosta poisoppiminen voi tiettyjen pelaajien osalta ottaa oman aikansa ja aiheuttaa tiettyjä haasteita viisikon yhteispeliin kun kaikki eivät välttämättä ole aivan samalla sivulla heti alusta lähtien.

Vaatimustason nosto kamppailupelaamisen osalta sekä oman alueen järkevämpi pelaaminen ovat kuitenkin asioita joita voi vaatia pelaajien toteuttavan oikeanlaisella pietiteetillä heti ensimmäisestä pelistä lähtien maajoukkuetauon jälkeen!

 

[ILIMAVEIVI]

Liike on lääke pelitavan noudattamisessa olipa se sitten mikä tahansa. Tämä kausi on sen hyvin osoittanut. TPS on pelannut monesti hyviä ensimmäisiä eriä ja niissä luistin on liikkunut. Sitten kun liike loppuu niin TPS on ollut ongelmissa (käytännössä jo toisessa erässä). Avaussyötöt annetaan lähes paikallaan seisoville hyökkääjille tai pakit antaa avaukset liian eteen mutta kun hyökkääjä lähtee paikoiltaan vauhtiin niin se ei ennätä kiekkoon joka menee sitten pitkäksi tai suoraan vastustajalle. Siinä tullaan taas sitten niihin syötön ajoituksiin. Korjattavaa on paljon pienempiä ja isompia asioita. Maalinedus pelaaminen niin omassa kun hyökkäyspäässä, plokkipeli, pakkien siniviivapelaaminen ja laukominen. TPS:ltä puuttuu siniviiva peloite, lämärilläkin voisi joskus kokeilla eikä vain niitä löysiä rannareita suoraan vastustajan syliin. Sitten kun tullaan vielä tuohon liikkeen puuttumiseen ja jäähyihin. Minusta TPS on saanut tosipaljon kampitus jäähyjä ja ne kertoo juuri siitä että ollaan askel pari vastustajaa jäljessä.
No tämä onkin vain minun mielipide.

 

[Defensor]

Tämän kauden osalta ei ole avattu lainkaan pelitapakeskustelua. Tämä lienee omalta osaltaan oiretta siitä, että keskustelu joukkueen ja seuran ympärillä on pyörinyt vahvasti ulkourheilullisissa asioissa ja peli itsessään ei ole kannustanut analyyttiseen tarkasteluun edes julkisessa sanassa.

Avaan nyt moisen ja yritän osaltani katsoa hieman laajemmin, mikä pelissä mättää. Tämä toimii myös siteenä monille kommenteille, joita olen sirpaleisesti tiputtanut valmennus- ja muihin ketjuihin. Käyn ensin kauden ensimmäisen neljänneksen osalta lyhyesti läpi pa- ja ha-viisikkopelin osa-alueet, minkä jälkeen teen yhteenvedon. Erikoistilannepelaamisen osalta voidaan jatkaa myöhemmin vaikka jo ensimmäisen kirjotuksen pituuden nimissä.

PAPP

Tepsin puolustusalueen puolustuspelaaminen perustuu pääasiassa aluepuolustukseen, jossain määrin käytetään myös yhdistettyä alue & miestä. Puolustus on usein varsin passiivista eikä riittävän nopeisiin riistoihin päästä, minkä seurauksena vastustaja saa usein liian pitkiä hyökkäysalueen pelejä. Pitkien pelien seurauksena peli passivoituu entisestään väsyneeksi noppavitoseksi, samalla jäähyherkkyys kasvaa. Myös täytössä on ongelmia, usein puolustus ryhmittyy epäsuhtaisesti, onpa merkillisiä viiden miehen rivejäkin nähty oman maalin edessä. Maalinedustapelaaminen on vaatimatonta ja vastustaja tekee liikaa maaleja ns sota-alueelta.

PAHP

Puolustusalueen hyökkäyspeli on nykyjääkiekon tärkeimpiä osa-alueita ja tämä osa-alue on Tepsillä huonossa jamassa. Osin se toki johtuu huonosta hyökkäysvalmiudesta vastustajan myllyjen jälkeen, on vaikea hyökätä raikkaasti, jos pelaajien vaihdosta terävin osa eli ekat 20sek on mennyt omassa päässä. Rytmeistä Tepsi pelaa pääasiassa nopeasti ylöspäin tai hakee kiekottelemalla ns. ylempiä viivelähtöjä. Jälkimmäiset tosin usein pelataan liian sivuttain tai ylhäällä sekä etenkin tappioasemassa hätäillen, jolloin niistä tulee itse asiassa tehottomia puolinopeisiin hyökkäyksiin lähtöjä. Ja etenkin näissä jälkimmäisissä peli aukeaa painolliselle puolelle pelaajalle, joka ei ole riittävässä vauhdissa.

