Ei se Mikkolan Late mikään sateentekijä ole, vaikka monet viisaammat täällä uskookin niin. Mannerin käskyjä on totellut karanteenin aikana pelaajien rotaatiota myöten, mutta ottelutapahtuman aikana on Late ja Havu-kombo toiminut hyvin.
Kyllä, Ei se Mikkolakaan sateentekijä ole, mutta kylmä fakta on vain se, että hyvä vire, flow ja pelin kehittyminen stoppasi samantien kun Manner palasi takaisin penkin taakse pari viikkoa sitten. Varmasti on Manner ollut tiiviissäkin yhteydessä, muun (tuuraavaan) valmennuksen kanssa, karanteeninsa aikana, mutta silti uskon, että Latella & co.lla on ollut jopa suht "vapaat" kädet toteuttaa peliä ja Manner ei ole liiakseltaan ollut sotkemassa tai huutamassa kotisohvalta jokaista nyanssia. Tätä toki tukee niin Mannerin, kuin Latenkin lausunnot, joista Manner totesi, että tarjosi työrauhan Latelle ja Late totesi, että ihan itsenäisesti on saanut tehdä hommia Mannerin ollessa pois.
Toki nuo medialle annetut lausunnot nyt ovat mitä ovat ja totuus voi hyvinkin olla jotain muuta. Ja korostan vielä, että kyllä varmasti Manner on siellä taustalla ollut vaikuttamassa päätöksiin suuresti ja pohtimassa pelitapaa jne. eikä Late ole pelitapaa sen suuremmin säätänyt ilman yhteistä päätöstä. Mutta ei Late ole myöskään varmastikaan joutunut jokaista tekemäänsä päätöstä joutunut kiikuttamaan Manneri kautta ja hyväksyttää hänellä, että "mitäs mieltä Mamba on" -tyyliin.
Otteluissa Latella onkin sitten varmasti ollut aikalailla täysi päätäntävalta muun valmennusken kanssa. Ja kuten itsekin totesit, niin homma toimi loistavasti. Laten alaisuudessa Kärppien peli kehittyi peli peliltä, päivä päivältä ja viikko viikolta. Paketti tiivistyi joka pelissä, etäisyydet olivat lyhyet, siniviivalla (eikä missää muuallakaan) tullut helppoja tai halpoja kiekonmenetyksiä tai virheitä. Lyhytsyöttöpeli ja yhteistyönjääkiekko oli todella kovalla tasolla. Peliä ruuvattiin todella loistavaan suuntaan. Sen jälkeen Manner tuli ja Ässät sekä Sport peliä lukuunottamatta, niin virheherkkiä, huolimattomia ja "ei yhtenäisiä" ovat pelit olleet. Palattiin oikeastaan suoraan takaisin siihen alkuvaiheen aikaan kun peli 'alkoi' kehittymään ennen kuin Manner lähti maajoukkueen mukaan, mutta silti etäisyydet olivat vähän levällää ja koko paketti muutenkin enempi tai vähempi levällään.
Manneri paluun jälkeen, peliin ovat palanneet myös elementit: siniviivoilla ollaan löysiä ja tapahtuu paljon menetyksiä, kiekolla ollaan huolimattomia, ilman kiekko ollaan huolimattomia, ylipäätään halpoja menetyksiä, syöttöjen laatu heikkoa, ylipäätään suoritusvarmuus on heikkoa, etäisyydet ovat alkaneet venymään, pitkiä avauksi nähdää jälleen, yhden miehen kuljetusliikkeet ovat ja voivat jälleen hyvin...Tuli mietittyä tuossa viikko sitten, että ovatko nuo em. asiat syytä vai seurausta, kun pohditaan pelitapaa. Eli ovatko ne syytä ja onko vika enemminkin siis yksilöissä ja, että ne helpot kiekonmenetykset ja heikot syötöt ovat johtaneet noihin pitkiin etäisyyksiin ja siihen, että kuljetetaan taas yksin etc. Vai ovatko ne seurausta siitä, miten ja mihin suuntaan Manner on taas kerran peliä hienosäätänyt. Eli ovatko nuo heikot syötöt, kiekonmenetykset halvat virheet yksilöiden toimesta seurausta siitä, että ollaan taas kerran Mannerin palattua lipsuttu siihen "aktiivisempaan" suuntaan ja pidempiin etäisyyksiin.
Kyllä itse alan olla aika vahvasti sitä mieltä, että yksittäisten pelaajien halvat virheet ovat seurausta, siitä mihin suuntaan Manner on jälleen kerran peliä säätänyt. Manner on niin itsepäinen ja toivoton kiekkoromantikko, että hän antaa jälleen kerran sen tietyn "makunsa" puskea sieltä läpi. Ei vain mahda itselleen mitään, mutta kun se on se tietty jokin makun, miten pitää pelata ja "kun kyllä niitä aktiivisen pelin elementtejä, kyllä niitä pitää vähän saada sinne peliin" etc. Mutta nythän ei tämän Mannerin paluun jälkeen olla kuitenkaan siirytty täysimääräisesti tuohon kohelluskiekkoon, vaan nyt pelataan jälleen kerran jotain totaalisen ihmeellistä välimaalin kiekko, missä on niitä tiivitä Meidän pelin elementtejä, mutta mausteena Manner on tuonut makunsa mukana siihen taas vähän lisää etäisyyksiä ja paineistusta ja pystysuunnan peliä.
Ja nyt sen takia se onkin niin järkyttävää taas, kun pelaajat jo tottuivat siihen tiiviimpään peliin, mutta nyt taas ollaan tuotu siihen peliin niitä kohellushokin elementtejä mukaan, ja pelataan jotain ihmeen välimallin peliä, niin pelaajatkaan eivät enää tiedä miten pelata ja se selkäranka pelaaminen kaikkoaa pois ja pelaajat alkavat miettimään ja empimään turhia --> halpoja kiekonmenetyksiä, syöttöjen laatu kärsii, suoritusvarmuus kärsii, kun on taas niin ihmeellinen mixi ja cocktail kehitelty. Pelaajat ovat totaalisen hämmentyneitä ja joutuvat tasapainoilemaan nuoralla --> miettiminen lisääntyy, ei olla varmoja itsestään --> virheet lisääntyvät. Näin se minun silmääni näyttäytyy. Se on vissi, että peli ei ole enää niin tiivistä, eivätkä ajoituksetkaan ole enää niin mintissä, milloin karvataan, milloin trapataan, kuin mitä se oli ennen Mannerin paluuta.
En väitä Mikkolaa miksikään sateentekijäksi, mutta kyllä hänen makunsa ja mieltymyksensä tuli aika selväksi tuossa stuntin aikana, ja sääti peliä koko ajan tiiviimpään ja "Meidän pelimäiseen" suuntaan. Ja nyt ollaan jo niin lähellä pleijareita, että se olisi joukkueelle aivan turha mankeli, jos Manner nyt potkittaisiin pihalle. Näillä mennään ja antaa Mannerin vetää tämä tarina loppuun ja yrittää korjata ja pelastaa sen mitä tästä kaudesta on vielä pelastettavissa. Riittää se sitten mihin se riittää. Mitalipelit olisivat kova (ja oikeastaan omasta mielestäni jopa maximaalinen) suoritus ja niihinkin on vielä täydet saumat.