Eilistä peliä kun seurasi, niin tuntuu siltä, kuin oman roolin hoitaminen nolla-nolla riittäisi. Onnistumisia ei tule ja itseluottamus karisee. Syöttöjen laadussa ja vastaanottamisessa se näkyy eniten. Kiekon pomppii, eikä viekkautta löydy enää nimeksikään. Ja sitten kun päästään laukaisupaikkaan, niin niissäkään ei ole sellaista tappamisen meininkiä. En oikein usko itsekkään, että maaliin menee - tyylisiä vetoja suoraan veskan syliin. YV onkin sitten ollut oikeastaan koko kauden ihan jäätävän huonoa. Vastustajat ovat huomanneet, että kova paine kiekolliseen vaan, niin tilanne saadaan purettua kyllä. Ja jos pakkopeliä sitten saadaankin aikaiseksi, sen tulema onkin jo yllä mainittu. Meillä on näitä kolmosketjun miehiä koko joukkueellinen ja kovasti toivotaan, että yhdessä valmennuksen kanssa niistä saadaan vielä hiottua maalintekoon viekkautta.
KooKoon puolustajiin olen puolustamisen suhteen isossa kuvassa tyytyväinen, maalinteon tukeminen ei kuitenkaan näytä luonnistuvan heiltäkään. Puolustamisen suhteen olen huolissani enemmäkin hyökkääjien roolista siinä. Selkä suoristuu muutamilla herroilla ihan liian helposti ja aloituksia hävitään jne.
En kuitenkaan nakkaa kirvestä kaivoon. Hankalia vaiheita on pitkässä sarjassa joka joukkueella ja tässä nyt otetaan miehistä, niin kentällä, kuin vaihtoaitossa, mittaa. Ja samalla mitataan myös meidän kannattajien sitoutumista. Ja se mitä keväällä tapahtuu, lopulta merkitsee (vaikka matkallakin on toki merkityksensä).