Tässä iltaa odotellessa ennakkoajatuksia finaalisarjasta.
Lähtöasetelma ei voisi olla yhtään enempää erilaiset, eli tuore CHL-mestari ja hallitseva Suomen mestari vastaan Liigan häntäpäähän ennen kautta ennakoitu Pelicans. Rutiini vastaan nuoruus. Suuri vastaan pieni.
Tappara on tunnetun konemainen joukkue täynnä rutinoituneita jätkiä joilla on karrikoidusti sanottuna yhteensä enemmän maaotteluita kun Pelicansin joukkueella Liiga-otteluita.
Pelicans on tuore ja nykyaikainen, jonka kasvattajatyö on johtanut tähän pisteeseen jossa henki kohtaa materian.
Miten Pelicans voisi edes voittaa Tapparan?
Tapparan ylivoima on murhaa. Kemiläinen - Lehterä - Matushkin - Ojamäki - Levtchi - Savinainen - Tanus, kaikki aivan Liigan kärkikastia nimenomaan tällä osa-alueella, viisi ensimmäistä kärkeä jopa koko euroopassa. Varsinkin Kemiläinen - Lehterä - Ojamäki takakolmio on äärettömän vaikea vastustaja, sieltä ei lauota jännityksen takia ohi kiekosta, kuten Ilves teki. Roine pelaa yleensä alivoimassa siinä missä Lehterä pyörittää peliä, mutta koska Lehterä laukoo kerran kaudessa, pistäisin Roineen ottamaan Kemiläisen pois ja oikean puolen pakin ottamaan Ojamäen b-pisteeltä.
Jäähyjä siis ei saa ottaa ja blokkeja pitää ottaa.
Tappara ei ehkä ole se Liigan nopein joukkue jaloistaan ja puolustus on melko selkeästi jakaantunut hyökkääviin puolustajiin jotka mielellään hakevat riistoja mailalla ja toinen puolisko on näitä hieman raskasjalkaisia seinääntyöntäjiä, jotka eivät ole mukavuusalueellaan kun vastustaja liikkuu koko ajan vaan hakevat paikkaa pysäyttää pelaaja seinälle jolloin kaverit hakevat kiekon.
Tässä on mielestäni tärkeää että oikeat pelaajat haastavat oikeita pelaajia, tarkoittaen että pysytään pois laitojen läheltä kun siellä on vastassa näitä seppälöitä ja vittasmäkiä ja haastetaan maalia kohti kun siellä on kemiläisiä ja matushkineita, molempia vastaan voidaan pysyä kiekossa, mutta järkevästi.
Vaikka Tapparalla on valtavasti henkistä vahvuutta, uskon että myös siitä jengistä löytyy joitakin jotka ovat mahdollista saada pois raiteiltaan kuten aiemmissa sarjoissakin on käynyt.
Odotan oikeastaan innolla Bloodin ja Savinaisen kohtaamista, Savi-Vellun kuuppa ei aina kestä jatkuvaa ikävää oloa ja Blood nimenomaan saa aikaan sen ettei maalin edessä ainakaan ole kiva olla.
Tapparalta löytyy nopeasti laskettuna 9-10 hyökkääjää jotka olisi ennen kauden alkua ollut Pelicansille ykköskorin äijiä ja ykkösketjumateriaalia, se kertonee tarpeeksi siitä laajuudesta mikä Tapparalla on. Meidän hyökkääjistä edes Tapparan nykykokoonpanoon mahtuisi varmaan kolme tai neljä, ehkä viisi pelaajaa, joista osa todella pieneen rooliin. Tästä kertoo myös se että Kelleher oli siellä täysin tarpeeton pelaaja, kun taas meille se on ollut hatullinen kultaa.
Loppuun muutama tiivistys.
- ei jäähyjä
- blokkipeli tähtilaukojia vastaan
- henkinen yliote / tunne
- tasaisempi peluutus
- pimennysketju Tapparan kärkiketjulle?
- Pelicansilla ei ole kuin voitettavaa, Tapparalla vain hävittävää
Ensimmäinen peli kertoo paljon suuntaa siitä tuleeko tästä ylikävely, vai saadaanko oikeasti haastettua Euroopan paras joukkue. Kumpi tahansa on mahdollinen.
