Vuosi alkoi oikein kauniiden maalien ottelulla. Harmi vaan, että Raumalle jäi pelkkää hopeaa sekä ottelussa että kauniissa maaleissa. Yhteen pisteeseen oli kaksi syytä. Sebastian Repo ja Oskari Setänen. Ilman näitä kahta olisi jäänyt pistekin ottamatta vierasreissulta.
- puolustuspelissä on tehty muutoksia alkukauteen. Silloin pakit jäivät oman maalin eteen ja laiturit seurasivat viivan. Tänään pakit seurasivat viivalle asti.
- hyökkäyspelissä ja varsinkin suorissa hyökkäyksissä Lukko löysi poikkeuksellisen hyvin tiloja. Joku osaisi varmaan paremmin katsoa, mutta mielestäni KooKoo puolusti aika löperösti. Enemmän siis kotijoukkueen heikkoutta kuin sitä, että nyt olisi löydetty raikkaampaa hyökkäyspeliä.
- se on sanomattakin selvää, mutta sanon silti. Ei tuolla määrällä päästettyjä maaleja pitkässä juoksussa pärjätä. Niitä vaan tipahtelee sieltä täältä. Joo, KooKoon neljännessä maalissa se kiekko nyt vaan pomppasi siihen lapaan, mutta siltikin sota-alue on liian usein liian tyhjänä.
- Kouvolan kuuluttajasta näen painajaisia tulevana yönä. En nyt saa mieleeni miltä kasarin tai ysärin lastenohjelman pahikselta tuo kuulosti.
- paha mennä sanomaan kumpi maalivahdeista oli tänään parempi. Gibson nyt ei suoranaisia hörppyjä ottanut toisin kuin Setänen, mutta ei kyllä sitten yhtään ylimääräistäkään. En olisi kuukausi sitten vielä uskonut, mutta kovasti toivon Leben palaavan tolppien väliin.
Oli poissaoloja ja siihen nähden ihan ok esitys, mutta en vaan saa varmuutta tuosta pelistä. Aika pahasti ollaan vaiheessa. Tuosta määrästä kiekonmenetyksiä, joita isäntäjoukkue viljeli tänään, olisi pitänyt homma paketoida. Pari matsia menty taas pohjilla. Jossain kohtaa menään taas kuin tanssien ja sitten taas takapakkia. Toivottavasti parissa kuukaudessa löytyy nousujohteisuutta peliin.