Siirrän keskustelun tänne, mihin se paremmin sopii.
Ei Mikkola nyt mikään täysin kauko-ohjattava marionetti ollut omalla jaksollaan - näin uskallan kyllä väittää (vaikka pelitavan pohjat olikin Mamban käsialaa).
No ei tietenkään ollut. Hoiti itse ottelut todella hyvin ja esimerkiksi peluutus Mäntymaan kanssa oli todella rohkeaa, reagoivaa ja mielestäni kannustavaa. Nuoret pelaajat saivat luottoa ja se näkyi myös kaukalossa. Siitä kaikki kunnia Latelle ja Havulle. Itselleni herää sellainen kysymys mieleen, että onko kiva-Mikko oikeasti niin kiva kuin mitä väitetään? Välillä on mielessä käynyt, että kiva-Mikko onkin itsekeskeinen, diktaattorimainen mulkku. Ainakin yksi saatanan jääräpää mies tuntuu olevan.
Silti, kaikki taktiset muutokset on tehty yhdessä valmennustiimin kanssa, jonka kipparina on Mikko Manner. Ei Lauri Mikkola niitä pelitapa-asioita muuttanut.
Pelin yksinkertaistaminen aloitettiin aikaisemmin (Oliko tammikuussa? Netistä löytyy varmasti Mamban ja muiden haastatteluja, joissa harjoituksien painopisteen muuttumisesta kerrotaan) ja harjoituksissa keskityttiin ihan peruspeliin ja unohdettiin kikkurat ja käkkyrät ja muut hösöttämiset pitkäksi aikaa. Löydettiin träppi uudestaan ja jalka otettiin muutenkin pois kaasulta. Peli alkoi taas muistuttamaan etäisesti jääkiekkoa. Tulokset ailahtelivat, mutta silti se itse peli näytti paremmalta. Sitten se alkoi näkymään myös tulostaululla. Välillä näytti jo tosi hyvältä. Pelaajien itseluottamuskin oli ihan tapissa.
Sitten paluun teki Mikko Manner, joka näköjään ei anna periksi sen taktiikan suhteen, minkä hän valitsi ennen kauden alkua. Peli näyttää taas ihan paskalta ja kukaan ei tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Vastustajat karvaa pikkuisen ylempää ja meikäläisillä on ihan paskat housuissa. Peli on oikeasti niin sekaisin tällä hetkellä, ettei siinä ole päätä eikä häntää.
Palaan takaisin ekan kappaleen ajatuksiin. Nuorissa pelaajissa näkyy tällä hetkellä olevan vallalla itseluottamuksen puute. Vanhat pelaajat eivät muuten vaan pysy enää vauhdissa mukana. Joona Huttulan pelihuumori on kateissa, Tieksola ei saa avopaikasta kiekkoa sisään, Aatu ja Aku pelaavat nelosketjussa tai katsomossa jne. Pieniä juttuja, joiden suhteen toimittiin eri tavalla Mikkolan ja Mäntymaan ollessa puikoissa.
Väitän rohkeasti, että kun Manner oli maajoukkueen mukana ja sen jälkeen karanteenissa, niin nuorille pelaajille annettiin enemmän "siimaa". Nyt, kun Manner on palannut koppiin, niin siellä vastuuta saavat taas enemmän ja enemmän vanhat luottoratsut Sailion ja Jokisen johdolla. Sekin näkyy mielestäni pelissä ja varmasti kaivertaa nuorten pelaajien mieltä, kun toinen luottaa ja toinen latoo jargonia siitä, että luotto on ansaittava.
Ehkä se pelin "raikkaus" vastuuvalmentajan poissaollessa ei ollutkaan Mikkolan pelitaktillista neroutta, vaan jotain aivan muuta?