Tepsi ei pelaa juuri lainkaan alempia viivelähtöjä maalin takaa (muutaman pelin jälkeen tätä kokeiltiin hieman, mutta hyökkääjät eivät hakeneet kiekkoa tarpeeksi alhaalta, jolloin peli meni pakin jalalla nostamiseksi - peleissä 10-14 ei ole pelattu alempi viivelähtö kuin muutaman kerran vaihtotilanteessa). Tämän vuoksi Tepsin peli ei synnytä riittävää vauhtieroa keskialueella. Eli niistä ”vitun viivelähdöistä” kirjoittavat kannattajat ja toimittajat, jotka täällä ovat: Tepsin peli on hidasta ennen kaikkea siksi, että sitä ei hidasteta tarpeeksi. Sinänsä Tepsin avauspeli ei ole viime aikoina tökkinut niin pahasti kuin alkukaudesta, vaan kiekkoa on saatu paremmin pois omista, mutta millaiseen hyökkäysuhkaan se on johtanut?

HAHP

Hyökkäysalueen hyökkäyspeli on yllättäen seurausta puolustusalueen hyökkäyspelistä. Hyökkääminen on tehotonta, ja tästä ei ole vain syyttäminen sitä, että joidenkin hyökkääjien ruuti ei ole kuivaa. Tepsi pelaa paljon nopeasti pystyyn, mutta tämä johtaa (usein myös pitkien oman pään pelien pakottamien viisikon vaihtojen takia) järjestäen alivoimaisena hyökkäämiseen, jossa usein ei pystytä puolustajien ”sitomiseen” vrt HPK tai Kärpät. Tepsillä ei ole koko kautena ollut juurikaan ylivoimaisia tai edes tasavoimaisia hyökkäyksiä, joten Tepsin suorahyökkäysuhka (joka on edelleen tehokkain tapa tehdä maaleja) on olematon. Myöskään kolmen kaistan rintamahyökkäyksiä Tepsi ei pysty luomaan, koska puolinopeat ja ylemmät viivelähdöt eivät tuota nopeaa kolmen kaistan peliä lyhyine syöttöineen.

Alivoimainen hyökkääminen johtaa päädyn ja kulmien kautta pelaamiseen, joka ei sekään ole kovin tuottoisaa, koska kiekkoihin ei päästä kiinni riittävällä nopeudella. Peli menee myös kasvot ja lavat laitaan päin pelaamiseksi sen sijaan, että miehet ja kiekko pysyisivät jatkuvassa liikkeessä. Maalinedustapelaamisessa ei oteta hyökkäyspäässäkään riittävästi mustelmia eikä maalille heitetyt kiekot tuota uhkaa.

HAPP

Hyökkäysalueen puolustuspeliä ei usein pääse edes syntymään, koska tehoton päätypelaaminen yhdistettynä ylimiehittämiseen johtaa liian usein vastustajan nopeisiin ylivoimahyökkäyksiin vailla mitään takakarvaamista. Muuten Tepsi pyrkii paineistamaan 2-1-2 usein aggressiivisesti, mutta tämä jää näennäiseksi, koska karvaus on myöhässä ja on helposti kiekoteltavissa ohi. Viime aikoina on nähty enemmän myös 1-2-2 ohjauspeliä ja jopa 0-5 träppiä. Säännönmukainen paine ei tuota suhteessa sen tuottamiin riskeihin omassa päässä (palaa kohtaan PAPP ja täyttö), joten Tepsin kannattaisi pelata enemmän tiivistä keskialuetta.

Yhteenvetoa

Nyt Tepsi on tehnyt sen, mitä monet ovat täällä vaatineet: alkaneet niin sanotusti kiskoa pystysuunnan lätkää. Sitä vanhan ajan hokia, jossa mennään ylöspäin eikä meinata. Ei mitään Meidän Peliä, sitä koko kansan syöpää, vierumäkeläistä tunteentappajaa. Tää on sitä vuosituhannen alun änärilätkää, Ruotsi-lätkää?

