Kiitos SaiPa, mutta ei tätä enempää!
Peliin istahtaessani halli oli vielä tyhjillään ja pelkäsin että mäkihyppykisat ovat vieneet suurimmat fanit seurailemaan kotkien edesottamuksia, mutta lopulta alkoi jopa pieni hyvän tunnelman porinakin kuhista ympärillä. Pelin alkulämmittely on hoidettu Lahdessa hienosti ja yleisö pääsee pieniin vatsankipristys-fiiliksiin kotijoukkueen jo luistellessa ympyrää, hyvä rokki soi ja halli on pimeänä. Tunnustelin ilmaa, ja totesin että Lahtelaisyleisö ei ole tullut luovuttamaan, vaan on tullut näkemään omiensa voittoa.
Peli alkoi kuitenkin hyvällä SaiPa-asenteella Pelicansin ollessa selvästi varautunut SaiPan aiempiin hyviin ensimmäisiin eriin. SaiPa pyrki rakentamaan ja Pelicans pyrki ottamaan 0-0 alkua tämän onnistuessakin ihan kohtuullisesti mutta vastaavasti erän ensimmäinen hyvä Pelicans-tilanne tuli useiden peliminuuttien jälkeen. Kun kuitenkaan mitään "häikäisevää tahtokiekkoa" ei SaiPakaan esittänyt, oli erän alku - sen tavallisen kiekko-jännityksen sivuuttaen - melko tasaista pelailua. SaiPa kuitenkin oli hallitsevampi osapuoli ja maali hieman roikkuikin ilmassa, mutta kuinka se tuli, oli varmasti yllätys kaikille. Itsehän istuin tutusti Pelicans-päädyssä joten kovin tarkkaan en tilannetta nähnyt, SaiPa-katsomolla on tästä varmasti tarkempi kuvaus mutta Viitaluoma käsittääkseni päätylinjan takaa pyrki syöttämään maalille mutta epäonninen kaani suhrasi kiekon omiin. Itse näin tilanteesta vain, kun kiekko rauhallisesti töksähti maalin takarautaan ja katsomo hiljeni, paitsi tuolla toisessa päädyssä. Tämä harmillisen halvan tuntuinen takaisku latisti selvästi muuten hyvää ja nöyrää peliasennetta osoittanutta Pelicans-miehistöä ja onnekkaasta johtomaalista huolimatta SaiPa ei saanut hyvää tsemppiä päälle vaan Pelicans pystyi pelaamaan myös omaa peliään tuoden hyvällä kuviolla toistuvasti kiekkoa SaiPa-päätyyn. Seuraavasta maalista vastasi kuitenkin SaiPa nopealla ylivoimamaalilla jossa Banham sai kiekon toisesta päästä katsottuna Pelicans-vahti Rämön oikealta puolelta, veti lämärin päädyn kautta josta Viitaluoma pääsi helposti maalin vasemmalta puolelta viimeistelemään upean 2-0 ylivoimaosuman! Tämä oli hieno suoritus, ja ellen jopa hieman keltamustin lasein sävytettynä heittäisi ilmoille ajatusta että oliko tämä tilanteen mahdollistanut biljardisyöttö jopa Frankin ajatuskin? Kukaties, tästä varmasti voimme keskustella mutta vain maalit ratkaisevat, ja sieltä perukoiltahan kiekko jälleen löytyi.
