Tänään vaatimustaso nousee aivan toiselle tolalle kuin mitä toissapäivänä, mutta jostain syystä hienoinen optimismi on ensimmäinen fiilis tästä illasta. Mikäli tosiaan vierasjoukkueella pamahti Tapparan kaadosta pari ylintä kauluspaidan nappia auki sillä samalla sekunnilla, kun 60.00 oli taulussa, niin tämä ilta voi olla Tepsin mahdollisuus, jos se sama avasuerän rentous löydetään, mitä nähtiin Hämeenlinnassa.
Vaikka Jukurit on ollut kova, niin ei se pelaajamateriaaliltaan sentään mikään 80-luvun Edmonton Oilers ole. Yllättävän sitoutunut ja taisteleva joukkue ja jopa aivan toista kuin päävalmentajansa oli pelaajaurallaan välillä. Heille pitää nyt kuitenkin tarjota ns. omaa lääkettään eli tila ja aika pois ja mitä enemmän kulmissa peli pyörii, niin sen parempi. Heidän siniviivallaan vaaditaan äärimmäistä huolellisuutta, koska mitenköhän monta vastaiskumaalia Jukurit on tällä kaudella Tepsille tehnyt Tepsin virheestä? 5-6? Siksi jopa "hyvä", että Rafkin ei ole rosterissa ja kaikki kunnia Rafkinille.
Uhkana näen yhä maalivahtipelin. Nyt ei ole varaa yhteenkään rantapallon imaisuun, koska maalinteko Jukureita vastaan on ollut sellaista kalkkia tällä kaudella, että ei olisi 90-luvun lopussa Aurajoella moisia tilastoja uskottu näkevän vuotuisissa mestaruustorijuhlissa. Mielummin tasaisen kova paine kuin hurja avauserä ja sitten kaksi erää kävelyä ja kiekon perässä juoksemista.