Tärkeä paluu voittokantaan. Rehellisyyden nimissä kuitenkin pakko sanoa, että ihan kauheata läpsyttelyähän se enimmäkseen oli siinä mielessä, että Saipa oli todella surkea. HIFK olisi voinut latoa vaikka kaksinumeroiset taululle, mutta välillä namuteltiin ja aikailtiin, kuin jossain joukkueen sisäisillä höntsäjäillä. Tähän rakoon maistui tämä, mutta kauhean montaa tuollaista kiekkopeliä ei kauden aikana jaksa katsella, ellei HIFK sitten tosiaan lado isompia lukemia. Toki Saipalla kausi loppuu runkosarjaan ja ymmärtää tuon, mutta ihmetytti esim. se, että 5-1 tappiotilanteessa vedetään passiivista trappia. Karsinnat takaisin, niin joutuisivat häntäpään jengitkin pelaamaan koko kauden tosissaan ja panoksellisia pelejä.
Ylivoimakoostumukset ovat nyt haastavia. Nimimiehistä on ylivoimille jopa ylitarjontaa ja se johtaa nyt jopa sellaiseen paradoksiin, että toisessa ylivoimassa ei ole rightin paikalla ollenkaan laukojaa, vaan Turunen opereroi leftin pelaajana sieltä. Aikanaan Paajanen ja Turunen kylvivät kauhua YV:llä, niin että Turunen hääräsi oikealla ja Paajanen maalin edessä/kulmalla. Nyt on ei Paajanen YV-aikaa saa.
HIFK:lla kuitenkin rightin puolelle olisi heittää ylivoiman siipeen: Pakarinen, Palola, Gardiner, Dyk.
Sellainen homma ihmetytti, että kun kävelin hallille 17.45, niin Pekka Virta oli kuulokkeet päässä happihyppelyllä hallin edustalla ja toppatakki päällä.