Peli ei kuitenkaan ollut vielä ohi, vaikka aistin SaiPa-miesten muistelleenkin turhan vuoksi edellisen Lahdessa pelatun pelin ensimmäisen erän vaikuttavaa 0-4 tulosta ja helpon pelin fiilis nousi puseroon. Pelicans taklasi, pelasi hyvää syöttöpeliä ja jaksoi vastustajan onnistumisista huolimatta pyrkiä edelleen pelaamaan omaa suoraviivaista hyökkäyspeliään saaden muutamia hyvin vaarallisia nousuja SaiPa-maalille. Muutamia minuutteja ennen Pelicans-kavennusta ja sitä edeltänyttä ylivoimaa tuli jälleen pelissä usein toistunut vaarallinen pelsukuvio kun pelaaja nousi laitaa pitkin saaden kiekon hyvällä syötöllä kovaan vauhtiin ja jatkoi syvälle SaiPan puolustuspäätyyn syöttäen tämän kohtuullisen vapaasti Myllyksen maalille. Jamon erinomainen torjunta jäissä esti kavennuksen synnyn, mutta jopa SaiPa-kannattajan oli todettava että kavennus oli enemmän kuin lähellä ja Pelicans oli siirtynyt hallitsemaan kenttätapahtumia. Pelicansin aktiivisuus palkittiinkin Eetu Holman estämis-jäähyllä, josta odottelisin jotain videonpätkää sillä samanlaisia kahden miehen nyhjäämisiä oli erän lopulla alkanut olla jo paikka paikoin, jotka Levonen laski läpi käsien viheltämättä. Tämä kuitenkin vihellettiin ja Pelsut ylivoimalle. Ylivoima pelasikin mukiinmenevästi, joskin pienten pomppujen jälkeen kiekko päätyikin vapaalle pelaajalle laidan viereen josta se toimitettiin mielestäni täysin oikeaoppisesti maalille ja Pelicans-pelaaja pompautti kiekon erinomaisen hienosti ilmasta jään kautta maaliin. Hieno ylivoimamaali, josta SaiPa-puolustukselle mielestäni jää pohdittavaksi miksi pelaaja pääsee pelaamaan vaikean kiekon maalin edessä? Oliko Pelicans-pelaaja liian taitava vai ottiko joku maalinedustaa tarpeettoman löysästi? Miettkikääpä sitä, lienee kohtuullinen pyyntö.
Erän lopusta ei tainnut jäädä kerrottavaa, ja ei kun popcorn-ständin kautta kohti hirveäksi osoittautunutta toista erää. Niin, kun tuossa oman raporttini ensimmäisessä lauseessa totesin, että "mutta ei tätä enempää!" niin en suinkaan tarkoittanut etteikö 3 pisteen voitot kelpaisi, vaan toisen erän esitys olisi saanut jäädä näkemättä. Ai hirvitys, mitä miekkailua, huitomista, toinen toisissaan nysväämistä, hätäistä, rauhatonta, ja epähuolellista neppailua! Pelin tempo laski selvästi ensimmäisen erän alussa ja toisen erän taaperruksen myötä mielenkiintokin alkoi tippua vaikka johto säilyikin vierasjoukkueella. Tilanteita oli ajoittain molemmissa päissä, ehkä SaiPalla lievästi vaarallisempia mutta oikeastaan avainasemassa usein pitämäni kontrolloitu, suunnitelmallinen hyökkäyspeli loisti poissaolollaan. Harhasyöttöjä, pitkiä kiekkoja, hätäpurkuja rauhallisissakin tilanteissa - ei siitä sen enempää.
Toisessa erässä havahduin myös Banhamin pelimoraaliin; tämän lähetettyä syötön matkaan, tilanteen purkauduttua tai kiekon menetettyä Frank jäi vähän puolivaloilla katselemaan että mitä tapahtuu sen sijaan että silmät olisivat olleet pelissä ja ajatus jo seuraavan tilanteen rakentamisessa. Jopa yksi selkeästi potentiaalinen maalintekotilanne jäi hyödyntämättä kun Frank sai kiekon Rämön vartioiman maalin takana ilman sen kummempaa häirintää ja jäi kyttäämään puolelta jos toiselta hyvää syöttöpaikkaa. Tyypillisesti tähän erään kuitenkin kaikki kelta-mustat pariskunnat olivat tarkasti sitoneet mailansa X -asentoon ja jalat harallaan lipuivat kuka minnekin, osan pyrkiessä kohti kiekkoa, osan kohti maalia ja osa taisi vain lipua johonkin neutraaliin suuntaan. No, Banham löysi syöttömahdollisuuden mutta kiekko kimposi jonkun kuvioluisteluparin jalkaan ja ponnahti takaisin Frankin ulottuville; tämä kuitenkin on jo oikaissut selkänsä jääden katselemaan peliä sen pelaamisen sijaan ja ukko hassasi koko tilanteen jossa olisi parilla terävällä potkulla voinut napata kiekon ja nousta yhden kuvioluisteluparin takaa maalintekosektorille. Näin tällä kertaa; kokonaisuutta tarkastellen kuitenkaan huonosti Banham ei pelannut.
