Hiljaista on ollut tällä palstalla viimeiset reilut pari viikkoa. Muiden joukkueiden palstoilla käy kova kuhina, kun joukkueen kokoonpano on aivan levällään, pelaajat karkaavat kuka minnekin, eikä vahvistuksia näy mailla eikä halmeilla. Pelicansin tilanne on jo toista kautta peräkkäin loistava. Joukkueen johto on tehnyt hankintansa hyvissä ajoin, joten joukkue pystyy harjoittelemaan ja keskitymään tulevaan kauteen yhtenäisesti jo toukokuusta alkaen.
Tulevana kautena joukkueen tavoite tuskin tulee viime kautisesta muuttumaan, ainakaan alas päin, joten tähtäin tulee olemaan kuuden parhaan joukossa. Nyt voikin jo aloittaa spekulaatiot siitä, onko tuon tavoitteen täyttymiseen minkäänlaisia edellytyksiä olemassa.
Maalivahtipeli on Pelicansilla enemmän kuin kunnossa, varsinkin jos Tommi Satosaari on saanut/tulee saamaan paikkansa kuntoon. Antti Niemi nousi viime kaudella liigan kärkivahtien joukkoon ja tulee jatkamaan nousuaan kohti kansainvälistä tasoa. Niemi tullaan suurella todennäköisyydellä näkemään kauden aikana jossakin Eurohockey Tourin turnauksessa. Satosaari on hyvä tuuraaja edellyttäen tietenkin, että vammat ovat hoidettu.
Puolustupää ei taas näytä tällä hetkellä aivan siltä, miltä sen toivoisi näyttävän. Puolustuksesta löytyy kaksi konkaria (Kakko ja Latvala), jotka pystyvät n.20 pisteen kauteen, kohtuulliseen ylivoima pelaamiseen ja varmaan peruspuolustupeliin. Sitten siellä on kolme 25-27 vuotiasta "keski-ikäistä", jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän kysymysmerkkejä. Ville Uusitalolla pitäisi olla ominaisuuksia kiekolliseksi puolustajaksi myös liigatasolla, mutta jonkin mättää. Viime kaudella pistemäärä jäi hänellä odotettua laihemmaksi, mutta +/- tilasto oli ylivoimaisesti joukkueen paras ja hänen pelaamisensa parani selvästi kauden loppua kohden. Tulevalta kaudelta voi Uusitalon kohdalta odottaa ihan mitä tahansa. Nouseeko Ville köyhän miehen scottniedermayeriksi, vai onko hän vain säntäilevä katastrofi puolustuspäässä. Raumalta hankittiin "talonmieheksi" Tuukka Mäkelä. Mäkelällä on turhankin suuret saappaat täytettävänä Sami Heleniuksen jäljiltä. Täytyy vain toivoa, että Nurminen saa psyykattua Mäkelän sellaiseen latinkiin, että hän hoitaa hommansa kuten pitääkin. Nyt Mäkelän on oltava se, joka käy muistuttamassa jokaista Pelicansin silmille hyppivää vastustajaa. Suuri epäilys kuitenkin on, ettei Mäkelällä ole riittävää luonnetta tuohon hommaan. Mäkelän kohdalla täytyy myöskin erityisesti toivoa, että hän välttyy loukkaantumisilta ja saa kesäharjoittelun suoritettua täysipainoisesti. Kesällä hankittu lisä liikkuvuuteen voisi tuoda hänenkin peliin aivan uusia ulottuvuuksia. Kolmantena "keski-ikäisenä" Henri Laurila tekee paluun Pelsupaitaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Try-outin kautta sopimusta yrittävän Laurilan nykykunnosta ja tasosta ei tuskin kenelläkään ole mitään käsitystä. Kovaa oikealta laukovalle Laurilalle voisi olla ruutu jopa ylivoimakentällisissä, mutta aika näyttää kykeneekö hän ottamaan ylipäätänsä paikkaa joukkueesta. Loput joukkueen puolustajista on nuoria kykyjä, joista osa voi ottaa tulevalla kaudella todella suurenkin viitan harteilleen. Joonas Jalvanti on suurin lahtelainen puolustajalupaus sitten Toni Lydmanin ja Joonas tuleekin todennäköisesti samaan vakituisen pelipaikan kärkipareista. Kokonaisuudessaan puolustus näyttää riittävältä playoff-paikan tavoitteluun, mutta suoran pudotuspelipaikan havitteluun rosteri näyttää köykäiseltä ilman kahden-kolmen nuoren lupauksen todellista läpimurtoa. Olisinkin odottanut, että puolustukseen olisi hankittu yksi "varma" kärkipakki tyyliin Ilveksen Werner, mutta tämän hankinnan kerkeää tehdä myöhemminkin, onhan budjetissa vielä pelivaraa.