Tulos on aika heikko. Sekä hyökkäys- että puolustusvalmius ovat heikkoja. Vastustajien modernimmat pelitavat syövät Tepsin pelin elävältä etenkin hyökkäyspelaamisen osalta ja joukkue päätyy puskemaan ilman tuottoa. Tepsi ei pysty pelaamaan riittävän nopeasti kun on nopean pelaamisen aika eikä pelaa riittävän hitaasti kun peli kutsuu sitä puoleensa. Välimallin tekemistä, minkä seurauksena vastustajalla on pääsääntöisesti aloite ja virtaus hallinnassaan.

Ajatus on kunnianhimoinen, mutta siinä on perustavanlaatuisia ongelmia. Ensinnäkään Tepsin pelaajat eivät ole riittävän hyviä, että ne pystyisivät kompensoimaan pelin rakenteellisia puutteita suhteessa vastustajiin. Toisekseen joukkueen valmentajat eivät todennäköisesti osaa valmentaa tällaista lätkää kunnolla. Ei ainakaan Kaskinen ole tällaista lätkää koskaan peluuttanut. Tuleeko pelitapa annettuna vai miten on päädytty moiseen?

Keskustelu on avattu. Toivoisin, että tässä ketjussa pysäyttäisiin asiassa ja pureuduttaisiin varsinaiseen aiheeseen.

Mielestäni todella oikeansuuntaista analyysia Jay Lowlta. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota pitkälti samankaltaisiin asioihin.

Isoin ongelma Tepsin pelissä on mielestäni nimenomaan nuo varsin heikosti organisoidut hyökkäyksiinlähdöt. Varsinaisia hitaita kontrollilähtöjä ei nähdä juuri ollenkaan, ja jos nähdäänkin niin viisikon ajoitukset ovat päin prinkkalaa. Ylipäätään hyökkääjät eivät hyökkäyksiinlähdöissä mielestäni tule hakemaan kiekkoa tarpeeksi alhaalta vaan viisikon etäisyydet kasvavat aivan liian suuriksi. Tavallinen katsoja voi huomata tämän helposti siitä, että todella harvoin hyökkäyksiinlähdöissä Tepsin koko viisikko on samassa televisiokuvassa vaan lähes aina Tepsin hyökkääjät ovat karanneet jonnekin vastustajan siniviivalle.

Tämä johtaa siihen, että lähes aina pakki-pakki syötön jälkeen (ns. ylempi viivelähtö) kiekko pelataan pitkällä syötöllä seisoviin jaloin hyvin pidettynä olevalle hyökkääjälle sinisen taskuun vastustajan siniviivan ja punaviivan väliin missä hänellä ei ole käytännössä mitään muuta mahdollisuutta kuin jatkaa kiekko yhdellä kosketuksella päätyyn.

Käytännössä varsinaista suorahyökkäysuhkaa Tepsi ei saa muodostettua ollenkaan siten, että koko viisikko hyökkäisi hyvävauhtisena samassa rytmissä kolmea kaistaa pitkin suoraan kohti vastustajan maalia. Lähes kaikki harvat Tepsin suorat hyökkäykset pysähtyvät viimeistään vastustajan siniviivan kohdalla valuvaan träppiin koska minkäänlaista vauhtieroa suhteessa puolustavaan joukkueeseen ei ole ja suurin osa hyökkäyksistä on alivoimaisia tai korkeintaan tasavoimaisia.

Sitten kun kiekko on saatu toimitettua vastustajan päätyyn erilaisten siirtokiekkojen seurauksena niin lähes aina Tepsin hyökkääjät lähtevät karvaamaan kiekkoa itselleen pitkien etäisyyksien päästä odoteltuaan ensin seisovin jaloin vastustajan siniviivalla päätyheiton tapahtumista. Tällöin ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta ehtiä ajoissa karvaamaan kiekkoa itselleen ellei vastustaja tee omassa avauspelissään jonkinlaista kardinaalimokausta.

Puolustustuspeli on ihan oma lukunsa ja siinäkin on useita ongelmia joista päällimmäisinä liian passiviinen oman alueen puolustaminen sekä huonosti organisoitu keskialueen trap-pelaaminen. Mutta näen enemmänkin Tepsin tapauksessa puolustuspelin ongelmien johtuvan huonosta hyökkäyspelaamisesta.