Levoselta jäi pari puhaltamatta kaiketi puolin ja toisin, mutta kiviä vain tarjoiltiin katsomosta taskuihin. No, kivet eivät auta taskuissa, jos maila osuu kasvoihin, tai ainakaan minä en tiedä mitä niillä pitäisi tällaisessa tilanteessa tehdä. Joitakin enemmän tai vähemmän puhtaita, tai ainakin siinä rajamailla liikkuneita taklauksiakin viljeltiin, näitäkin oikeastaan puolin ja toisin yhtäläisesti. Itse olin vain tyytyväinen erän miekkailtua päätökseensä ja siirryin hakemaan jälkikasvulle kioskin täteiltä pillimehua. Matkallani olin rekisteröivinäni myös itse Timo Tikkisen läsnäolon hallilla - todistettavasti siis kiekko kiinnostaa. Hyvä niin.
Kolmas erä alkoi hieman päätä pyöritellen, sillä vaikka erätauon jälkeen peliesityksissä usen saattaakin jonkinlaista ryhdistäytymistä tapahtua, niin pelkäsin samanlaisen toheloinnin jatkuvan. Onnekseni näin ei käynyt, vaan Pelicans otti erän alun muutamien SaiPa-tilanteiden jälkeen tilannetta hallintaansa yksinkertaisella pelillään ja tässä hyökkäyspelissä tuttu kuvio toikin - ehkäpä hieman ilmassa roikkuneen - tuloksen, kun Pelicans-pakki avasi hyvään vauhtiin erinomaisesti pelanneelle Sami Saloselle jonka hyvä, kova syöttö tavoitti maalin edestä Pelicans-pelaajan SaiPa-puolustuksen yrittäessä estää ja kiekko vastustamattomasti maaliin. Ei mahtanut mitään, rinnalle tulivat. Kuten arvata saattaa, niin myös katsomo heräsi ja tasoituksen jälkeen Pelicans pyrkikin olemaan aktiivisempi osapuoli, kunnes... SaiPan erinomainen ylivoima tuotti jälleen jäätävän tuloksen Kermanin toimittaessa hieman itseltäni ohi menneen tilanteen päätteeksi kiekon jälleen Rämön taakse ja SaiPa siirtyi pelin johtoon. Vaikka hyvän yrittämisen puutteesta ei Pelicansin esitystä saa missään nimessä mennä tänään huomauttamaan, niin myöskään kovin raivokasta takaa-ajoa ei kotijoukkue saanut päälle. Toki tavanomaisia hyökkäyksiä vyöryi kohti Myllyksen maalia mutta oikeastaan jälkikäteen arvioiden mitään kovin vaarallista tilannetta ei päässyt syntymään. Tässä tilanteessa olin hieman yllättynyt Pelicansin ratkaisusta ottaa maalivahti pois maalista, sillä "ottelun henki" ei ollut mitään myllytystä jossa tasoihin punnerrus vain odottaisi tekijäänsä. Propsit toki siitä, että kaikki kortit on pelattava mutta tällä kertaa hieman sekavien tilanteiden jälkeen Koholla oli lopulta helpohko työ siirtää kiekko siniviivan tuntumasta tyhjänä odottaneeseen Pelicans-maaliin kertaalleen jo hieman tuhrittua tilanteessa. Ei sitä suurta kipinää, halli tyhjenee, loppu oli kosmetiikkaa ja pisteet bussiin kohti Lappeenrantaa.
