Kiinnostaisi tietää, mitä Patrikainen on esittänyt otteillaan, että ansaitsisi ykkösmaalivahdin palkkaa? 21-22 oli vielä ihan hyvät tilastot, mutta sitten ollut keskinkertaiset, tai huonot tilastot.
Tätä olen hokenut jo pari vuotta. Tai en palkkaa ole ihmetellyt kun sitä en tiedä vaan sitä että miksi täällä niin moni aiemmin oli sitä mieltä että näkisi Patrikaisen mieluusti ykkösenä kun sen taso pyörii siinä kelvollisen liigavahdin tasolla, jos käytetään vanhaa kykyjenetsijöiden keinoa eli jos pelaajalta nähdään 20 ottelua ja siitä otetaan pois 5 huonointa ja 5 parasta peliä. Siinä jää jäljelle pelit joissa näkyy oikea taso.
Patrikaisen ailahtelu aiheuttaa sen ettei vaan riitä. Jatko muualla tekisi hyvää pelaajallekin, saisi uuden alun.
Sen verran mitä tilastoja oon katsellut niin otetaan sieltä vaikkapa hurjasti kiekollista peliään parantanut Wyatt Kalynuk, joka vaan tuntuu ihmeellisesti olevan jäällä usein kun vastustaja tekee maalin. 16 viime ottelun aikana vain kolme kertaa on ollut pelin jälkeen plussalla, vaikka onkin samassa ajassa tehnyt 5+5 pistettä.
Ollaan syvissä vesissä niin kyllä, mutta Hampus Falk pelaamissaan 12 ottelussa on tehnyt 2+5 eikä ole jumalauta jäänyt kertaakaan miinukselle! Ei kertaakaan hei!
Hampus Falk jolla on vähemmän pääsarjaotteluita missään sarjassa kuin Kalynukilla NHL-pelejä. Ei kertaakaan pelin jälkeen miinuksella ja joku 0.60 pistekeskiarvo ja parantaa koko ajan otteitaan.
Sekin ero kavereissa on että usein aloituksen ollessa omassa päässä pistetään Falk kentällä ja Kalynuk taas hyökkäyspään aloituksiin.
Kumpulalta oli nyt ensimmäinen heikko kenttäpeli. Tosin usein oli sekaketjua jäällä, osittain johtuen mun silmissä vähän erikoisesta peluutuksesta ja myöskin Vilenin hetkellisestä poissaolosta, en tiedä mistä syystä se jätti vaihtoja väliin, tuliko siinä yhdessä laukauksen blokkaamisessa kiekko ranteseen tai käteen tms. Taas.
Tuosta peluuttamisesta. Miksi helvetissä nyky-Liigassa pitää yrittää painaa pelejä läpi kolmella ketjulla? Siellä on joka pelissä ketjullinen jätkiä siinä 5-9min peliajalla kun taas kärkihyökkääjät vetää pelistä toiseen 20minuutin pintaan ja usein vielä ihan hiton pitkiä vaihtoja? Siellä on Lasch ja Bryggman etenkin ihan puhki useassa vaihdossa ja seuraava on usein ohivaihto, etenkin Bryggmanilla. Siitä sen selkeämmin huomaa että se kiekoton työmäärä etenkin kulmissa kärsii ihan älyttömästi.
Enkä pakosti edes syytä siitä että peluutetaan parhaita paljon ja haetaan siitä voimaa, vaan nimenomaan siitä miten pitkiä vaihtoja ketjut ovat kentällä. On täysin mahdotonta ylläpitää tempoa tai jaksaa tehdä töitä kentällä jos olet jatkuvasti yli minuutin tai jopa puolentoista vaihtoja kentällä.
Niemelä painoi ärsyttävyyteen asti kliseisellä "neljällä sylinterillä" ja täälläkin kritisoitiin sitä - myös minä itse - että miksei se pistänyt sitä-ja-sitä pelaajaa kentälle johonkin toisen erän hyökkäyspään vaihtoon mutta se halusi selkeästi jakaa sitä peliaikaa niin että sitten pelin ratkaisuhetkillä ratkaisupelaajat olisivat tuoreita.
Sitä on hyvä peluuttaminen. Perusargumenttihan on että
loppupelissä pelaajat päättävät milloin tulevat vaihtoon niin kyllä se vaan niin on että valmentajan tehtävä on pitää se kuri siinä että vaihdot pysyvät lyhyenä ja tempo ylhäällä. Nythän tempo kärsii siitä että ei vaan jakseta antaa painetta kiekottomana eikä myöskään painaa kiekollista painetta hyökkäysalueelle kun meillä on kiekko. Siellä on Hirvonen, Roine, Vilen ja Tukiainen jotka pystyvät ja jaksavat antaa painetta ja Tyrväinen joka ei tänään pelannut ja tässä roolissa myös kauden jo lopettanut Enlund oli hyvä.
Ylli voisi katsoa miten Jukka Jalonen peluutti Suomea silloin kun piti ottaa peliä hallintaan vastustajalta ja vaihtaa pelin virtausta; 20-30 sekunnin vaihtoja joissa jokainen pelaaja ottaa tehtäväkseen joko taklata, riistää kiekko tai laukoa vaihdon aikana vähintään kerran ja seuraavat ukot kehiin ja sama rumba. Tämä ajokoirakiekkohan oli yksi syy miksi tietyt pelaajat eivät sopineet aina Jalosen pelikirjaan ja toiset taas olivat luottomiehiä koska pystyivät nimenomaan tähän plus puolustettaessa pyrkivät aina voittamaan oman sinisen eli pelaamaan keinolla millä hyvänsä kiekon keskialuueelle ja sitä kautta purkamaan paineen. Ja sitten oli joka kisoissa omat poikkeusyksilöt jotka teki maalit ja keräsi suurimmat otsikot.
Anteeksi ylipitkä luento siitä mitä virheitä ja huomioita minä olen nähnyt, ihme on jos jaksoitte lukea näin pitkään.