Tässä ketjussa voidaan seurataan ottelu-ottelulta Pelicansin lentoa kohti kevättä.
Pelicansin nokka on haukannut monta täyttä pussillista sitä itseään sitten kauden 2001-2002 lopun. Tuo kausi on jo surullisen kuuluisa "menestyskausi" lahtelaisessa kiekkoilussa. Neljä kautta meni sijoituksilla 12., 13., 13. ja 12. Nyt näyttää kuitenkin pitkästä aikaa siltä, että runkosarja on saamassa vielä jatkoakin.
13 ottelua - kerran jokaista turpaan. Realismiin törmätessä on ehkä laskettava ns. päävastustajat joita ovat nyt selkeästi Saipa, Ilves, Lukko, Tps, Hifk ja Blues. Näistä kuudesta päävastustajasta kohdataan vain yksi (Tps) kotikentällä.
Lauantaina on edessä Saipa ja kaikki voivat nähdä sarjataulukosta, että 3 pistettä Lappeenrannasta olisi melko varmasti niskalaukaus yhdelle päävastustajista. Tuon ottelun merkitys on suuri, mutta sitä on turha korostaa liikaa.
Paikka kuuden joukossa on tässä vaiheessa realistinen, mutta kova tavoite Pelsuille. Paljon siihen tavoitteeseen pääsemiseen vaikuttaa, millä tavalla Tonit pääsevät pelirytmiin kiinni. Ylivoiman pelastajaksi toivottu Toni Koivunen ei varmasti ole heti lauantaina parhaimmillaan, jolloin muiden on ratkaistava peli.
Antti Niemellä ei ole tällä hetkellä tuuraajaa takana. Niemi on pelannut vakuuttavasti, hiljentäen monta epäilijää. Niemen kestävyys joutunee koetukselle, mutta en olisi maalivahtiosastosta ollenkaan huolissani. Suuri syy Niemen kehittymiseen on peräkkäiset pelit ja joukkueen luottamus.
Hyökkäyksessä näkisin Marko Jantusen avainpelaajana. Jantusen peli on parantunut tasaisesti ja saman kehityskäyrän mukaan se voi alkaa kohta jo näkyä ylivoimallakin. Patrick Yetman on näyttänyt olevansa hyvä viimeistelijä, huolimatta nihkeästä alusta. Kanadalainen olisi todennäköisesti Pelicansin ykkösmaalitykki, jos olisi pelannut ryhmässä heti kauden alusta. Yetmanin panosta on aivan turha vähätellä.
Toni Koivusen hakiessa syksyn virettään on Henri Heinon edelleen nostettava kiekollisesta peliään. Siihen on saatava sekä suoraviivaisuutta, että juonikkuutta.
Puolustuksessa näkisin tärkeänä Anssi Salmelan ja Sami Heleniuksen onnistumiset. Molempien hyvien ja huonojen päivien ero on laskettavissa suoraan tulostaululta.
Kaiken kaikkiaan vertailu kauteen 01-02 on turhaa, mutta arvelisin tällä joukkueella olevan hieman paremmat mahdollisuudet kuin silloisella jengillä, ottaen huomioon muidenkin joukkueiden tason. Joukkueessa on nyt kuitenkin edes muutama pelaaja, joilla on kokemusta "tosipeleistä". Nimet Marko Jantunen, Erik Kakko, Toni Sihvonen ja valmentaja Hannu Aravirta antavat luvan odottaa niitä pelejä.
Siihen asti on peli jokaista joukkuetta vastaan. Jos kaikki menee nappiin paikka auringossa (6. sija) on mahdollista. Jos taas häviämisen kulttuuri ottaa otetta, voi olla että jää näkemättä ne rytmikkäät säälipleijaritkin.
Uskon kuitenkin, että Pelicans pystyy kehittyneellä rutiinilla napsimaan loppukaudelta vähintään saman verran voittoja, kuin Saipa, tai mikä tahansa muu joukkue alemmilla sijoituksilla. Uskon vähintään 6 voittoon, mikä pitäisi riittää melko kevyesti jatkoille. Ylivoimapelin parantuessa mahdollisuudet ovat jopa 9-10 voittoon, eli noin 90 pisteeseen lopullisessa sarjataulukossa. Se taas riittänee hyvin vähintään neljään lisäpeliin.
