Jännää on löydetäänkö sumputtavia joukkueita vastaan lääkettä. Eilen oli mielestäni jopa vähän kummallista, että lähdettiin usein viiveellä ja oikein odotettiin Ässien muurinkasaustalkoita. Jotenkin vaihtorytmi oli jatkuvasti hakoteillä, eikä täten päästy kääntämään nopeasti, vaan piti palautella maalin taakse, jotta saatiin tuoreita jalkoja kentälle.
Samoin hyökkäysalueella, sekä tasaviisikoin, että ylivoimalla jouduttiin jatkuvasti pelaamaan selkä maalille päin huonojen syöttöjen vuoksi. Syöttöjen laatu on äärimmäisen tärkeää, kun tilaa on vähän. Jos jatkuvasti tulee luistimeen tai laidan kautta, joutuvat pelaajat sen sekunnin/puolisekuntia hakemaan kiekkoa, pahimmillaan juuri laidan vierestä selkä peliä kohden eikä näin jää aikaa pelin pyörittämiseen. Vastustaja iskee hanakasti kiinni tälläiseen suhmurointiin.
Samaa oli havaittavissa viime kaudella, että vastustajat sumputtaa maalin edustan, eikä läpisyöttöjä saada perille. Onneksi ainakin Palmulla riittää kädet siihen, että voi kiertää kenttää pari kierrosta ja sitten yksilötaidolla sukeltaa keskelle vetopaikkaan. Mutta tämä ei yksin riitä ja jotain variaatiota siihen tarvittaisiin.
Mutta kun kausi on vasta alussa, se on avattu tappioitta ja maalivahtipeli on erinomaista, en nää syytä huoleen. Kyllä näihin kauden aikana keinot vielä keksitään, ja eiköhän ne syötötkin ala pikkuhiljaa napsumaan lapoihin.