Olikohan JM Järvinen vai joku muu Tapparan mikkihiiri taitopelaaja, joka jossain Tappara-Lukko playoffsarjassa (muistaakseni Tappara lopulta voitti) urputti miten Dufvan Lukko ei edes yritä pelata ja ei ole kivvaa kun Riska roikkuu housunrumpussa 60min. Sitä silloin täällä palstalla naureskeltiin että elä poeka itke. Takit on tosiaan kääntyneet ainakin kolmin kerroin. Enkä siis sano että kuka on oikeasssa ja miten kuuluu pelata. Eihän Dufvakiekosta voi olla vähän tykkäämättä ja parhaimmalta se näyttää tietysti silloin kun kiekollisen vastustajan peli menee solmuun kuten eilen kaksi erää meni. Aika näyttää että mikä on lopulta se voittava tapa pelata.
Johonkin ketjuun taisin viime viikolla kirjoitella, miten yksikin hyvä/voittopeli vaikuttaa siihen miten peliä katsoo. No, nyt on kaksi tappiopeliä alla, ja kun katson Eetu Koivistoisen peliä niissä, niin mieleen tuli, että eipä Eetun viimeaikojen keskimääräinen vaihto paljon eroa siitä Duboisin klassikkovaihdosta Blue Jacketsin paidassa. Pyörimistä keskialueella, näennäistä tarjontaa, ei ihan ehdi kamppailuihin ja sitten vaihtoon. Tämä ei tosin paljon eroa siitä hyvästä ja normaalista Koivistoisestakaan ja suuresti tietysti vaikuttaa myös pelikavereiden suoritukset, mutta kieltämättä sellainen ajatus sitä pelaamista katsellessa tulee, että onko yritys ihan tapissa. Pahoittelen negaa.