Olihan se hyvin kaksijakoinen peli. Tänään taas nähtiin se miksi HIFK ei runkosarjoja oikeastaan voittele. Välillä tehdään kentällä ihan mitä vaan, paitsi maaleja. Niissä hetkissä puuttuu se tylyys. Toinen juttu on sitten, että kun ei tule tulosta, niin peli alkaa karkaamaan. Vasta viimeisen erän vikalle kympille sitten tuli sellainen paine, kun pitää tulla ja sitten ne maalitkin väistämättä tulee. Pelejä pitää oppia tylysti voittamaan. Niitä nättejä maaleja voi tehdä sitten, kun on peli selvä.
Itse en olisi Broadhurstin ketjua laittanut tasoitusmaalista huolimatta kentälle vikan erän lopun YV:lle enkä jatkoajan alkuun. Koivistoisen YV on ollut erikoistilanteissa nyt selvästi parempi. Ylivoimalla Broadhurst yrittää liikaa itse ratkaista sitä sisäänvientiä ja puuroksi menee.
Ekan erän alku otettiin vähän vastaan, sen jälkeen dominoitiin täysin aina toisen erän loppuun asti jolloin peli olisi pitänyt naulata. Olihan siellä rimaa yms. mutta juuri mainitsemasi tylyys puuttui.
Kolmannen erän alku oli hieman sekavaa mutta sen jälkeen taas täydellistä hallintaa ja loistavia paikkoja, joista onneksi Hursti yhden edes laittoi sisään.
Lopun ylivoima oli käsittämättömän aneemista paskaa ja täysin anteeksi antamattoman löysää pelaamista, kun täyttä pistepottia tarjottiin hopealautasella. En vain pysty käsittämään.
Sama sekoilu ja pehmeys jatkui jatkoilla ja en itsekään olisi laittanut Dykiä ja Pattia kentälle. Mieluummin vaikka AB, Ini, Koivistoinen ja Auvitu. Sportin maali meni kyllä täysin Garteigin piikkiin ja ei hänellä muutenkaan paras päivä ollut.
Näitä sattuu mutta valitettavan usein meille. Kaudesta toiseen. Ehkä se tylyys ja voittamaan tottuneiden joukkueiden tappajan vaisto puuttuu, kun pelit pitäisi paketoida.
HIFK:n perisynti jo monta kautta on ollut se, että kauhea määrä joudutaan tehdä duunia yhden maalin eteen ja vastustaja rankaisee omista pakoistaan kovalla prosentilla. Mistä se vuodesta toiseen johtuu? En tiedä. Joku viisaampi vastatkoon..