Nonnih. Kaksi peliä, kaksi tappiota. Eilen onnistuttiin jo purkamaan vihulaisen trappia. Puolustus on edelleen aika kujalla. Tuntuu, että on hirveä kiire joka kerta, kun kiekko saadaan. Herpes näytti suhkot aseettomalta silloin, kun Jokerit pääsi johtoasemaan. Muutama virhe ja taas päästiin harjoittelemaan trapin purkua. Voimassa jäädään kyllä aika selkeästi ja kulmissa näitä pelejä ei voiteta. Seppälän maali oli taas välähdys siitä miten helppoa se maalinteko toisinaan on. Miksei noita tule meille useammin? Vihulainen kun pääsee siniviivan yli, niin sen tietää jo, että tilanne tulee päättymään vaarallisesti. Taitaa alkaa keinot loppumaan uskon kanssa. Mainitsin jo, että se eka peli oli pakkovoitto. Nyt ollaan 0-2 tilanteessa ja huominen JOS sössitään, niin sarja on ohi. Alkaa näyttämään siltä, että joukkue pääsee Tahkolle samaan aikaan mun kanssa. Eihän tämä joukkue enää Leville lähde, vaan Tahkolle. Sori negailut, mut nyt alkaa usko horjumaan todella pahasti. Josko sitä ensi kaudeksi saataisiin muutama laukova pelaaja (vaikka jossainhan taidettiin kertoa et lämärin aika on ohi), lisäksi toivelistalla olisi opetella trapin purku, seuraavaksi kiinnostelisi saada pelaajat ajamaan vastustajan maalille, eikä se varmaan olisi huono juttu saada valmennukseenkin apuja (jota ilmeisesti tulossakin). Tällainen vuodatus tällä kertaa. Toivon toki, että herpes-lääke löytyy ja joukkue etenee sarjassa ilmiömäisesti jatkoon!