Kävin sunnuntaina vakoilemassa viimeisen Ilves-Ässät -matsin kun satuin olemaan Tampereella. Siis sen, missä ratkesi Ipan pääsy jatkoon.
Todella hieno monen minuutin alkushow. Kunnon tykitystä.
Tämä oli se vaihe, jolloin olin kateellinen manselaisille. No, ehkä myös käytävillä, kun oli pikkasen ravintoloita joista valita.
Ottelussa Ilves pelasi oikein hyvin. Kliinisesti, ja hoiti sen, mikä pitikin.
Mutta pakko sanoa, että Ipan peli oli hieman virkamieskiekkoa. Tehtiin pakollinen.
Verrattuna näkemiini Pelsun pleijariotteluihin näytti siltä, että Ipa oli pelissä n. 95 % panoksella.
Ja mikäs siinä, kun se riitti.
Lahdessa näkemäni kaltaista kiihkeää pudotuspelitunnelmaa ja pelille antautumista en nähnyt.'
Tähän voi olla monta syytä.
Ehkä Ipalla odotukset ovat kauden aikana asettuneet aika paljon korkeammalle ja puolivälierät eivät yksinkertaisesti sytyttäneet, vaan pelit pikemmin hoidettiin pois. Lisäksi se, että sarja oli selkeästi katkolla Ipalle. Ässillä ei ollut ensimmäisessä erässä mitään palaa, eikä kovin suurta jatkossakaan.
Ja omiin mielikuviin saattaa sekin vaikuttaa, että en kannattanut kumpaakaan. Kun Pelsun matsissa seison fanikatsomon vieressä, niin tunnelma on yhtä tiivis jo runkosarjamatsissa kuin nyt oli Ipan jatkoon pääsyn ratkaisseessa.
Mutta kaiken kaikkiaan: Pelicansin intensiteetti ja pelille omistautuminen näytti puolivälierissä ainakin kolme astetta vankemmalta kuin Ipan.
Miten tämä asettuu tänään on tietysti toinen juttu, mutta sillä peliin sitoutumisella mikä Pendon porukalla oli viime sunnuntaina ei tule voittoa Lahdessa. Huolimatta siitä, että Ilves pelasi erittäin varmasti ja niin sanottuna laadukkaasti.