Hyökkäys onkin maalivahtipelin kanssa Pelicansin vahvin osa. Kolmenkymmenen pisteen miehiä riittää aina kolmosketjuun saakka ja varsinkin sentteri osasto on todella hyvä. Uuden vahvistuksen Evan Schwaben suhteen olen varsin luottavainen. Vakaa usko on, että hän tulee onnistumaan liigassa. Vaikka pettäisikin, niin mikään katastrofi se ei olisi. Kelpo senttereitä riittää kokoonpanon ylikin. Laitahyökkääjistössäkin riittää leveyttä. Marko Jantunen on kokenut kehäkettu, joka tulee jatkamaan tasollaan myös ensi kaudella. Olli Julkunen teki läpimurtoa viime kaudella ja ensikaudella on 20 maalin raja jo realismia. Santavuori, Jesse Saarinen ja Karo Koivunen ovat kaikki varmoja yli 30 pisteen miehiä. Jussi Saarinen on valtakunnan parhaita puolustavia hyökkääjiä ja alivoimapelaajia ja kerkesi paukuttamaan siinä sivussa 8 maalia, joka on varsin hyvä suoritus 34 peliin. Toivottavasti Jussi saisi nyt ensi kauden pelata ilman loukkaantumisia. Komarov ja Sihvonen ovat taasen liigan ajokoirien aatelia ja pystyvät myös kohtuulliseen kiekolliseen peliin. Nuoria lupauksia on hyökkäykseen tyrkyllä jopa vähän liikaakin. Marko Pöyhönen ja Vili Sopanen kuuluivat molemmat U20-MM joukkueeseen ja olisivat lähes valmiita liigapelaajia, mutta todennäköisesti vain toinen heistä mahtuu mukaan kokoonpanoon. Pöyhönen yhdessä Ville-Matti Koposen kanssa suunnanneekin HeKiin kauden alkaessa sikäli mikäli joukkue ei kärsi loukkaantumisista. Vili Sopasen sen sijaan sijoittaisin Schwaben tai Lopin ketjuun, joissa hän pääsisi käyttämään parhaita ominaisuuksiaan. Sopanen näytti jo viime kaudella, että hän pystyy aiheuttamaan vastustajalle ongelmia myös aikuisten liigassa ja onkin vastuuta saadessaa vahva ehdokas Jarmo Wasama-palkintoon tulevalla kaudella.
Kaiken kaikkiaan materiaali on ihan kelvollinen keskitason joukkueelle, mutta onko joukkue vahvistunut tai muuttunut siinä määrin, että viime kauden sijoitus petraantuisi? Viime kaudella taakse jääneistä joukkueista kukaan ei ole vahvistunut niin paljoa, että heistä olisi Pelicansille aiempaa suurempaa vaaraa. Toisaalta runkosarjassa yläpuolella olleista TPS ja HPK näyttävät kerrassaan kehnoilta tällä hetkellä ja varsinkin TPS näyttää havittelevan aivan tosissaan liigan häntäpäätä tulevalla kaudella. Pelicansin pitäisi pystyä "ruutini suorituksella" kymmenen joukkoon, mutta suora pudotuspelipaikka vaatii nuorten lupausten läpimurtoa, varsinkin puolustajien osalta. Kauden aloitus ratkaisee jälleen paljon. Paljon on kysymysmerkkejä ilmassa, mutta paljon on myös mahdollisuuksia. Aika näyttää mihin rahkeet riittävät.
