Kaikki oleellinen sanottu jo. Kyllähän tämä todella amatöörimaisesta valmistautumisesta kertoo. Sitä puoltaa nimittäin se, että viikonloppuna ollaan laittamassa suohon näitä nk. mestarikandidaatteja tässä sarjassa taistellen ilman ns. ykköshevosta ja jollain kolmosveskarilla ja sitten heti perään tiistaina kaadutaan johonkin firmasarjan trappiin ja vastustaja puttaa joka hyökkäyksestä laatat rysään.
Katseeni kääntyy yhtä lailla penkin taakse kuin pelaajarivistöön. Jossain menee vihkoon, että viestiä ei saada pelaajille perille. Miksi arkipelit ei kiinnosta? Siksikö, että tunnelma viljasiillossa on kuin jossain kansanopiston kevätjuhlassa? No voi olla. Monen pienemmän paikkakunnan halleissa on arkenakin enemmän tunnelmaa, joten kyllähän se tarttuu pelaajiin, mutta ei se nyt voi ammattilaisurheilussa olla mikään selitys.
Toisekseen tässä joukkueessa ei ole oikein johtajuutta. Hetkellistä raivoa kyllä löytyy pelitilanteisiin a`la Ruskon leijona, mutta sellaista Tallen & Perrin & Kallio - tyyppistä karismaa, jonka henk. koht. vaatimustaso itseään ja joukkuetta kohtaan on päivästä toiseen, ei vain kertakaikkiaan ole. Yksilöinä mennään. En tiedä olisiko Korpikoski mikään vastaus tähän, mutta kyllä sellainen yksi oikeasti kokenut raakki tuonne tarvitaan kenen läsnäollessa ei vain viitsi suoristella selkäänsä samalla tavalla mitä jatkuvasti "kotibaarissa" tehdään. Hiiretkin nauraa.