Irrallisia huomioita pelistä nousi Salosen erinomaisina esityksinä. Kuvioita oli muutamia, ja ne toimivat ajoittain kohtuullisesti. Pakki avaa joko kentän hyökkäyspuolella odottavalle hyökkääjälle hyvään vauhtiin, tai sitten vauhdissa oleva pelaaja tavoitetaan pysäyttämällä kiekko ennen siniviivaa ja blokkaamalla puolustaja jonka jälkeen liukkaat pelikaanit pääsivät tulemaan välillä harmittavankin vapaasti hyvällä liikkeellä SaiPan alueelle. Yksinkertaista ja tehokasta, ja näistä tilanteista olisi saattanut syntyä enemmänkin kuin tämän illan kaksi maalia. SaiPa valitettavasti vaikutti hieman hidastempoiselle vastaamaan tällaiseen peliin, eikä ajoittain fyysisyyttäkään viitsitty käyttää pysäyttämään syöttöä aktiivisesti hakevaa lauantai-pelipaidan kantajaa vaan tyydyttiin seuraamaan perässä ja sohimaan mailalla "sinne jonnekin". Ei näin, se homma pitää saada pysähtymään vaikka sitten täräyttämällä äijä plekseihin ja kovaa! Grönholmille muutamista hyvistä yrityksistä plussat, tilanteessa OP jysäytti hyökkääjän tanakasti kulmapleksiin, mutta kiekko pahalainen jäi tälle! OP tästä sitten hieman hölmistyneenä suuntaa uuden tällin kohti samaista pelaajaa, mutta vauhdin puututtua voimakin jää vähän heppoisemmaksi ja pelikaani poistuu kulmasta kiekon kanssa. No hitto, ei se näinkään aina toimi! :D
Timosen sen sijaan lähettäisin jonnekin farmikomennukselle. Ottelun varrella rekitseröimäni muutama harhasyöttö omalta alueelta, fysiikan puute ja lopulta se, ettei tämä yksinkertaisesti pystynyt pysäyttämään muutamia hyökkäyksiä laidassa, eikä saanut sohittua kiekkoa siniviivan yli takasivat suuren ihmetykseni tämän luistellessa SaiPa-ylivoimaan. Ellen kuitenkaan väärin muista, niin yhden hyvän vedon Timonenkin yltyi vetämään nousten hieman siniviivalta mutta laukaus päättyi maskia tehneen SaiPa-pelaajan keltaiseen puseroon. Pelin kantava ajatus, "anti" kuitenkin oli mielestäni selkeä; Pelicans kuuluu SM-liigaan kaudella 2005-2006!
Lahtelaisyleisö osoittautui aiempia kokemuksia vastaan hieman kahtiajakautuneeksi. Hyvät ystävät, jääkiekkoa siellä ollaan seuraamassa, ei haukkumassa muita katsojia. Muutamien iäkkäämpien veikkojen kanssa avautui oikein mukavia ajatustenvaihtoja, mutta nuoriso-osasto tyytyi vain tasoiseensa häirintään joka johtikin taas tilanteeseen jossa muutama mätä omena sai koko korin näyttämään huonolle. Hävetkää, te pari mätämunaa joiden "anti" oli jotain aivan olematonta. Keskustelen käynnissä olevasta pelistä erittäin mielelläni kanssanne, mutta mietipä hetki itseksesi jaksaako ketään kiinnostaa se, olenko kenties saanut esikoulussa hyppyopetusta noustuani seisomaan osoittamaan suosiota "oman joukkueeni" tehdessä maalin. Haloo? Olen sentään tukenut teidän joukkuettanne hankkimalla useita kohtuuhintaisia lippuja vieraspeleihin. No, kukin purkakoon turhautumistaan omalla tasollaan. Se, että fyysistä koskemattomuuttani kuitenkin pyritään (epäsuorastikin) uhkaamaan lasteni ollessa mukana on aika alhaista persläpi-meininkiä. Terveiseni siis takanani istuneelle vaaleahiuksiselle juntille ruman ja alaikäisen näköisen tyttöystäväsi kanssa, mahdatko jaella viisauksiasi täälläkin? Sen sijaan lämpimät kiitokset muutamille suurimmalle osalle ja niille muutamalle jo hieman iäkkäämmille paikalla olleille jääkiekon ystäville, joiden kanssa ajatustenvaihto pelin tapahtumista olikin lauantai-illan kiekkotapahtumaan sopivampaa vaikka nyt eri mieltä satuimme olemaankin.
Näin tänään Lahden hornankattilassa, jaksaisikohan sitä vielä yhden SaiPan kotipelin käydä tällä kaudella katsomassa?
