Tuntuu että Pelsut pelaa paremmin ns. hyviä joukkueita vastaan, kun ns. huonompia vastaan. Missähän syy on?
Tämä Kärpät (ja HIFK) on oikeastaan sopivimpia vastustajia rostereiltaan tämän hetken Pelicansille. Yksi ihan helvetin hyvä ketju, jota vastaan meidän Tyrväiset pääsevät oikeasti loistamaan ja pelaamaan nolla-nollaa. Tällöin tämä porukka on joukkueelle todella suuri vahvuus ja hengenluoja. Sitten jäljelle jää Korpimäkiä, Alasiuruoita ja Heikkilöitä jne jne joita vastaan meidän kärkijätkät pääsevät pelaamaan omaa peliänsä. Hyvinliikkuvat taistelevat ja tasavahvat ovat meille myrkkyä, koska Tyrväiset menevät hukkaan (eivätkä koskaan tuota hyökkäyspeliä.) Yli-Junnila näyttää jatkavan Niemelän filosofiaa Tyrväisten kanssa ja ainakin näitä yhden ketjun joukkueita vastaan se toimii. Esimerkiksi tänään ottelun avauserässä oli yhteensä 13 alotustilannetta, joista meiltä Tyrväinen otti 9 ja Kärpiltä Kovarcik 10kpl. Sattumalta se vastustajan maalikin tuli siitä ainoasta, jossa vastakkain oli erän ainossa alotuksessaan Carlsson ja Kovarcik. Se miten tämä kaikki jälleen taas kantaa esimerkiksi tasaisen tappavaa Tapparaa vastaan epäilyttää edelleen. Joukkue todella kaipaa yhtä aivan kärkipään sentteriä, jolloin voitaisiin ajatella pystyvämme vetämään vähintään kolmella sylinterillä kotona sekä vieraissa.
Ps tänään lämmitti todella Kalunykin pelaaminen. Kaveri on kyllä pelikyvyiltään ihan eri tasolla jopa viime vuoden Kraliin verrattaessa. Kaukalo ja pelityyli sekä pelikaverien taso tuntuu vain olevan jarruna. Välillä vaikuttaa että hän pystyy pelaamaan kiekkoa vain Laschin ja auttavasti Kangasniemen kanssa, kun kukaan muu ei pysy miehen kanssa samalla aaltopituudella. Ok, oli siellä
tänäänkin yksi erittäin paha kiekonmenetys siniviivalla 3:ssa erässä, mutta se kuinka helposti Kalu sen tilanteen jälkeen Gardinerin ajoi kiinni oli iso askel eteenpäin ainakin tänään.