Kärppien prässi on parantunut alkukaudesta, vaikkakin edelleen siellä lähetellään hyökkääjiä turhaan vastustajan maalin taakse, kun voitaisiin vetäytyä träppiin. Riskillä paineistetaan, mutta hallitummin, mitä alkukaudesta. Aiemmin prässäiltiin useasti itsemme ulos tilanteista, mistä syntyikin sitten runsaasti ylivoimahyökkäyksiä omiin, kun kaikki hyökkääjät olivat ulkona pelistä. Ja jopa puolustajat, jotka nousivat tukemaan pinchauksella, mikä ajoitettiin väärin, tai ilman hyökkääjien varmistusta.
Kärppien turha höntyily ylöspäin on vähentynyt, mutta edelleen siellä pusketaan pitkän vaihdon päätteeksi keskialueelle, ja luovutaan täten kiekosta, kun voitaisiin oman alueen kiekottelun turvin vaihtaa kiekolla. Kaikki on suhteessa siihen, miten vastustajan viisikko on organisoitu. Esimerkiksi Lukolle pahaa myrkkyä tällä kaudella on ollut tiukka keskialueen trap, millä KooKoo ja KalPa ovat onnistuneet heidät kaatamaan.
Tilanteiden tunnistaminen on parantunut: milloin lähdetään viiveellä, ja milloin nopeasti. Jos vastustajan viisikko on levällään ympäri kaukaloa, vaihtamassa huonoon aikaan, tai ovat juuri purkaneet pitkän vastustajan paineistuksen, niin suuntaa pyritään kääntämään nopeasti. Ihailtavan paljon on lisääntynyt kuitenkin toisessa kappaleessa kritisoimani vaihtaminen kiekolla. Yhä useammin tulee tilanteita, milloin ennen oltaisiin puskettu ylöspäin ja viskattu kiekko päätyyn, niin nyt se pudotetaankin alas, ja lähdetään viiveellä.
Viivelähtöjen organisointi on valitettavasti vielä lapsen kengissä, koska ne eivät varsinaisesti ole Mannerin pelikirjaan aiemmin kuuluneet. Repivästä hyökkääjästä ollaan vihdoin alettu luopumaan, mikä auttaa asiaa. Onhan neljä syöttösuuntaa parempi, kuin kolme.