Kyllähän tuonne koppiin nyt tarvittaisiin jotain henkeä ja ilmettä. Meidän ykkösmaalintekijää huiskitaan tilanteen jälkeen kuonoon ja kaikki seisoo kädet taskussa, seuraavat vaihdot vedetään rusettiluistelua yhdessä. Missä on tunne, missä resilienssi, kaikki on pelkkää tunneköyhää minimitason suorittamista. Päällikköä lainatakseni "every fking game and every shift needs to fking mean something". Aika kaukana ollaan siitä oltu viime ajat. Tai sitten ei vaan riitä, siinä tapauksessa voidaan sammuttaa valot ja odotella ensi kautta.