Peliin istahtaessani halli oli vielä tyhjillään ja pelkäsin että mäkihyppykisat ovat vieneet suurimmat fanit seurailemaan kotkien edesottamuksia, mutta lopulta alkoi jopa pieni hyvän tunnelman porinakin kuhista ympärillä. Pelin alkulämmittely on hoidettu Lahdessa hienosti ja yleisö pääsee pieniin vatsankipristys-fiiliksiin kotijoukkueen jo luistellessa ympyrää, hyvä rokki soi ja halli on pimeänä. Tunnustelin ilmaa, ja totesin että Lahtelaisyleisö ei ole tullut luovuttamaan, vaan on tullut näkemään omiensa voittoa.
Peli alkoi kuitenkin hyvällä SaiPa-asenteella Pelicansin ollessa selvästi varautunut SaiPan aiempiin hyviin ensimmäisiin eriin. SaiPa pyrki rakentamaan ja Pelicans pyrki ottamaan 0-0 alkua tämän onnistuessakin ihan kohtuullisesti mutta vastaavasti erän ensimmäinen hyvä Pelicans-tilanne tuli useiden peliminuuttien jälkeen. Kun kuitenkaan mitään "häikäisevää tahtokiekkoa" ei SaiPakaan esittänyt, oli erän alku - sen tavallisen kiekko-jännityksen sivuuttaen - melko tasaista pelailua. SaiPa kuitenkin oli hallitsevampi osapuoli ja maali hieman roikkuikin ilmassa, mutta kuinka se tuli, oli varmasti yllätys kaikille. Itsehän istuin tutusti Pelicans-päädyssä joten kovin tarkkaan en tilannetta nähnyt, SaiPa-katsomolla on tästä varmasti tarkempi kuvaus mutta Viitaluoma käsittääkseni päätylinjan takaa pyrki syöttämään maalille mutta epäonninen kaani suhrasi kiekon omiin. Itse näin tilanteesta vain, kun kiekko rauhallisesti töksähti maalin takarautaan ja katsomo hiljeni, paitsi tuolla toisessa päädyssä. Tämä harmillisen halvan tuntuinen takaisku latisti selvästi muuten hyvää ja nöyrää peliasennetta osoittanutta Pelicans-miehistöä ja onnekkaasta johtomaalista huolimatta SaiPa ei saanut hyvää tsemppiä päälle vaan Pelicans pystyi pelaamaan myös omaa peliään tuoden hyvällä kuviolla toistuvasti kiekkoa SaiPa-päätyyn. Seuraavasta maalista vastasi kuitenkin SaiPa nopealla ylivoimamaalilla jossa Banham sai kiekon toisesta päästä katsottuna Pelicans-vahti Rämön oikealta puolelta, veti lämärin päädyn kautta josta Viitaluoma pääsi helposti maalin vasemmalta puolelta viimeistelemään upean 2-0 ylivoimaosuman! Tämä oli hieno suoritus, ja ellen jopa hieman keltamustin lasein sävytettynä heittäisi ilmoille ajatusta että oliko tämä tilanteen mahdollistanut biljardisyöttö jopa Frankin ajatuskin? Kukaties, tästä varmasti voimme keskustella mutta vain maalit ratkaisevat, ja sieltä perukoiltahan kiekko jälleen löytyi.
