Vaikka "sisäpiiritiedot" ja ajoitukset täsmäävät, en millään haluaisi lukita Dufvan menetettyä otetta ainoaksi vastaukseksi.
Marraskuun pieni romahdus on perinteinen kuvio alemman keskitason liigajoukkueille. Top 6-joukkueita pystyy yllättämään säännöllisesti kauden alussa, kun ajoittaa fyysisen huippukunnon oikein. Oikeasti kovat jatkavat todella kovaa treeniä myös kauden ollessa jo käynnissä, kun niillä pisteitä putoaa pussiin myös vähän huonommilla esityksillä. Vielä marraskuun alussa Sport sai pelata huonosti liikkuvia huippuja vastaan, ja vierasvoitothan siinä tuli sekä Turusta (3.11.), että Helsingistä (5.11.). Kumpikaan ei ollut mikään huippuesitys, mutta vastustajat tarjosivat sopivan tahmeaa kiekkoa.
Marras- ja joulukuun alkana on tullut vastaan monta treeniä jo keventänyttä huippujoukkuetta. Kun Sportilla on ollut samalla loukkaantumisia, kyyti on ollut kylmää. Jos kakkosparissa pelaa puukätisiä pakkeja ja pakiston kiekolliset liiderit joutuvat ottamaan valtavaa alivoimavastuuta, käy huonosti. Samalla myös näyttää helposti siltä, että kaikki ei edes yritä. Mutta onko oikeasti näin? En tiedä. JYP-pelistä tulee joka tapauksessa todella tärkeä.
Tulossa on pitkä, 11 päivän tauko. Millaisella rosterilla Sport jatkaa tauon jälkeen? Onko hyökkäyssuuntaan päteviä pakkeja kehissä kaksi vai kolme-neljä? Tämä on ihan ratkaisevaa, kun hyökkäyksiä päättämässä ei ole mitään snaippereita. Perushyvien hyökkäysten määrän pitää olla korkea, ja jos kakkosparissa pelaa Westermarck-Mäkelä... Ei onnistu.