Kun ollaan ensin ihan hapoilla myöhästyneen karvauksen ja ylipitkien kulmarallien sekä hyökkäysalueen flipperikiekkojen jälkeen niin varsinkaan Tepsin ikämiesrosterista ei enää löydy riittävää kamppailuvoimaa aktiivisempaan puolustusalueen puolustuspelaamiseen vaan neljä pelaajaa jää passiivisesti seisoskelemaan oman maalin eteen yhden yrittäessä näennäisesti riistää kiekkoa vastustajalta.

Hienoa analyysiä Jay Low:lta ja Hokifani25:lta ja muiltakin täällä. Juuri tällaista se on pääosin ollut näkemissäni peleissä, tosin pieniä muutoksia näkyi kahdessa viimeisessä kotipelissä. Viivelähtöjen puutetta ja itsepintaista seisoville hyökkääjille pelaamista olen erityisesti ihmetellyt. Näin Lukko-Ässät pelin ja siinä molemmat hakivat rutiininomaisesti nopean viivelähdön, jos hyökkääjät pääsivät karkaamaan keskialueella ja syöttölinjat olivat tukossa. Ei mitään Marjamäki-tyyppistä maalilinjalla seisoskelua vaan pakki kaarsi omiin ja hyökkääjät hakivat uuden volttilähdon B-pisteen kaarelta ja taas mentiin. Tämä tietysti edellyttää pakeilta tietynlaista itsevarmuutta ja luottamusta omiin kiekollisiin kykyihin, mutta näytti toimivan tarvittaessa. Eli ovat nämä "vitun viivelähdöt" vielä joidenkin valmentajien työkalupakeissa.

 

[Slaigard]

Tervehdin kyllä ilolla näitä Marko Virtasen pelilisiä huomioita näissä vastauksissa kannattajilta tulleisiin kysymyksiin...

No nyt. Käänteisesti, pelillisistä tavoitteista paistaa läpi meidän isoimmat ongelmakohdat, joista täälläkin on jauhettu turtumiseen asti satoja sivuja. Jotenkin koko puheenvuoro alleviivaa sitä Wellin mainitsemaa rehellisyyttä pelille, jossa kunnioitetaan tiettyjä pelin lainalaisuuksia, eikä lähdetä keksimään mitään uudelleen. Tähän kohtaa juurikin oikeaa tekemistä.

Joko me hei oikeasti aletaan pelaamaan? Voisiko se majutauko jo loppua ja ukot palata vempasta. Oikeasti kiinnostaa nähdä TPS-merkkistä jääkiekkoa aivan liian pitkän tauon jälkeen.

 

[Uuhis #97]

Itse kirjoitin jo pidemmän pätkän Kalju-Markon omaan ketjuun asiasta ja seuraava kohta tuosta Markon q&a-jutusta pisti silmään:

Mihin osa-alueeseen TPS:n pelaamisessa haluat ensimmäiseksi muutoksen?

Puolustuspään puolustuspelaamiseen ja molempien päiden maalineduspelaamiseen.

Ja mitä itse kirjoitin sunnuntaina:

Virtasen teesit siitä mitä hän muuttaa kuulostivat omaan korvaan siltä mitä toivoinkin. Olen pitänyt kahta kesken kauden suoritettua valmentajanvaihdosta benchmarkkeina siitä milloin ja miten valmentajan vaihtaminen pelastaa pahasti uppoamista kohti seilaavan laivan. Ensimmäinen esimerkki luonnollisesti on 2008-2009 TPS jolloin Suikkanen korvasi Hantan(ja kakkosvalmentajana Kiva-Kallen) ja toinen 2010-11 jolloin E. Westerlund korvasi Hannu Jortikan(tosin Jokerien tilanne ei ollut ehtinyt valua niin surkeaksi kuin TPS:n).

Molemmissa projekteissa pääteeseinä uusilla valmentajilla oli minimoida vastustajan maaliodottama ottelussa. Tämä jo ihan sen vuoksi että rosterissa itseluottamus oli päässyt surkealle tasolle ja jo muutama takaisku vaikutti kohtuuttoman negatiivisesti kokonaispeliin, puolustuksessa alettiin ylipuolustamaan ja juoksemaan perässä jolloin kokonaisuus alkaa hajota kriittisissä paikoissa, hyökkäyksiinlähdöt eivät onnistu kentän ollessa pahasti epätasapainossa jos kiekko saatiinkin itselle ja jos hyökkäys saatiin aikaan niin se tuherrettiin joko yliyrittämällä tai se tuli niin epätasapainossa ettei organisoidulla puolustuksella ollut ongelmia ohjata se kulmiin tai päättymään laukaukseen epätoivotusta asemasta.

