Suoraan sanottuna; eipä kiinnosta pätkääkään hieno sarja, taistelu, ilme, junnut, kaikki jätettiin kentälle plaa plaa plaa, latteuksia latteuksien perään ja muut kliseet päälle.
Tää mun jengi, jota koskaan vaihda en, on voittanut koko historiansa aikana yhden puolivälieräsarjan. Siis yhden! On useampia kertoja kokeiltu Jokereita, HIFKta, KalPaa, TPS:ää, Kärppiä vastaan, mutta vittu kun ei niin ei.
Tämä on kuitenkin tulosurheilua. Joku varmaan sanoo, että ensi vuonna ollaan valmiimpia. Vitut. Puolivälierät on taas meidän mestaruus, eipä tarvitse enempää odottaa.
On totta että ollaan kerran voitettu puolivälieräsarja, mutta isossa kuvassa mä esim oon ylpeä siitä oli meillä oli kuitenkin aika paljon omia kasvatteja, pelattiin hieno kausi ja pestiin kasvoja viime vuodesta.
Silloin aikoinaan kun takaisin Liigaan tultiin, mä olin maailman onnellisin jo siitä että on edes olemassa joukkue nimeltä Pelicans, joka jatkaa mulle niin rakkaan Reippaan [tai, Reippaiden] tarinaa. Tälläisen vaikean koronakauden jälkeen on taas se olo että oon onnellinen jo siitäkin että tää jengi ei nitkahtanut nurin kesken kauden ja vaikka ensi kausi vedettäisi A-junnuilla, sekin olis ihan fine, jos se on ainoa ratkaisu jotta jengi pystyy pelaamaan Liigaa, kunhan meillä vaan on joukkue jota kannattaa.
Tietysti muakin ottaa päähän tää tippuminen, mutta jos tältä jengiltä oikeasti odotti että oltaisi Liigan neljän parhaan joukkueen joukossa, olisi ennen kautta pidetty hulluna. Nyt tuntuu hieman pettymykseltä ettei siellä olla, eli niin se vaan muuttuu. Siitä jäätiin oikeastaan yhden maalin päähän.
Yksi mitä itse jäin tämänkin kauden joukkueesta kaipaamaan jälleen on se voittamisen kulttuuri jonka perään olen haikaillut ennenkin. Sehän ei tarkoita vain sitä että pitäisi hankkia voittaneita pelaajia, vaan pelaajatyyppejä joita tarvitaan isoissa peleissä. Tällaisia pelaajia olisi mm. Kai Kantola, joka olisi saatavilla. Nythän meiltä nämä kolmos-neloskentän jätkät hävisi ihan täysin kuvasta, ihmettelin esim Roineen peliesitystä, ei näkynyt kentällä juuri lainkaan. Samoin Vilén-Haatanen katosi täysin, näytti että alkoi puhti loppua kun tuli rajuja vääntöjä vastaan. Kyllä se on vaan niin on että näissä peleissä pitää pystyä vääntämään eri tavalla kun runkosarjassa.
En missään nimessä kaataisi puolustajien niskoille näitä tappioita, kun kuitenkin kolmessa tappiopelissä päästettin maaleja 2, sitten 3 ja taas 2 maalia. Ne on niitä maalimääriä mihin pitäisi pyrkiäkin, ettei niitä enempää mene omiin. Tulihan siellä yksilövirheitä, kuten Vainiolle viimeisen pelin tasoitusmaalissa, mutta eihän se yksin Vainion maali ollut, siinä ei kukaan muukaan jäänyt siihen tärkeimmälle paikalle maalivahdin eteen. Siltikin hyökkäyspäässä olisi pitänyt pystyä tappamaan peli ylivoimilla ja kyseenalaistan edelleen Jalvannin paikan siinä ykkösylivoimassa samaan aikaan kun joukkueen paras ylivoimapakki Vainio istui ylivoimat penkillä.