Lappeen rantamilta saatiin tärkeät 3 pistettä, se innosti minua hieman laskemaan tulevaa.
Ennen joulutaukoa on 14 peliä, ja pistekeskiarvo on nyt 1,25. Keskiarvo 1,5 näistä tärkeästä 14 pelistä tarkoittaa paperilla 21 pistettä (tarkemmin 9 pistettä 6 pelistä), jolloin kokonaismäärä pukkia odotellessa olisi 46 keskiarvon ollessa 1,35. Tavoitteenahan oli ja on tuo 1,5, mutta siihen nouseminen vaatisi jo vähän voittoputkia, enkä nyt puhu rankipotkuvoitoista, joita ei ole edes tullut.
1,35 ei ole maailman paras pistekeskiarvo, mutta toisi tullessaan sellaisen 77-79 pisteen kauden, joka hyvällä säkällä ja tällä tasaisuudella voisi viedä sääleihin. Sääleistä jääminen olisi ennen kautta tuntunut luonnonlailta, mutta nyt se olisi pettymys. Mahdollisuuksia välttää playoutit tarjotaan nyt ihan tosissaan.
Väitän, että tämä marras-joulukuu on aikaa, jolloin se alun jälkeen hieman hakemaan lähtenyt kelkka on käännettävä raiteilleen. Joulun jälkeen olisi melko ihanaa aloittaa asemasota saavutettujen linjojen pitämiseksi. Vastoin Alpon puheita Ässien nippu ei enää ole kovin nuori, kokemustakin tuli hankittua, mutta joukossa on sellaisia, joiden kestävyyteen tiukassa paikassa en luota, kun helpommassakin paikassa on kiva lahjoitella pisteitä vastustajille. Eikä tämä nyt koskenut vain Uusitaloa, joka on tässä erikoisen "ihanasti" kunnostautunut.
Loppuun totean, että aika "nasulia", ettei tasaiseen pisteiden keruuseen sekä kotona että vieraissa ole saumoja. Jommassa kummassa paikassa on pakko olla ihan sukka. Ensin hävitään yli vuosi putkeen vieraissa, sitten kotona ei voiteta, vaikka johdettaisiin kuinka paljon.... Toivottavasti nyt tämä kurssi kääntyy. Nyt on pelejä vaan voitettava, vaikka ne pelattaisiin missä. Laskettua enemmän saa tulla pisteitä, mutta jos tulee kovasti vähemmän, voi todeta, että viimeinen Isomäestä lähtijä voisi sammuttaa valot, silloin voidaan siirtyä miettimään jo ensi kautta joulun aikoihin, jälleen kerran.