Eli, ensin oman pään peli kuntoon niin että maalivahdin ei tarvitse olla godmodessa joka pelissä, pelin avaus niin paineistettuna kuin keskialueen träppiä vastaan siihen tilaan että omista päästään ilman sekasortoa ja keskialuetta lähdetään ylittämään etäisyydet kunnossa niin että hyökkääjien ei tarvitse jo keskiviivaa ylittäessä pelätä mahdollista vastaiskua ja oman maalin varjelemista vaan voi luottaa siihen että koko ketju tekee ja ymmärtää hommansa.

 

[Mr.Fox]

Siirretty huhut, mutut sekä htt-spekulaatiot -ketjusta parempaan paikkaan.

Kiitos kysymyksestäsi. Tämä puhelimen joku hieno ominaisuus muokkaa sanojani enkä aina huomaa tätä asiaa vaikka sen tiedostan. Inhimillistä sanoisi ainakin lähipiirini.

Alkuperäinen kirjoituksen:"TuoLLa SPEKSILLÄ ELI SPESIFIKAATIOLLA (=ominaisuusluettelolla) vaan antaA valkun kouraan aika vähän työkaluja kun joukkue on täynnä näitä rajatun ominaisuuden pelaajia."

Kiitos vastauksestasi. Nyt avautuu huomattavasti paremmin. Ihmettelin todella paljon, kun muuten todella asiallisessa viestissä oli yksi hieroglyfinen "kännilause". Toi ominaisuus/VIKA (sanojen vaihto) lähtee aina ensimmäisenä huitsin Nevadaan puhelimistani. Se on vähän niinkuin puolilöysä aamuheijari - kummallakaan ei saa mitään järkevää aikaiseksi.

Tahdon siis sanoa, että valmentajalla riittää mietittävää kun joukkue on kasattu niin, että monipuolisia pelaajia on vähän.

Tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Monipuoliset ja riittävän hyvät pelaajat ovat kysyttyjä muuallakin. Useimmiten näillä on realistisena tavoitteena NHL. Toisaalta maailman parhaimmillakin pelaajilla on omat heikkoutensa. Eihän täydellistä jääkiekkoilijaa ole vielä syntynytkään. Mun mielestäni henkilökohtaisella valmennuksella pelaajan heikkouksia pystytään kehittämään ainakin tiettyyn rajaan saakka.

Kuuluisiko tämä henkilökohtainen valmennus sekä pelaajien heikkouksien kehittäminen sitten juuri apuvalmentajille? Otetaan esimerkiksi vaikkapa Elias Karvonen. Mun käsittääkseni Karvosella pelisilmä ja kädet riittävät liigatasolle eli ne ovat hänen vahvuutensa - luonnollisesti alivoimapelaamisen ohessa. Eihän Karvosesta mitään ykkössentteriä saada ikinä, mutta muistaakseni hän oli kuitenkin ihan kelpo kiekollinen sentteri junnuista tullessaan. Viimeinen täysi A-junnukausi 2014-15 - 37 matsiin tehot 11+24=35. Karvosen ensimmäinen pääasiallinen SM-liigakausi 2015-16 toi 43 matsiin tehot 4+9=13. Tämä on edelleen pisteiden valossa hänen paras kautensa.

Miksi Karvosen kehitys sitten pysähtyi tai jopa taantui? Loukkaantumiset ovat tietysti yksi syy. Ollaanko Karvosen heikkouksia saatu kehitettyä? Miksi se luistelu ja liike ei vain riitä liigatasolle? Meillä on kuitenkin apuvalmentajana ollut käytännössä koko Karvosen TPS-ajan Kimmo Rintanen - oman aikansa ehkä yksi Euroopan parhaista öljylanteista, luistimen ja terän käyttäjä. Se liuku - "potkulauta" - oli aivan uskomaton. Mulle jää epäselväksi miksi tätä ominaisuutta ei pystytä kehittämään. Vai onko se raja Karvosen tapauksessa yksinkertaisesti tullut jo vastaan?

