On kyllä vähän kaksijakoiset fiilikset kaudesta tähän saakka. Tuloksellisestihan on tietysti ylitetty kaikki odotukset ja taulukko näyttää mahtavalta.
Pelien seuraaminen toisaalta on yhtä tuskaa. Jos joku on varma, niin se, että maaleja ei tahdota saada aikaan kumpaankaan päähän kuin yksi tai kaksi. Sitten kun se yksi saadaan aikaan, niin kovin nurinkurisesti siitä on vaikea repiä iloa, kun koko ajan pelottaa saako naapuri sen yhden kanssa ja sitten nysvätään jatkoajalle asti tai sitten jompi kumpi voittaa yhdellä. Toisekseen, nämä jalkapallolukemat on ollut suuri syy siihen, että jalkapalloa ei ole tahtonut jaksaa seurata, mutta nyt tuntuu, että useimmissa potkupallopeleissä tulee järjestään enemmän maaleja kuin ainakaan Pelicansin lätkämatseissa.
En tiedä. Sarjataulukko määrää, mutta jotenkin puuttuu peleistä seuraamisen ilo. Aina ajatellut, että jääkiekko olisi ensisijassa viihdettä tarjotessaan tunteita, mutta jotenkin se jatkuva yhden maalin pelko ei ole se tunne mitä haluaisi kokea.