Pelicansin nokka on haukannut monta täyttä pussillista sitä itseään sitten kauden 2001-2002 lopun. Tuo kausi on jo surullisen kuuluisa "menestyskausi" lahtelaisessa kiekkoilussa. Neljä kautta meni sijoituksilla 12., 13., 13. ja 12. Nyt näyttää kuitenkin pitkästä aikaa siltä, että runkosarja on saamassa vielä jatkoakin.
13 ottelua - kerran jokaista turpaan. Realismiin törmätessä on ehkä laskettava ns. päävastustajat joita ovat nyt selkeästi Saipa, Ilves, Lukko, Tps, Hifk ja Blues. Näistä kuudesta päävastustajasta kohdataan vain yksi (Tps) kotikentällä.
Lauantaina on edessä Saipa ja kaikki voivat nähdä sarjataulukosta, että 3 pistettä Lappeenrannasta olisi melko varmasti niskalaukaus yhdelle päävastustajista. Tuon ottelun merkitys on suuri, mutta sitä on turha korostaa liikaa.
Paikka kuuden joukossa on tässä vaiheessa realistinen, mutta kova tavoite Pelsuille. Paljon siihen tavoitteeseen pääsemiseen vaikuttaa, millä tavalla Tonit pääsevät pelirytmiin kiinni. Ylivoiman pelastajaksi toivottu Toni Koivunen ei varmasti ole heti lauantaina parhaimmillaan, jolloin muiden on ratkaistava peli.
Antti Niemellä ei ole tällä hetkellä tuuraajaa takana. Niemi on pelannut vakuuttavasti, hiljentäen monta epäilijää. Niemen kestävyys joutunee koetukselle, mutta en olisi maalivahtiosastosta ollenkaan huolissani. Suuri syy Niemen kehittymiseen on peräkkäiset pelit ja joukkueen luottamus.
Hyökkäyksessä näkisin Marko Jantusen avainpelaajana. Jantusen peli on parantunut tasaisesti ja saman kehityskäyrän mukaan se voi alkaa kohta jo näkyä ylivoimallakin. Patrick Yetman on näyttänyt olevansa hyvä viimeistelijä, huolimatta nihkeästä alusta. Kanadalainen olisi todennäköisesti Pelicansin ykkösmaalitykki, jos olisi pelannut ryhmässä heti kauden alusta. Yetmanin panosta on aivan turha vähätellä.
Toni Koivusen hakiessa syksyn virettään on Henri Heinon edelleen nostettava kiekollisesta peliään. Siihen on saatava sekä suoraviivaisuutta, että juonikkuutta.
Puolustuksessa näkisin tärkeänä Anssi Salmelan ja Sami Heleniuksen onnistumiset. Molempien hyvien ja huonojen päivien ero on laskettavissa suoraan tulostaululta.
Kaiken kaikkiaan vertailu kauteen 01-02 on turhaa, mutta arvelisin tällä joukkueella olevan hieman paremmat mahdollisuudet kuin silloisella jengillä, ottaen huomioon muidenkin joukkueiden tason. Joukkueessa on nyt kuitenkin edes muutama pelaaja, joilla on kokemusta "tosipeleistä". Nimet Marko Jantunen, Erik Kakko, Toni Sihvonen ja valmentaja Hannu Aravirta antavat luvan odottaa niitä pelejä.
Siihen asti on peli jokaista joukkuetta vastaan. Jos kaikki menee nappiin paikka auringossa (6. sija) on mahdollista. Jos taas häviämisen kulttuuri ottaa otetta, voi olla että jää näkemättä ne rytmikkäät säälipleijaritkin.
Uskon kuitenkin, että Pelicans pystyy kehittyneellä rutiinilla napsimaan loppukaudelta vähintään saman verran voittoja, kuin Saipa, tai mikä tahansa muu joukkue alemmilla sijoituksilla. Uskon vähintään 6 voittoon, mikä pitäisi riittää melko kevyesti jatkoille. Ylivoimapelin parantuessa mahdollisuudet ovat jopa 9-10 voittoon, eli noin 90 pisteeseen lopullisessa sarjataulukossa. Se taas riittänee hyvin vähintään neljään lisäpeliin.