Vastaava ihmettely voitaisiin tehdä puolustuksesta. Luettelit aiemmassa viestissäsi koko TPS-pakiston kyvyt laukoa kiekko maalille/maaliin. Toisena apuvalmentajana on puolustajalegenda Sami Salo, jonka lyöntilaukaus muistetaan vieläkin Vancouverissa. Eikö hän pysty "siirtämään" tätä erityisominaisuuttaan uusille sukupolville?

Sen sijaan joukkueessa on aika paljon näitä muutaman, tai jopa yhden ominaisuuden ihmeitä jotka on vaikeita istuttaa tavalliseen 5vs5 peliin nykyisen liigapelin vaatimuksien vaihtoon lahjakkaillekin valkuille. Oli kyseessä siis Kaksinen tai Virtanen, niin ei työ ole helppo Tepsin kanssa. Voit laittaa Forten kaatumaan kiekon eteen alivoimalla, tai Wirtasen aloittamaan omaan päähän johtoasemassa(jos ollaan) etc.

En tiedä olenko mä sitten pudonnut täysin kärryiltä nykyisen liigapelin vaatimuksista. Tämä ajattelumaailma kuvaa juuri sellaista Vierumäki-/Nuori Suomi-/Kaikki pelaa -ajattelumaailmaa. Joukkueessa on 25-30 jätkää, jotka ajattelevat jääkiekosta samalla tavalla ja toteuttavat robottimaisesti mitään kyselemättä valmentajan piirtämiä kuvioita. Matseja jauhetaan tasaisella neljän ketjun rytmityksellä, yritetään voittaa oma kaksinkamppailu, luodaan maalipaikka jne. jne. Mun mielestäni tämä on enemmän sellaista Powerpoint-lätkää, jota voidaan analysoida maailman tappiin saakka Excelillä. "Hävittiin matsi, mutta voitettiin maalipaikat"

Ehkä mä edustan sellaista aikansa elänyttä dinosaurus-aikaa? Mun mielestäni joukkue pitäisi rakentaa siten, että siellä on 25-30 yksilöä - toisin sanoen juuri näitä mainitsemiasi muutaman tai jopa yhden ominaisuuden ihmeitä. Juhani Tamminen pukee ajatukseni sanoiksi: "Joukkueessa jokaisen rooli on yhtä tärkeä - roolit ovat erilaisia".

Jani Forsström? - mun mielestäni edelleen helvetin tärkeä pelaaja - oikein roolitettuna. Siitä olemme täysin samaa mieltä, että tavallisessa 5vs5-pelissä Forrella ei tee hevon vittuakaan. Miksi häntä sitten yritetään väkisin ajaa sellaiseen tasapäistävään rooliin? Miksi ei tehdä hänen erityisominaisuuksistaan todellisia vahvuuksia? Roolitetaan Forre oikein! Alivoimat, erien alut, erien loput, vastustajan pitkien pyöritysten jälkeen, maalien jälkeiset vaihdot, kakkosylivoimalle maskimieheksi jne. Näistä tulee hyvin nopeasti se ~20 vaihtoa. Jos vaihdon pituus on 30-45sec, Forren kokonaispeliajaksi tulee noin 10-15min eikä tarvitse käyttää missään tavallisessa 5vs5-pelissä. Mun mielestäni tämä on sitä lahjakasta valmentamista - tunnistetaan pelin erikoistilanteet ja osataan hyödyntää joukkueessa olevien yksilöiden erikoisominaisuuksia koko pelin ajan.

Ari-Pekka Selin oli valmentaja, joka (ainakin osittain) osasi käyttää pelaajien erikoisominaisuuksia oikein. Atun aikanahan mm. Forsström pelasi maskimiehenä. Toinen Atun juttu oli nk. "sarvikuonoketju": Ilkka Pikkarainen - Jonne Virtanen - Markus Nurmi. Heidän tehtävänään oli pelata omat vaihtonsa 0-0 ja saada aikaan pelikatko sekä aloitus hyökkäysalueelle. Tällöin kentälle hyppäsivät tuorein jaloin Tomi Kallio, Eric Perrin, Ilkka Heikkinen ja kumppanit. Hyökkäyspään aloitus on aina 50% maalipaikka (by Don Tami).

