Olin eilen paikan päällä katsomassa Blues - Pelicans ottelua ja täytyy sanoa, ettei tasuri ollut pelkästään Bluesin huonoutta. Ei todellakaan. Hyvä, että tasuri saatiin. Ilman Kaltiaista numerot olisivat voineet olla varsin vierasvoittoiset.
Hyökkäyksessä peli on suoraviivaista, mutta kuitenkin oivaltavaa. Keskialueella ei jääty nuhjailemaan, vaan se ylitettiin nopeasti. Porrastus toimi myös keskialueen ylityksen jälkeen. Harvoin kävi niin, että kiekollinen kaveri nousi yksin 2-3 Bluesin pelaajaa vastaan.
Puolustuspäässä oli paljon hyvää, mutta myös muutama ei (kenellekkään) niin mukava elementti. Kärkikarvaajaa häirittiin jopa sm-liigan mittapuun mukaan törkeästi eikä Kruus reagoinut siihen ennen kuin 3. erässä. Toinen melko alhainen temppu, joka toistui suht usein, oli maskimiehen kamppaaminen maalin edessä. Töniminen ja poikkari kuuluvat asiaan, mutta kiekon eteen kamppaanminen on vaarallista. tiedän, että näistä on turha kitistä, jos tuomari ei niitä vihellä, mutta tämä nyt vain on mielipiteeni. Muutenhan Pelicans puolusti agressiivisesti, mutta järkevästi. Hyökäykset saatiin painettua kulmiin ja useat laukaukset peitettiin.
Yv- ja av-pelaamisessa Pelicans oli huomattavsti Bluesia edellä. En tiedä onko se kummoinen saavutus, mutta näin nyt vaan oli.
Eilen nähdyllä pelillä teillä on kaikki saumat säälipelijareihin ja sieltä jatkoon. Ottelut HIFK:ta vastaan ovat varmasti mielenkiintoisia. Olen kuullut, että myös he pelaavat aika "vaikeasti voitettavaa" kiekkoa. Uskaltaako kukaan HIFK:n "iki-junnuista" haastaa isoa pakistoanne nyrkkihippasille?