Tulipahan taas jauhettua silkkoa oikein pidemmän kaavan mukaan...
Tulevana kautena joukkueen tavoite tuskin tulee viime kautisesta muuttumaan, ainakaan alas päin, joten tähtäin tulee olemaan kuuden parhaan joukossa. Nyt voikin jo aloittaa spekulaatiot siitä, onko tuon tavoitteen täyttymiseen minkäänlaisia edellytyksiä olemassa.
Maalivahtipeli on Pelicansilla enemmän kuin kunnossa, varsinkin jos Tommi Satosaari on saanut/tulee saamaan paikkansa kuntoon. Antti Niemi nousi viime kaudella liigan kärkivahtien joukkoon ja tulee jatkamaan nousuaan kohti kansainvälistä tasoa. Niemi tullaan suurella todennäköisyydellä näkemään kauden aikana jossakin Eurohockey Tourin turnauksessa. Satosaari on hyvä tuuraaja edellyttäen tietenkin, että vammat ovat hoidettu.
Puolustupää ei taas näytä tällä hetkellä aivan siltä, miltä sen toivoisi näyttävän. Puolustuksesta löytyy kaksi konkaria (Kakko ja Latvala), jotka pystyvät n.20 pisteen kauteen, kohtuulliseen ylivoima pelaamiseen ja varmaan peruspuolustupeliin. Sitten siellä on kolme 25-27 vuotiasta "keski-ikäistä", jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän kysymysmerkkejä. Ville Uusitalolla pitäisi olla ominaisuuksia kiekolliseksi puolustajaksi myös liigatasolla, mutta jonkin mättää. Viime kaudella pistemäärä jäi hänellä odotettua laihemmaksi, mutta +/- tilasto oli ylivoimaisesti joukkueen paras ja hänen pelaamisensa parani selvästi kauden loppua kohden. Tulevalta kaudelta voi Uusitalon kohdalta odottaa ihan mitä tahansa. Nouseeko Ville köyhän miehen scottniedermayeriksi, vai onko hän vain säntäilevä katastrofi puolustuspäässä. Raumalta hankittiin "talonmieheksi" Tuukka Mäkelä. Mäkelällä on turhankin suuret saappaat täytettävänä Sami Heleniuksen jäljiltä. Täytyy vain toivoa, että Nurminen saa psyykattua Mäkelän sellaiseen latinkiin, että hän hoitaa hommansa kuten pitääkin. Nyt Mäkelän on oltava se, joka käy muistuttamassa jokaista Pelicansin silmille hyppivää vastustajaa. Suuri epäilys kuitenkin on, ettei Mäkelällä ole riittävää luonnetta tuohon hommaan. Mäkelän kohdalla täytyy myöskin erityisesti toivoa, että hän välttyy loukkaantumisilta ja saa kesäharjoittelun suoritettua täysipainoisesti. Kesällä hankittu lisä liikkuvuuteen voisi tuoda hänenkin peliin aivan uusia ulottuvuuksia. Kolmantena "keski-ikäisenä" Henri Laurila tekee paluun Pelsupaitaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Try-outin kautta sopimusta yrittävän Laurilan nykykunnosta ja tasosta ei tuskin kenelläkään ole mitään käsitystä. Kovaa oikealta laukovalle Laurilalle voisi olla ruutu jopa ylivoimakentällisissä, mutta aika näyttää kykeneekö hän ottamaan ylipäätänsä paikkaa joukkueesta. Loput joukkueen puolustajista on nuoria kykyjä, joista osa voi ottaa tulevalla kaudella todella suurenkin viitan harteilleen. Joonas Jalvanti on suurin lahtelainen puolustajalupaus sitten Toni Lydmanin ja Joonas tuleekin todennäköisesti samaan vakituisen pelipaikan kärkipareista. Kokonaisuudessaan puolustus näyttää riittävältä playoff-paikan tavoitteluun, mutta suoran pudotuspelipaikan havitteluun rosteri näyttää köykäiseltä ilman kahden-kolmen nuoren lupauksen todellista läpimurtoa. Olisinkin odottanut, että puolustukseen olisi hankittu yksi "varma" kärkipakki tyyliin Ilveksen Werner, mutta tämän hankinnan kerkeää tehdä myöhemminkin, onhan budjetissa vielä pelivaraa.
