Jatketaan ylivoimapelistä, koska eilen siitä saatiin hyviä kokemuksia.
Pertun ketjuhan pisti pelin pakettiin toisessa erässä kahdella komealla ylivoimaosumalla, jotka kelpaavat lähes mihin opetusvideoon tahansa. Kiekko liikkui, miehet liikkuivat ja Nieminen oli vailla mahdollisuuksia. Toki siinä Pertun maalissa Nieminen oli aika hyvin hajulla, mutta kun laukaus oli niinkin maaginen, maali oli kovin helpon näköinen.
Mutta sitten se toinen juttu. Kolmas erä ja kuuden maalin johto ja päästiin 5vs.3 yv:lle vajaaksi minuutiksi. Sanoinkin siinä vieruskaverilleni, että Perttu kentälle, niin nähdään seitsemäs osuma.
Mutta tekemättä se jäi. Okey, surffaaja Bomersback korvasi Tukosen ja muutenkin viisi miestä seisoi kuin paska Junttilan tuvan seinällä. Eihän siinä ollut ylivoimaosuma edes lähellä, vaikka kiekko oli nimenomaan pelintekijän hallussa.
Todella mainio esimerkki siitä, että kun ylivoimakuvio passivoituu, niin mitään ei tapahdu, ja kolmellakin miehellä pystyy pitämään laukaussektorit suunnilleen kiinni, ja ylivoimasta tulee tosi tehoton.
Kiekko liikkeelle, laadukkaat syötöt sekä myös joka mies vaihtaa paikkaa edes vähän. Silloin se pistää alivoimanelikon tai -kolmikon pakostakin liikkumaan ja heidän tiiveytensä on heti paljon huonompi.