Katsotaan vaikkapa IFK-matsin (20.12.2019) nelosketjua: Anton Holm (9+3) - Hannu Kuru (0+0) - Joel Janatuinen (4+3). Mikä heidän roolinsa on? Mitkä ovat heidän erityisominaisuutensa? Kuulostaa melkein enemmän joltain Mestis-jengin ykkösketjulta kuin laadukkaan SM-liigajoukkueen nelosketjulta. Esim. vasemmassa laidassa on joukkueen toiseksi paras maalintekijä. Missä on meidän telaketjuosasto, sarvikuonoketju? Vastaavasti HIFK: Teemu Tallberg (4+3) - Thomas Nykopp (1+0) - Micke-Max Åsten (1+2). Siinä on sitä santapaperia. Mun on vaikea nähdä, että HIFK:n nelosketju pelaisi jossain Mestis-jengissä ykkösketjuna. Vastaavasti TPS:n nelosketju olisi juuri sitä.

Tepsin melkeinpä ainoa kenttä joka on pärjännyt viime peleissä normi 5vs5 ja saanut tuotua kiekon omista hyökkäyspäähän ja saanut sinne pyöritystä on kolmoskenttä pyös Päran aikaan ilman Nättistä.

Hieman kyseenalainen esimerkki. Joo, ovat tuoneet kiekon hyvin ylös ja saaneet pyöritystä vastustajan päähän. Vastaavasti omaankin päätyyn tulee painetta. IFK-matsissa kolmosketju otti vastaan kolme IFK:n maalia 5vs5-pelissä. Ketju oli kasassa ensimmäistä kertaa JYP-matsissa (13.12.2019), jolloin myös helähti 5vs5-pelissä kerran omissa.

Onko tämä juuri sitä aiemmin mainitsemaani Vierumäki-kiekkoa ja Powerpoint-lätkää?
"Hävittiin matsi, mutta voitettiin maalipaikat"

 

[Pavlikovsky]

Rentoutta näki nyt tänään maalinteosta ja ei tuollaisia selkeitä taktisen alustuksen omaavia maaleja ole joukkueelta hetkeen nähty. Sitä se itseluottamus teettää. Silti, edelleen luvattoman helposti kierrokset myös tippuvat koneesta ja paniikki alkaa, tänään Tappara kun käynnisteli konetta siirtyen kuskin paikalla muutamassa minuutissa 3-3:een, oltiin aivan helvetin sillassa aikalisästä huolimatta. Vaikka kulkee, niin Tepsi on edelleen haavoittuvainen luisumaan tuohon roiskimiseen, jolla hävitään mustilla minuuteilla pelit.

Nyt Korpparin onnekas läpiajo siunasi tämän voiton kolmannen erän puolustusmiekkailun lisäksi, mutta pelkästään taistelupuolustamisella ei voittoja tule, jotain vakioidumpaa ja tietyllä tapaa fyysisesti taloudellisempaa puolustamista pitää pystyä luomaan.

 

[Slaigard]

Vaikka kulkee, niin Tepsi on edelleen haavoittuvainen luisumaan tuohon roiskimiseen, jolla hävitään mustilla minuuteilla pelit.

Tilannetta pahentaa se, ettei meillä ole Nurmen ja Pajuniemen lisäksi yhtään pelaajaa rosterissa, jotka ovat tällä hetkellä aidosti hyviä kaksinkamppailupelaamisessa. Meillä ei ole oman pään myllyssä mitään aseita saada linkousta poikki, vain laukausten blokeilla voidaan saada kiekko takaisin haltuun, mutta se veto joudutaan aina ottamaan vastaan.

Weltsun 2.0 sapluunassa ihan sen ekan parin pelin jälkeen on mun mielestä vielä omanpään puolustusneliötä tiivistetty ja kulmiin jätetään nyt enemmän tilaa. Oman äijän perässä juokseminen tahtomattaan tekee tätä. Omasta mielestä tämä oli myös Kaskisen ajan yksi isoimmista ongelmista, joka hetken näytti agressiivisella puolustamisella väistyneen.

 

[Pavlikovsky]

Mielenkiintoista nähdä miten tänään käy, vähän mietityttää että Lukko todella tietää miten Tepsiä vastaan puolustetaan ja karvataan/puolustetaan ilkeästi peli puuroksi. Tilastot parin edellisen Lukko-pelin jälkeen ei mairittele.