Peli ei kuitenkaan ollut vielä ohi, vaikka aistin SaiPa-miesten muistelleenkin turhan vuoksi edellisen Lahdessa pelatun pelin ensimmäisen erän vaikuttavaa 0-4 tulosta ja helpon pelin fiilis nousi puseroon. Pelicans taklasi, pelasi hyvää syöttöpeliä ja jaksoi vastustajan onnistumisista huolimatta pyrkiä edelleen pelaamaan omaa suoraviivaista hyökkäyspeliään saaden muutamia hyvin vaarallisia nousuja SaiPa-maalille. Muutamia minuutteja ennen Pelicans-kavennusta ja sitä edeltänyttä ylivoimaa tuli jälleen pelissä usein toistunut vaarallinen pelsukuvio kun pelaaja nousi laitaa pitkin saaden kiekon hyvällä syötöllä kovaan vauhtiin ja jatkoi syvälle SaiPan puolustuspäätyyn syöttäen tämän kohtuullisen vapaasti Myllyksen maalille. Jamon erinomainen torjunta jäissä esti kavennuksen synnyn, mutta jopa SaiPa-kannattajan oli todettava että kavennus oli enemmän kuin lähellä ja Pelicans oli siirtynyt hallitsemaan kenttätapahtumia. Pelicansin aktiivisuus palkittiinkin Eetu Holman estämis-jäähyllä, josta odottelisin jotain videonpätkää sillä samanlaisia kahden miehen nyhjäämisiä oli erän lopulla alkanut olla jo paikka paikoin, jotka Levonen laski läpi käsien viheltämättä. Tämä kuitenkin vihellettiin ja Pelsut ylivoimalle. Ylivoima pelasikin mukiinmenevästi, joskin pienten pomppujen jälkeen kiekko päätyikin vapaalle pelaajalle laidan viereen josta se toimitettiin mielestäni täysin oikeaoppisesti maalille ja Pelicans-pelaaja pompautti kiekon erinomaisen hienosti ilmasta jään kautta maaliin. Hieno ylivoimamaali, josta SaiPa-puolustukselle mielestäni jää pohdittavaksi miksi pelaaja pääsee pelaamaan vaikean kiekon maalin edessä? Oliko Pelicans-pelaaja liian taitava vai ottiko joku maalinedustaa tarpeettoman löysästi? Miettkikääpä sitä, lienee kohtuullinen pyyntö.
Erän lopusta ei tainnut jäädä kerrottavaa, ja ei kun popcorn-ständin kautta kohti hirveäksi osoittautunutta toista erää. Niin, kun tuossa oman raporttini ensimmäisessä lauseessa totesin, että "mutta ei tätä enempää!" niin en suinkaan tarkoittanut etteikö 3 pisteen voitot kelpaisi, vaan toisen erän esitys olisi saanut jäädä näkemättä. Ai hirvitys, mitä miekkailua, huitomista, toinen toisissaan nysväämistä, hätäistä, rauhatonta, ja epähuolellista neppailua! Pelin tempo laski selvästi ensimmäisen erän alussa ja toisen erän taaperruksen myötä mielenkiintokin alkoi tippua vaikka johto säilyikin vierasjoukkueella. Tilanteita oli ajoittain molemmissa päissä, ehkä SaiPalla lievästi vaarallisempia mutta oikeastaan avainasemassa usein pitämäni kontrolloitu, suunnitelmallinen hyökkäyspeli loisti poissaolollaan. Harhasyöttöjä, pitkiä kiekkoja, hätäpurkuja rauhallisissakin tilanteissa - ei siitä sen enempää.
Toisessa erässä havahduin myös Banhamin pelimoraaliin; tämän lähetettyä syötön matkaan, tilanteen purkauduttua tai kiekon menetettyä Frank jäi vähän puolivaloilla katselemaan että mitä tapahtuu sen sijaan että silmät olisivat olleet pelissä ja ajatus jo seuraavan tilanteen rakentamisessa. Jopa yksi selkeästi potentiaalinen maalintekotilanne jäi hyödyntämättä kun Frank sai kiekon Rämön vartioiman maalin takana ilman sen kummempaa häirintää ja jäi kyttäämään puolelta jos toiselta hyvää syöttöpaikkaa. Tyypillisesti tähän erään kuitenkin kaikki kelta-mustat pariskunnat olivat tarkasti sitoneet mailansa X -asentoon ja jalat harallaan lipuivat kuka minnekin, osan pyrkiessä kohti kiekkoa, osan kohti maalia ja osa taisi vain lipua johonkin neutraaliin suuntaan. No, Banham löysi syöttömahdollisuuden mutta kiekko kimposi jonkun kuvioluisteluparin jalkaan ja ponnahti takaisin Frankin ulottuville; tämä kuitenkin on jo oikaissut selkänsä jääden katselemaan peliä sen pelaamisen sijaan ja ukko hassasi koko tilanteen jossa olisi parilla terävällä potkulla voinut napata kiekon ja nousta yhden kuvioluisteluparin takaa maalintekosektorille. Näin tällä kertaa; kokonaisuutta tarkastellen kuitenkaan huonosti Banham ei pelannut.
