Bryggman operoi sen verran lahjakkaasti ruhonsa kanssa maalinedustalla, että Jasekin vierellä ja yv-ajalla 15-20 maalia on realismia. Lisänä tuo sitä kovasti kaivattua vääntövoimaa ja fyysisyyttä sarjan pehmeimpään porukkaan.
Andersson terveenä pysyessään erinomainen haku omaa päätä luutimaan. Kelpasi siihen roolin viimeiset viisi vuotta yhteen Ruotsin kärkijoukkueista, joten eiköhän tuo pärjänne meilläkin. Toki historia on varsin rikkonainen, mutta täysillä kausilla ei Lahessa nähtäisi.
Kakkosparista puuttuu vielä kiekollinen osapuoli, tässä odoteltaneen Kokkosen tilanteen selviämistä ja toimitaan
sen mukaan. Jos näillä mennään, niin vaikea tuolta on lähtökohtaisesti heikompaa pakistoa löytää.
Fyysisyys loistaa erityisesti hyökkäyksen osalta poissaolollaan, eikä sitä yksi pelaaja vielä muuksi muuta. Viimekaudellakin kaksinkamppailuista hävittiin suurin osa, eikä enää ole edes Tyrskyä. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi lähinnä myötähäpeä, kun joku Eetu Liukas lennätti Rajaniemeä ja kumppaneita
useammankin kerran jopa saman vaihdon aikana, eikä kukaan tee mitään taklauspeliin vastatakseen.
Leksa ois täydellinen lisäys kaikin puolin. Kokemusta, kovuutta, asennetta ja esimerkkiä.