Monenmoisia taitekohtia. Hailakat muistikuvat ketkä pelas tai palas missäkin kohtaa.
19.10-25.10. täydet pisteet koti HIFK, vieras Tappara. Seuraavat 8 matsia 5/24. 6/8 noista maalin erolla ja Raumallakin 2-0 kesti avauserästä.
Marras-joulu taitteesta 9/9 KooKoo, Lukko, SaiPa. Vierasryöstö Kouvolasta, Lukkoa vastaan mankelissa mutta Vanhatalon sutasu toi täydet pisteet, SaiPa avas ketsuppipurkit.
Siittä jatkettiin viiden ottelun tappioputkeen joulukuussa ml. 0-1 Kärpät jossa ei osuttu ladon seinäänkään ja 0-2 Pelicans jossa oli kyllä tonttinsa, mutta maalinteon tuska oli jo kietoutumassa.
Joulun alla Ilves ja Tapanina Tappara 4/6 jatkovoitot. Paluu minibreikiltä tammikuulle, kauden kuva eli kohtuu esitys, mutta 3-0 pataan Hämeenlinnassa.
Tammikuun puolivälistä kuun loppua kohti vielä isot 3 p voitot TPS, Sport, Pelicans, Lukko.
Derbyvoiton jälkeen 27.1. sija 8., 1,48, 5 pisteen ero viivaan ja kaksi rästipeliä. Tuosta eteenpäin 14 matsia 13/42 pistettä. KooKoo, Sport tai TPS ei oo ees ollu erityisen kuumia vaan Ässien tuloskunto on romahtanut. Sport toki viimeset pari viikkoa kääntänyt pisteitä kotiin.
Tehottomuus vahvoina hetkinä, menetetyt mahdollisuudet ja pisteet, tärkeiden palasten poissaolot, kenties jotkut pelaajat liian isoissa rooleissa ajoitellen. Tappiot, tulostason tyhjäkäynti ja rentouden, itseluottamuksen katoaminen. Lumipallo vyöryny rinnettä alas.
Mikä osa menee valmennuksen piikkiin -pelillinen tuki, henkinen lataus-, toisaalta on kyetty sietämään vaikeita hetkiä ja puolustamaan kärsivällisesti, ei oo yrityksestä jäänyt kiinni. Toisaalta joku takaisku on voinu nitkauttaa ja peli äkkiä ohi, kun sitten ehkä yritetään liikaa ja fokus omaan tekemiseen hämärtyy.
Tuo yv nyt kuvastaa paljon tän hetkistä tilannetta. Ei se, että on tehoton, vaan se miten pelaajien pääkopat menee ihan solmuun jo alueelle yritettäessä.