Levoselta jäi pari puhaltamatta kaiketi puolin ja toisin, mutta kiviä vain tarjoiltiin katsomosta taskuihin. No, kivet eivät auta taskuissa, jos maila osuu kasvoihin, tai ainakaan minä en tiedä mitä niillä pitäisi tällaisessa tilanteessa tehdä. Joitakin enemmän tai vähemmän puhtaita, tai ainakin siinä rajamailla liikkuneita taklauksiakin viljeltiin, näitäkin oikeastaan puolin ja toisin yhtäläisesti. Itse olin vain tyytyväinen erän miekkailtua päätökseensä ja siirryin hakemaan jälkikasvulle kioskin täteiltä pillimehua. Matkallani olin rekisteröivinäni myös itse Timo Tikkisen läsnäolon hallilla - todistettavasti siis kiekko kiinnostaa. Hyvä niin.
Kolmas erä alkoi hieman päätä pyöritellen, sillä vaikka erätauon jälkeen peliesityksissä usen saattaakin jonkinlaista ryhdistäytymistä tapahtua, niin pelkäsin samanlaisen toheloinnin jatkuvan. Onnekseni näin ei käynyt, vaan Pelicans otti erän alun muutamien SaiPa-tilanteiden jälkeen tilannetta hallintaansa yksinkertaisella pelillään ja tässä hyökkäyspelissä tuttu kuvio toikin - ehkäpä hieman ilmassa roikkuneen - tuloksen, kun Pelicans-pakki avasi hyvään vauhtiin erinomaisesti pelanneelle Sami Saloselle jonka hyvä, kova syöttö tavoitti maalin edestä Pelicans-pelaajan SaiPa-puolustuksen yrittäessä estää ja kiekko vastustamattomasti maaliin. Ei mahtanut mitään, rinnalle tulivat. Kuten arvata saattaa, niin myös katsomo heräsi ja tasoituksen jälkeen Pelicans pyrkikin olemaan aktiivisempi osapuoli, kunnes... SaiPan erinomainen ylivoima tuotti jälleen jäätävän tuloksen Kermanin toimittaessa hieman itseltäni ohi menneen tilanteen päätteeksi kiekon jälleen Rämön taakse ja SaiPa siirtyi pelin johtoon. Vaikka hyvän yrittämisen puutteesta ei Pelicansin esitystä saa missään nimessä mennä tänään huomauttamaan, niin myöskään kovin raivokasta takaa-ajoa ei kotijoukkue saanut päälle. Toki tavanomaisia hyökkäyksiä vyöryi kohti Myllyksen maalia mutta oikeastaan jälkikäteen arvioiden mitään kovin vaarallista tilannetta ei päässyt syntymään. Tässä tilanteessa olin hieman yllättynyt Pelicansin ratkaisusta ottaa maalivahti pois maalista, sillä "ottelun henki" ei ollut mitään myllytystä jossa tasoihin punnerrus vain odottaisi tekijäänsä. Propsit toki siitä, että kaikki kortit on pelattava mutta tällä kertaa hieman sekavien tilanteiden jälkeen Koholla oli lopulta helpohko työ siirtää kiekko siniviivan tuntumasta tyhjänä odottaneeseen Pelicans-maaliin kertaalleen jo hieman tuhrittua tilanteessa. Ei sitä suurta kipinää, halli tyhjenee, loppu oli kosmetiikkaa ja pisteet bussiin kohti Lappeenrantaa.
