Tämä joukkueen pysyvyys samana on kääntynyt pahaksi heikkoudeksi. Jonkinlainen tyytyväisyystila iskenyt kesän aikana ja töitä ei olla tehty niin kuin ammattilaisen olisi pitänyt? Ja nyt hajoilee paikat, peli ei kulje ja kohta ollaan kriisissä, ellei olla jo. Laivaa on vaikea kääntää tässä vaiheessa, mutta ei kannata heittää kokonaan kirvestä kaivoon, tai muuten tässä voi olla taloudellinen katastrofi edessä. Eikä olla heitetty, jos sieltä tulee hyökkäykseen ja pakistoon kunnon vahvistukset. Näin tämä ei voi jatkua.
Niin. Tähän ajatusrakennelmaan olen itsekin kallistunut jo hyvän aikaa sitten. Vaihtuvuutta on liian vähän ja kapealla rosterilla ei ole syntynyt kunnon kilpailua pelipaikoista. Nyt lisäksi kaikki kynnelle kykenevät pääsevät pelaamaan, jos maila pysyy kädessä. Vuotuinen vempulakirous.
Nyt esiintyvän poppoon parasta antia taidettiin nähdä, ikävä kyllä, jo vuosi sitten, tai talvella vajaa vuosi taapäin. Selviä kehitysaskelia (sopimus)porukasta saa todella isolla luupilla hakea ja sittenkin löytää vain nuorukaisista (Kaksonen, Mankinen, Leivo, Pulli, Paalanen...). Osa on mennyt jopa taapäin (Levokari, Koponen, Koho, Jasko, Grünn...). Lopuista ei tiedä nousevatko vai laskevatko.
Joukkue kaipaa aina vähintään yhtä liideriä, esimerkin näyttäjää ja hengen nostattajaa, mutta nyt Barneyn poistuttua siinäkin ollaan aiempaa heikommilla. Kalliiksi tuli tuo öinen ajelu, kaikille. Toivo lepää nyt "uudessa messiaassa", joku ronski ja romuluinen harvahammas pohjoisamerikkalaisella mentaliteetilla (vihaa häviämistä) tekisi kutaa. DMT on näemmä tullut tekemään lähinnä maaleja.
Kun vielä lisätään tosiasia, että kolmas kausi samoilla valkuilla ja toinen samalla rosterilla ei ole aina antoisin yhdistelmä, alkaa valjeta karu totuus koko organisaatiosta ja sen osaamisesta. Ainahan sitä voi parasta toivoa ja uskoa ihmeisiin, kuten pelaajien ainaiseen kehittymiseen, mutta pitkässä juoksussa ollaan heikoilla. Nyt nämä tutut elementit näyttävätkin huonolta yhdistelmältä.
Lähes joka pelin jälkeen saa kuulla valituksia (ja pelissä näkee toki itsekin) pelaajien virheistä. Nyt herää kysymys, että jokainen niitä joskus tekee, mutta käydäänkö pelaajien kanssa seikkaperäisesti läpi ottelun tapahtumia ja miten ne virhetilanteet olisi pitänyt pelata? Ja jos käydään, miksei virheistä opita? Vai onko porukka vaan niin luupäistä, ettei mene jakeluun? Valmentajat hoi, herätys nyt sielläkin!
Jottei mene vain paatokselliseksi ruikutukseksi, todetaan, että kautta ja pelejä on vielä paljon jäljellä, mutta ryhtiliikettä porukka taustavoimia myöten kaipaa. Pari täsmähankintaa on enemmän kuin tarpeen, ne voisivat laukaista kipsin. Apinoita keikkunee yhden jos toisenkin olalla. Ollaan jo pitkällä ensi vuoden puolella ennen kuin viimeiset saikkulaiset pääsevät ruotuun - totuttelemaan. Silloin voi olla jo myöhäistä.