Hyökkäys onkin maalivahtipelin kanssa Pelicansin vahvin osa. Kolmenkymmenen pisteen miehiä riittää aina kolmosketjuun saakka ja varsinkin sentteri osasto on todella hyvä. Uuden vahvistuksen Evan Schwaben suhteen olen varsin luottavainen. Vakaa usko on, että hän tulee onnistumaan liigassa. Vaikka pettäisikin, niin mikään katastrofi se ei olisi. Kelpo senttereitä riittää kokoonpanon ylikin. Laitahyökkääjistössäkin riittää leveyttä. Marko Jantunen on kokenut kehäkettu, joka tulee jatkamaan tasollaan myös ensi kaudella. Olli Julkunen teki läpimurtoa viime kaudella ja ensikaudella on 20 maalin raja jo realismia. Santavuori, Jesse Saarinen ja Karo Koivunen ovat kaikki varmoja yli 30 pisteen miehiä. Jussi Saarinen on valtakunnan parhaita puolustavia hyökkääjiä ja alivoimapelaajia ja kerkesi paukuttamaan siinä sivussa 8 maalia, joka on varsin hyvä suoritus 34 peliin. Toivottavasti Jussi saisi nyt ensi kauden pelata ilman loukkaantumisia. Komarov ja Sihvonen ovat taasen liigan ajokoirien aatelia ja pystyvät myös kohtuulliseen kiekolliseen peliin. Nuoria lupauksia on hyökkäykseen tyrkyllä jopa vähän liikaakin. Marko Pöyhönen ja Vili Sopanen kuuluivat molemmat U20-MM joukkueeseen ja olisivat lähes valmiita liigapelaajia, mutta todennäköisesti vain toinen heistä mahtuu mukaan kokoonpanoon. Pöyhönen yhdessä Ville-Matti Koposen kanssa suunnanneekin HeKiin kauden alkaessa sikäli mikäli joukkue ei kärsi loukkaantumisista. Vili Sopasen sen sijaan sijoittaisin Schwaben tai Lopin ketjuun, joissa hän pääsisi käyttämään parhaita ominaisuuksiaan. Sopanen näytti jo viime kaudella, että hän pystyy aiheuttamaan vastustajalle ongelmia myös aikuisten liigassa ja onkin vastuuta saadessaa vahva ehdokas Jarmo Wasama-palkintoon tulevalla kaudella.
Kaiken kaikkiaan materiaali on ihan kelvollinen keskitason joukkueelle, mutta onko joukkue vahvistunut tai muuttunut siinä määrin, että viime kauden sijoitus petraantuisi? Viime kaudella taakse jääneistä joukkueista kukaan ei ole vahvistunut niin paljoa, että heistä olisi Pelicansille aiempaa suurempaa vaaraa. Toisaalta runkosarjassa yläpuolella olleista TPS ja HPK näyttävät kerrassaan kehnoilta tällä hetkellä ja varsinkin TPS näyttää havittelevan aivan tosissaan liigan häntäpäätä tulevalla kaudella. Pelicansin pitäisi pystyä "ruutini suorituksella" kymmenen joukkoon, mutta suora pudotuspelipaikka vaatii nuorten lupausten läpimurtoa, varsinkin puolustajien osalta. Kauden aloitus ratkaisee jälleen paljon. Paljon on kysymysmerkkejä ilmassa, mutta paljon on myös mahdollisuuksia. Aika näyttää mihin rahkeet riittävät.
Tulipahan taas jauhettua silkkoa oikein pidemmän kaavan mukaan...