Irrallisia huomioita pelistä nousi Salosen erinomaisina esityksinä. Kuvioita oli muutamia, ja ne toimivat ajoittain kohtuullisesti. Pakki avaa joko kentän hyökkäyspuolella odottavalle hyökkääjälle hyvään vauhtiin, tai sitten vauhdissa oleva pelaaja tavoitetaan pysäyttämällä kiekko ennen siniviivaa ja blokkaamalla puolustaja jonka jälkeen liukkaat pelikaanit pääsivät tulemaan välillä harmittavankin vapaasti hyvällä liikkeellä SaiPan alueelle. Yksinkertaista ja tehokasta, ja näistä tilanteista olisi saattanut syntyä enemmänkin kuin tämän illan kaksi maalia. SaiPa valitettavasti vaikutti hieman hidastempoiselle vastaamaan tällaiseen peliin, eikä ajoittain fyysisyyttäkään viitsitty käyttää pysäyttämään syöttöä aktiivisesti hakevaa lauantai-pelipaidan kantajaa vaan tyydyttiin seuraamaan perässä ja sohimaan mailalla "sinne jonnekin". Ei näin, se homma pitää saada pysähtymään vaikka sitten täräyttämällä äijä plekseihin ja kovaa! Grönholmille muutamista hyvistä yrityksistä plussat, tilanteessa OP jysäytti hyökkääjän tanakasti kulmapleksiin, mutta kiekko pahalainen jäi tälle! OP tästä sitten hieman hölmistyneenä suuntaa uuden tällin kohti samaista pelaajaa, mutta vauhdin puututtua voimakin jää vähän heppoisemmaksi ja pelikaani poistuu kulmasta kiekon kanssa. No hitto, ei se näinkään aina toimi! :D
Timosen sen sijaan lähettäisin jonnekin farmikomennukselle. Ottelun varrella rekitseröimäni muutama harhasyöttö omalta alueelta, fysiikan puute ja lopulta se, ettei tämä yksinkertaisesti pystynyt pysäyttämään muutamia hyökkäyksiä laidassa, eikä saanut sohittua kiekkoa siniviivan yli takasivat suuren ihmetykseni tämän luistellessa SaiPa-ylivoimaan. Ellen kuitenkaan väärin muista, niin yhden hyvän vedon Timonenkin yltyi vetämään nousten hieman siniviivalta mutta laukaus päättyi maskia tehneen SaiPa-pelaajan keltaiseen puseroon. Pelin kantava ajatus, "anti" kuitenkin oli mielestäni selkeä; Pelicans kuuluu SM-liigaan kaudella 2005-2006!
Lahtelaisyleisö osoittautui aiempia kokemuksia vastaan hieman kahtiajakautuneeksi. Hyvät ystävät, jääkiekkoa siellä ollaan seuraamassa, ei haukkumassa muita katsojia. Muutamien iäkkäämpien veikkojen kanssa avautui oikein mukavia ajatustenvaihtoja, mutta nuoriso-osasto tyytyi vain tasoiseensa häirintään joka johtikin taas tilanteeseen jossa muutama mätä omena sai koko korin näyttämään huonolle. Hävetkää, te pari mätämunaa joiden "anti" oli jotain aivan olematonta. Keskustelen käynnissä olevasta pelistä erittäin mielelläni kanssanne, mutta mietipä hetki itseksesi jaksaako ketään kiinnostaa se, olenko kenties saanut esikoulussa hyppyopetusta noustuani seisomaan osoittamaan suosiota "oman joukkueeni" tehdessä maalin. Haloo? Olen sentään tukenut teidän joukkuettanne hankkimalla useita kohtuuhintaisia lippuja vieraspeleihin. No, kukin purkakoon turhautumistaan omalla tasollaan. Se, että fyysistä koskemattomuuttani kuitenkin pyritään (epäsuorastikin) uhkaamaan lasteni ollessa mukana on aika alhaista persläpi-meininkiä. Terveiseni siis takanani istuneelle vaaleahiuksiselle juntille ruman ja alaikäisen näköisen tyttöystäväsi kanssa, mahdatko jaella viisauksiasi täälläkin? Sen sijaan lämpimät kiitokset muutamille suurimmalle osalle ja niille muutamalle jo hieman iäkkäämmille paikalla olleille jääkiekon ystäville, joiden kanssa ajatustenvaihto pelin tapahtumista olikin lauantai-illan kiekkotapahtumaan sopivampaa vaikka nyt eri mieltä satuimme olemaankin.
Näin tänään Lahden hornankattilassa, jaksaisikohan sitä vielä yhden SaiPan kotipelin käydä tällä kaudella katsomassa?