Pärssinen, Nurmi, Pyyhtiä, Kakko, Palve. Näiden jätkien lähdön jälkeen me ei olla läydetty pelaajia ja kemioita, joilla pystyisi pitämään kiekkoa hyökkäysalueella.
Tässä pelinrakenteessa on paljon samaa kuin Ahokkaan aiempien kausien joulunaluspelaamisessa, jolloin superträpin sijaan nopeutettiin peliä ja puskettiin vahvemmin suoraan ylös. Tuloksena tappioputket.
Mainittujen pelaajien vahvuus oli kyky hidastaa peliä, ottaa ensimmäinen poikkari kylkeen tai taklaus vastaan ja sen jälkeen alkaa hämmentämään soppaa. Nyt tilanteet purkautuu kyvyttömyyteen pitää kiekkoa. Ja jos tässä jotenkin kerran onnistutaan niin seuraava jätkä luopuu lätkästä isolla todennäköisyydellä. Peli ei ehdi kumuloitua yhtään vaan siitä tulee jatkuvaa jahtaamista.