DEL on niin helvetin kova sarja, että veivät meiltä Lajusen Villenkin. Ortegakin oli täällä ihan tykkimies DEL:istä.
Vähän taas kärjistetään asioita. DEL:issä on toki taloudellisesti täysi niskalenkki Liigasta, mutta pelillisesti ei välttämättä. Harvassa Euroopan liigassa on yhtä kova vaade luistelulle ja pelitavalle mitä Liigassa.
Liiga on niin helvetin kova sarja, että Saksassa lähinnä rivimieheksi ajautunut Justin Morrison siirtyi tänne ja teki heti 51 tehopistettä täällä. Liiga on niin helvetin kova sarja, että täällä kärkiketjujen senttereinä toimineet Philip McRae sekä Zach Hamill eivät päässeet lähellekkään vastaavaan pistetahtiin Saksassa.
Dane Byers
Liiga: 47. 10+5=15 (PPG 0.32)
DEL: 49. 7+5=12 (0.24)
Philip McRae
Liiga: 95. 13+29=42 (0.44)
DEL: 44. 5+7=12 (0.27)
Zach Hamill
Liiga: 58. 16+19=35 (0.60)
DEL: 24. 4+7=11 (0.46)
Justin Morrison
Liiga: 124. 44+61=105 (0.85)
DEL: 24. 4+5=9 (0.38)
Mathew Maione
Liiga: 60. 15+24=39 (0.65)
DEL: 15. 2+5=7 (0.47)
Justin Hodgman
Liiga: 85. 24+49=73 (0.86)
DEL: 33. 2+14=16 (0.48)
Mitä tämä vertailu todistaa? Ei yhtään mitään, kuten ei myöskään nuo sinun kasettitoisintosi siitä, kuinka naurettavaa mielestäsi on, että Ville Lajunen kelpasi Saksaan tai, että kuinka hyvin Austin Ortega siellä pärjää.
On todella hassua kuinka puusilmäisesti tuijotellaan vaan niitä tilastoja ja niiden pohjalta luodaan se ainoa oikea totuus, mutta ei oteta huomioon lainkaan sitä, että jääkiekossa onnistumisiin vaikuttaa aivan helvetin monet asiat, kuten nyt esimerkiksi pelaajan sopeutuminen uuteen maahan, kulttuuriin ja ennen kaikkea liigaan ja sen pelitapaan. Unohtaa ei sovi myöskään joukkuekemiaa tai kemiaa ketjukavereiden kesken, joiden kanssa herra X:ää peluutetaan. Jokainen pelaaja kun on oma yksilönsä ja jotkut sopeutuvat toisia paremmin. Jotkut tykkäävät viettää kiertolaiselämää, kun taas toiset tykkäisivät pysyä enemmänkin aloillaan, mutta koska leipä on tuotava pöytään, on sitä rahaa lähdettävä joskus hakemaan sieltä mukavuusalueen ulkopuoleltakin. Aina se ei kuitenkaan mene putkeen syystä tai toisesta.
Jääkiekon historia on aivan totaalisen väärällään esimerkkejä pelaajista, jotka ovat pärjänneet liigassa X paremmin kuin liigassa Y, mutta silti X:ää arvostetaan paljon korkeammalle. Ei ne kaikki Ruotsissa tai Sveitsissäkään onnistuneet pelaajat onnistu automaattisesti Liigassa (Steve McCarthy, Kamil Piros, köh köh). Siitä huolimatta harvassa taitaa olla ne nykypäivän "tietäjät", jotka väittävät Liigan olevan Sveitsin pääsarjaa edellä.
Pelitaktisista asioista voitaisiin niistäkin vääntää ja kääntää vaikka kuinka paljon, mutta kuinka järkevää se lopulta on? Juu Liigassa on kova vaade luistelulle ja täällä about kaikki joukkueet luottavat enemmän tai vähemmän tiiviiseen viisikkopelaamiseen mikä vaatii osaltaan pelaajilta paljon kurinalaisuutta sekä taktista ymmärrystä. Vauhdissa kuitenkin esimerkiksi Ruotsin SHL on ajanut jo kaukaa ohi Suomesta ja on taktisestikin paaaaaljon Suomea edellä, johtuen ihan jo siitä, että siellä joukkueet rakentavat enemmänkin omia pelitapojaan, joilla pystyttäisiin voittamaan sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, että kuka tekee sen keskialueen trapin parhaiten tai saa maalinsa pidettyä puhtaana pisimpään.
Samalla tavalla Saksa on ottanut Suomea rutosti kiinni jo pelinkin tasossa, koska siellä pyritään jatkuvasti kehittymään ja viemään peliä eteenpäin, nostamaan tasoa. Suomessa se on lopulta se-ja-sama onko se Sport jatkuvasti sijalla 15. vai 11., kun esimerkiksi vaaraa putoamiselle ei ole. Kannustaako se Sportia kehittymään vimmatusti eteenpäin, kun taloudelliset resurssit huomioiden on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, että seurasta kasvaisi lähitulevaisuudessa varteenotettavaa mestarikandidaattia tai oleellista vaaraa putoamiselle ei ole?
Suomi pärjää Tshekille ja Saksalle ainakin toistaiseksi tasoltaan hyvin paljon sen vuoksi, että täällä pelaajajalostus on ainakin toistaiseksi paremmalla tolalla. Vaikka meillä menetetään joka kauden jälkeen kasa pelaajia isompiin liigoihin ympäri maailmaa, pystytään uusia vastuunkantajia kasvattamaan likipitäen samaan tahtiin. TPS on tästä hyvä esimerkki. Kun junioripolku on saatu vihdoin toimimaan taas niin kuin sen pitäisikin toimia, on TPS palannut jälleen sinne mitalinsyrjään kiinni. Siinä missä Kakot, Ristolaiset ja Rantaset vietiin käsistä, kasvatettiin tilalle Makke Nurmet, Juuso Pärssiset ja Eemil Virot.
Ikuisesti kuitenkaan sekään etu ei kestä. Saksasta on alkanut jalostua maailmanluokan pelaajia Leon Draisaitl, Tim Stützle ja Moritz Seider etunenässä eikä tahti ole ainakaan hidastumaan päin. Kun niitä kovia pelimiehiä alkaa sieltä(kin) jalostumaan enemmän ja enemmän, niin kait sen hieman vähemmänkin kiekkoa seuraava tajuaa, että se nostaa myös sen liigan tasoa missä kyseiset pelaajat pelaavat.
Tästä näkökulmasta katsottuna onkin äärimmäisen outoa, että miksi juuri Anthony Rech on ajautunut jo nyt sylkikupiksi muutamalle kannattajalle. Edelleenkään en tiedä, että onko heidän ongelmansa lähde nyt se, että Rech on ns. pienen kiekkomaan pelaaja vai se, että hän siirtyi meille Saksan DEL-liigasta, josta tuli myös Austin Ortega, joka sattui floppaamaan? En myöskään tajua sitä, että miksi kyseiset kirjoittajat nostavat jatkuvasti samoja nimiä (Ortega etunenässä) esille, mutta eivät ota huomioon sitä, että kuten tässä viestini alkupuolellakin toin esille, noita esimerkkejä löytyisi runsaasti myös vastakkaiseen suuntaan. Miksi ette huomioi niitä?